Nyt hankala kysymys liittyen lapsen kaveriin

[Olivia]

Meillä 5 vuotias tyttö joka käynyt kerran viikossa kerhossa parisen vuotta.
Täällä tutustui erääseen tyttöön ja tämä tyttö takertui meidän tyttöön. Tämä tyttö on ujo ja arka eikä halua edes tutustua muihin lapsiin. Meidän tyttö taas on sosiaalisempi ja on tutustunut muihin kerhokavereihin vapaa-ajalla.
Kuitenkin lapseni mummolassa tyttö tapaa tätä takertuvaa tyttöä myös vaikka ollaan koetettu mummollekin sano ettei tämän toisen tytön tarvitse tulla kylään joka kerta kun meidän lapsi hänen luonaan kyläilee. En tahtoisi ollenkaan syöttää samaa ajatusta kuin anoppi ja tämän toisen tytön äiti lapselleni ; että tämä olisi muka ainoa hyvä ja paras ystävä.
Tyttöni sanoo että kerhossa koetti leikkiä ( nimi keksitty ) Pirkon kanssa mutta sitten tämä ( nimi taas keksitty ) Tarja suputti minulle että "hei leikitään yhdessä" ja tyttö on kertonut myös että tämä Tarja haluaa aina istua tyttöni vieressä.
Olen koettanut tyttöäni kannustaa tutustumaan myös muihin lapsiin ja kun hänellä on muitakin tuttuja joita tapaa sitten myös kerhon ulkopuolella ja toisessa harrastuksessa kuitenkin. Välillä tuntuu että tämä takertuminen ahdistaa myös tyttöäni ja mieheni on samaa mieltä asiasta.

Kerhonvetäjä on myös sanonut että tyttöni ja Tarja ovat usein kaksistaan mutta jos Tarja on poissa kerhosta niin tyttöni löytää heti uusia kavereita joiden kanssa leikkivät porukalla mukavia leikkejä.

Olisikohan nyt kamalan väärin jos kerhonvetäjälle sanoisin että voisi koettaa rohkaista kerhopäivän aikana näitä tyttöjä leikkimään myös muiden kanssa? Keksisi vaikka jonkun pelin jossa Tarja ja tyttöni eivät olisi samassa ryhmässä tai että laittaisi askartelemaan tai syömään vaikka eripuolille pöytää?

Vai kuinka kannustaisin tyttöäni pysymään avoimena ja reippaana ja ulospäinsuuntautuneena niin ettei kuvittele että tämä Tarja on ainoa paras ja hyvä kaveri maailmassa eikä muihin voi niin edes tutustua?
Tämän Tarjan äiti ja anoppini tätä asiaa kyllä tytöllemme hokee koko ajan. Ja todella harvoin tyttöni pääsee kyläilemään edes mummolassaan ilman että Tarjakin siellä on.

 

[öö]

Miksi ihmeessä Tarja on mummolasssa samaan aikaan tyttäresi kanssa? Sukuako? Jos on, olisi helpompi vastata,

 

[Ap]

Miksi ihmeessä Tarja on mummolasssa samaan aikaan tyttäresi kanssa? Sukuako? Jos on, olisi helpompi vastata,

Ei vaan Tarjan äiti tuntee lapseni mummon ja heti jos saa vihiä lapseni ovat mummolassa niin vie oman lapsensakin sinne.

 

[vieras]

En ottaisi mitään stressiä, pääasia että on kavereita. Jos tyttösi haluaa leikkiä muiden kanssa, hän varmasti tekee niin. Vuoden päästä esikoulussa hän saa kuitenkin uusia kavereita ja jos olet kovasti huolissaan, vie häntä harrastuksiin tai muihin ympyröihin tutustumaan muihin.

5v. lapset osaavat aika kivasti itsekin hoidella kaverisuhteitaan.

 

[vieras]

Luulen kyllä että tyttösi myös leikkii muiden kanssa jos haluaa leikkiä.

 

[meillä samanlaista]

En ottaisi mitään stressiä, pääasia että on kavereita. Jos tyttösi haluaa leikkiä muiden kanssa, hän varmasti tekee niin. Vuoden päästä esikoulussa hän saa kuitenkin uusia kavereita ja jos olet kovasti huolissaan, vie häntä harrastuksiin tai muihin ympyröihin tutustumaan muihin.

5v. lapset osaavat aika kivasti itsekin hoidella kaverisuhteitaan.

niin,itselläni samanlaisia mietteitä ollut,kuin ap:llä. lapseni tosin juurikin eskari-ikäinen tyttö. luonteeltaan todella sosiaalinen ja kaikkien kanssa hyvin toimeen tuleva. nyt eskarissa parikin tyttöä,jotka yrittävät vuoron perään "omia" tyttöäni itselleen. siis meidän tyttö ihan sanoo,että ns.pakottaavat leikkimään kanssaan. nyt tuntuu,että oma sosiaalinen tyttönikin on hieman muuttunut ja erkaantunut muista. hmm..hankalaa selittää.. ja hankalaa,kun tekisi mieli jotenkin hieman puuttua,mutta toisaalta kai ei?

 

[Ap]

Minusta on hyvä tietenkin että lapsella on kavereita mutta jotenkin tuntuu että oman lapseni avarakatseisuus ja sosiaalisuus jää pian peittoon kun hän kuvittelee että tämä Tarja on mummon ja Tarjan äidinkin mielestä se ainoa oikea ja paras kaveri ja sitä hoetaan hänelle. "On se kiva kun sinulla on niin hyvä kaveri kuin Tarja" "On kiva kun Tarjakin tulee aina tänne mummolle sinun kanssa leikkimään kun hän on sinun paras kaverisi". Aivan kuin tyttöni ei saisi itse valita ystäviään ja sitä joka ystävistä on paras.

 

[vieras]

Ei kai nyt sentään se ujous ja arkuus tartu! Luulisi tyttösi leikkivän myös muiden kanssa jos haluaa, mutta jospa hän viihtyy tämän "Tarjan"seurassa. Mielestäni olisi vähän hassua vaatia kerhotätiä keksimään sellaista ohjelmaa, jossa lapset olisivat mahdollisimman vähän tekemisissä keskenään. Ymmärtäisin paremmin jos toinen tekisi lapsellesi kiusaa tai jotain vastaavaa, mutta kun ei ole sellaisesta kyse. Ja eikös tytöt nyt ole vähän tuommoisia, että tykkäävät pelata kaveripeliä ja puljata kuka kenenkin bestis on ja kenen kanssa leikitään, kenen ei.

 

[vieras]

Lapset osaavat hakeutua muuhun seuraan jos haluavat. Tytöillä omistamishalu on tavallista tuossa iässä ja vielä vuosia sen jälkeenkin.

 

[Ap]

Ei kai nyt sentään se ujous ja arkuus tartu! Luulisi tyttösi leikkivän myös muiden kanssa jos haluaa, mutta jospa hän viihtyy tämän "Tarjan"seurassa. Mielestäni olisi vähän hassua vaatia kerhotätiä keksimään sellaista ohjelmaa, jossa lapset olisivat mahdollisimman vähän tekemisissä keskenään. Ymmärtäisin paremmin jos toinen tekisi lapsellesi kiusaa tai jotain vastaavaa, mutta kun ei ole sellaisesta kyse. Ja eikös tytöt nyt ole vähän tuommoisia, että tykkäävät pelata kaveripeliä ja puljata kuka kenenkin bestis on ja kenen kanssa leikitään, kenen ei.

En tietenkään tarkoita etteivät saisi koskaan leikkiä yhdessä mutta että jos vaikka silloin tällöin kerhotäti valitsisikin sen kenen vieressä lapset istuvat. Vähän niin kuin koulussa/eskarissakin toisinaan aikuiset päättävät istumajärjestyksen jotta lapset tutustuvat myös muihin eivätkä arat lapset pääse aina tuudittautumaan yhteen ja samaan kaveriin.

Tätä on todella vaikea selittää ja kirjoittaa mitä tästä asiasta mietin.

Mutta minusta siis olisi hyvä jos Tarja ei aina pääsisi kuiskimaan lapselleni että "leikitään yhdessä" kun lapseni koettaa leikkiä jonkun toisen kanssa. Tyttö on kuitenkin helposti myötätuntoa ja tuskaa toisen puolesta tunteva, herkkä, joten kun hänelle on uskoteltu että "Tarja on kaikista tärkein ystäväsi" ja Tarja hänessä "roikkuu" niin kokee heti velvollisuudekseen lopettaa touhut muiden lasten kanssa kun Tarja tulee supisemaan korvaan että "Pelataan yhdessä".

 

[näinkin voi käydä]

Tulipa tästä mieleeni, kun mulle itselle on käynyt just samoin lapsena. Naapurin rouva halusi välttämättä että olen kaveria hänen lapsensa kanssa. Oma äitini kyllä ymmärsi yskän, mutta koska olin mummollani hoidossa lapsena ja myöhemmin koulupäivien jälkeen, niin näin tätä kaveria tosi paljon. Vielä parikymppisenäkin "naapurin tytön äiti" yritti järjestää meille tapaamisia (vaikka kumpikin asuimme omillamme. Vihdoin kun olin 25 ja menin naimisiin niin toi naapurin eukko lopetti oli ihan käsittämätöntä.

 

[No]

Selität omalle tytöllesi, ettei hänen tarvitse lopettaa leikkejään muiden kanssa Tarjan pyynnöstä ellei itse halua.

 

[samma här]

ap, olet ihan oikeilla jäljillä. Mielestäni voit sanoa kerhotädille, että voisi vaivihkaa ja hienotunteisesti kannustaa tyttöjä leikkimään myös muiden kanssa. Kysehän ei ole siitä, että Tarja olisi tyttärellesi jotenkin huonoa seuraa!! Itse pk:ssa työskennelleenä ottaisin tällaisessa tilanteessa vanhempien toiveet huomioon.

 

[apsi]

Tämä menee vähän ohi aiheen, eikä ole potku ap:n tai kenenkään nilkkaan, pohdintaa vain. Noi lasten kaverisuhdekysymykset on vähän vaikeita. Suurin osa kai osaa huolehtia niistä itse. Kyllä mullakin oli aikanaan tasan yksi vakkarikaveri, mutta silti siinä pyöri muitakin, ja iän myötä piiri pikku hiljaa suureni. Ymmärrän kyllä mainiosti, että lapsille halutaan opettaa oikeita arvoja ja ettei ketään saa kiusata tai syrjiä - ja että joitakuita on ohjattava tutustumisen saloihin.

Sen sijaan kinkkinen tilanne tulee rajanvedosta: Milloin Maijan ja Liisan on pakko ottaa Liisan pikkusisko mukaan leikkiin, kun tämä valittaa äidille, että häntä kiusataan eikä oteta leikkiin mukaan? Liisan pikkusiskosta tilanne tuntuu tietenkin kiusaamiselta ja äiti haluaa puuttua asiaan. Milloin taas äidin on aika ohjata pikkusisko naapurin Saaran luokse kylään, että Maija ja Liisa saavat olla joskus kaksin?

Ylläolevalla tarkoitan sitä, että osa vanhemmista syyllistää lapsiaan siitä, elleivät nämä halua leikkiä kaikkien kanssa. Mutta millä ihmeen perusteella lapsi eroaisi aikuisesta siinä, että kaikkien kemiat eivät satu kohtaamaan? Jos kotiäiti 30v haluaa kutsua hiekkalaatikon reunalta toisen äidin kahville, ei kotiäidin äidillä ole asiaa soittaa tyttärelleen, että: "Sun on sitten kutsuttava muutkin puistossa kävijät samalla kertaa kaffelle, ettei heille tule paha mieli" Minullakin on päiviä, jolloin on kiva treffata isommalla porukalla, joskus tekee mieli jakaa ajatuksia vain jonkun kanssa kaksin. Lapsillakin on oltava siihen oikeus.