Nyt itku tuli;(((((((((

[TheUnforgiven]

jolki palki Milanna.se menee ohi kun sä totut lääkeseen.
lepää ja jos paha olla ota yhteys oma lääkärille.

mä käytän sen jo 1,5kk :'(

ja koita tehdä jotain ..harrasta jotain..jos jäät paikoillesi ja mietit kokoajan masennustasi tai pahaa oloasi niin ei se helpota..paljon se on myös tuolta korvien välistä kiinni

en vaan jaksa tehdä mitään,ei edes puhua miehen kanssa,vastan vaan huutamalla kun ärsyttä tämmönen olo :ashamed: ,mutta jos mä soitan päivystykseen?Voiko joku sieltä vaihta lääket tai jotain?

ymmärrän hyvin. hyvä se on ulkopuolisen sanoa että harrasta ja tee, kun voimat on ihan loppu. jos on ihan kamala olo niin voit aina pyytää pääsyä osastolle. siellä helpommin saadaan lääkitys kohdalle, siellä on myöskin kokoaikainen keskustelumahdollisuus ja ennen kaikkea siellä saa levätä. itse olin kriisitilanteessa kriisiosastolla 3 viikkoa jossa ensimmäisen kerran lääkitys aloitettiin. vuosi sen jälkeen olin 3.5kk avoimella osastolla jossa sit se lääkitys loppujen lopuksi saatiin kunnolla kohdilleen. suosittelen lämpimästi.

Mutta saako sielä olla esim lapsijen kanssa?Tai oikeasti pelotta mennä sinne :ashamed: koska en tykkä sairaaloista,mut jos se oikeasti auta ja saan oikea lääkitys ,miks ei....

No eikö sun mies voi olla lapsen kanssa? jos olet menossa hoitoon..

 

[AnnaManna]

jolki palki Milanna.se menee ohi kun sä totut lääkeseen.
lepää ja jos paha olla ota yhteys oma lääkärille.

mä käytän sen jo 1,5kk :'(

ja koita tehdä jotain ..harrasta jotain..jos jäät paikoillesi ja mietit kokoajan masennustasi tai pahaa oloasi niin ei se helpota..paljon se on myös tuolta korvien välistä kiinni

en vaan jaksa tehdä mitään,ei edes puhua miehen kanssa,vastan vaan huutamalla kun ärsyttä tämmönen olo :ashamed: ,mutta jos mä soitan päivystykseen?Voiko joku sieltä vaihta lääket tai jotain?

ymmärrän hyvin. hyvä se on ulkopuolisen sanoa että harrasta ja tee, kun voimat on ihan loppu. jos on ihan kamala olo niin voit aina pyytää pääsyä osastolle. siellä helpommin saadaan lääkitys kohdalle, siellä on myöskin kokoaikainen keskustelumahdollisuus ja ennen kaikkea siellä saa levätä. itse olin kriisitilanteessa kriisiosastolla 3 viikkoa jossa ensimmäisen kerran lääkitys aloitettiin. vuosi sen jälkeen olin 3.5kk avoimella osastolla jossa sit se lääkitys loppujen lopuksi saatiin kunnolla kohdilleen. suosittelen lämpimästi.

Mutta saako sielä olla esim lapsijen kanssa?Tai oikeasti pelotta mennä sinne :ashamed: koska en tykkä sairaaloista,mut jos se oikeasti auta ja saan oikea lääkitys ,miks ei....

ainakin tällä paikkakunnalla (kuopio) osasto oli hyvin kodikas, ei mikään tavallinen vuodeosasto. ei voi olla lasten kanssa, lapset voi kyllä käydä. kyllä sen eron kestää hyvän tarkoituksen takia...

 

[Eestlanna Savanna]

yleensä se meneekin niin että kun aloitetaan masennuslääkitys niin mennään pieni matka alamäkeä ennen kuin noustaan. jostain syystä niillä on sellainen vaikutus. lääkkeet alkavat vaikuttaa noin kuukauden sisällä. kannattaa kyllä vaihtaa lääkettä jos oikeasti tuntuu ettei sovi. itsekin kahlasin läpi ainakin 6 eri lääkettä ennen ku löytyi sopiva. :hug:

mä vaihtanut myös jo toinen kerta ennen oli citalopram söin se kuukausi eikä mitään vaikutusta ollut ja nyt efexor olo on kauhea :'(

kyllä se vielä löytyy. kovasti vaan vaadit lääkäriltä uutta lääkettä. mulla oli kans hyvin epätoivoinen olo pitkään, mutta sitten kun oikea lääke löytyy niin helpottaa.

Minkäläinen lääkitys sinulla on tai oli?

ensin oli cipralex ja jotain-en-muista-mitä (huono )
sitten mirtastapin ja deprakine (huono)
sit vaan mirtatsapiinia
ja sit oli lamictal joka oli ehdottomasti paras. nyt kun olen raskaana niin en syö mitään.. mutta pää alkaa hajota, ehkä pitäis lääkärin kans keskustella josko joku lääkitys aloitettaisiin..

Voi!Voimia sinulle! =) :hug: ja onnea,millä viikolla olet? =) Mäkin haluan joskus kolmatta lasta,mut miten pärjän en tie,vaikka vauvakuume on aina,masentunut tai ei

 

[Eestlanna Savanna]

jolki palki Milanna.se menee ohi kun sä totut lääkeseen.
lepää ja jos paha olla ota yhteys oma lääkärille.

mä käytän sen jo 1,5kk :'(

ja koita tehdä jotain ..harrasta jotain..jos jäät paikoillesi ja mietit kokoajan masennustasi tai pahaa oloasi niin ei se helpota..paljon se on myös tuolta korvien välistä kiinni

en vaan jaksa tehdä mitään,ei edes puhua miehen kanssa,vastan vaan huutamalla kun ärsyttä tämmönen olo :ashamed: ,mutta jos mä soitan päivystykseen?Voiko joku sieltä vaihta lääket tai jotain?

ymmärrän hyvin. hyvä se on ulkopuolisen sanoa että harrasta ja tee, kun voimat on ihan loppu. jos on ihan kamala olo niin voit aina pyytää pääsyä osastolle. siellä helpommin saadaan lääkitys kohdalle, siellä on myöskin kokoaikainen keskustelumahdollisuus ja ennen kaikkea siellä saa levätä. itse olin kriisitilanteessa kriisiosastolla 3 viikkoa jossa ensimmäisen kerran lääkitys aloitettiin. vuosi sen jälkeen olin 3.5kk avoimella osastolla jossa sit se lääkitys loppujen lopuksi saatiin kunnolla kohdilleen. suosittelen lämpimästi.

Mutta saako sielä olla esim lapsijen kanssa?Tai oikeasti pelotta mennä sinne :ashamed: koska en tykkä sairaaloista,mut jos se oikeasti auta ja saan oikea lääkitys ,miks ei....

No eikö sun mies voi olla lapsen kanssa? jos olet menossa hoitoon..

Ei hän voi,kun hän just aloiti uus työ

 

[TheUnforgiven]

jolki palki Milanna.se menee ohi kun sä totut lääkeseen.
lepää ja jos paha olla ota yhteys oma lääkärille.

mä käytän sen jo 1,5kk :'(

ja koita tehdä jotain ..harrasta jotain..jos jäät paikoillesi ja mietit kokoajan masennustasi tai pahaa oloasi niin ei se helpota..paljon se on myös tuolta korvien välistä kiinni

en vaan jaksa tehdä mitään,ei edes puhua miehen kanssa,vastan vaan huutamalla kun ärsyttä tämmönen olo :ashamed: ,mutta jos mä soitan päivystykseen?Voiko joku sieltä vaihta lääket tai jotain?

ymmärrän hyvin. hyvä se on ulkopuolisen sanoa että harrasta ja tee, kun voimat on ihan loppu. jos on ihan kamala olo niin voit aina pyytää pääsyä osastolle. siellä helpommin saadaan lääkitys kohdalle, siellä on myöskin kokoaikainen keskustelumahdollisuus ja ennen kaikkea siellä saa levätä. itse olin kriisitilanteessa kriisiosastolla 3 viikkoa jossa ensimmäisen kerran lääkitys aloitettiin. vuosi sen jälkeen olin 3.5kk avoimella osastolla jossa sit se lääkitys loppujen lopuksi saatiin kunnolla kohdilleen. suosittelen lämpimästi.

Mutta saako sielä olla esim lapsijen kanssa?Tai oikeasti pelotta mennä sinne :ashamed: koska en tykkä sairaaloista,mut jos se oikeasti auta ja saan oikea lääkitys ,miks ei....

No eikö sun mies voi olla lapsen kanssa? jos olet menossa hoitoon..

Ei hän voi,kun hän just aloiti uus työ

no voi herranenaika! sinun pitää hankkia lapsellesi hoitaja..et sä voi muuten parantua..

 

[Eestlanna Savanna]

jolki palki Milanna.se menee ohi kun sä totut lääkeseen.
lepää ja jos paha olla ota yhteys oma lääkärille.

mä käytän sen jo 1,5kk :'(

ja koita tehdä jotain ..harrasta jotain..jos jäät paikoillesi ja mietit kokoajan masennustasi tai pahaa oloasi niin ei se helpota..paljon se on myös tuolta korvien välistä kiinni

en vaan jaksa tehdä mitään,ei edes puhua miehen kanssa,vastan vaan huutamalla kun ärsyttä tämmönen olo :ashamed: ,mutta jos mä soitan päivystykseen?Voiko joku sieltä vaihta lääket tai jotain?

ymmärrän hyvin. hyvä se on ulkopuolisen sanoa että harrasta ja tee, kun voimat on ihan loppu. jos on ihan kamala olo niin voit aina pyytää pääsyä osastolle. siellä helpommin saadaan lääkitys kohdalle, siellä on myöskin kokoaikainen keskustelumahdollisuus ja ennen kaikkea siellä saa levätä. itse olin kriisitilanteessa kriisiosastolla 3 viikkoa jossa ensimmäisen kerran lääkitys aloitettiin. vuosi sen jälkeen olin 3.5kk avoimella osastolla jossa sit se lääkitys loppujen lopuksi saatiin kunnolla kohdilleen. suosittelen lämpimästi.

Mutta saako sielä olla esim lapsijen kanssa?Tai oikeasti pelotta mennä sinne :ashamed: koska en tykkä sairaaloista,mut jos se oikeasti auta ja saan oikea lääkitys ,miks ei....

No eikö sun mies voi olla lapsen kanssa? jos olet menossa hoitoon..

Ei hän voi,kun hän just aloiti uus työ

no voi herranenaika! sinun pitää hankkia lapsellesi hoitaja..et sä voi muuten parantua..

en mä kyll saa mistän hoitaja,vain äiti asuu Suomessa ja hän on aina töissä,ei hän mitenkään voi olla lapsijen kanssa :/

 

[AnnaManna]

viikkoja on 8+4 vasta.. saa nähdä miten tästä selvitään.

 

[Eestlanna Savanna]

viikkoja on 8+4 vasta.. saa nähdä miten tästä selvitään.

Onnea,toivotetavasti kaikki menee hyvin! :hug: :heart:

 

[AnnaManna]

viikkoja on 8+4 vasta.. saa nähdä miten tästä selvitään.

Onnea,toivotetavasti kaikki menee hyvin! :hug: :heart:

juu, mä uskon että menee. kunhan vaan saisin sen lääkityksen taas alulle. harmillisesti tuota lamictalia ei voi syödä raskausaikana, mutta toivotaan että löytyy joku muu joka kans auttaa.

 

[HoitoonVaan]

jolki palki Milanna.se menee ohi kun sä totut lääkeseen.
lepää ja jos paha olla ota yhteys oma lääkärille.

mä käytän sen jo 1,5kk :'(

ja koita tehdä jotain ..harrasta jotain..jos jäät paikoillesi ja mietit kokoajan masennustasi tai pahaa oloasi niin ei se helpota..paljon se on myös tuolta korvien välistä kiinni

Masentuneelle on aika turha neuvo sanoa, että "ota itseäsi niskasta kiinni, kyllä se siitä helpottaa". Kun on kyse OIKEASTA masennuksesta eikä tilapäisestä alakulosta, ei siihen auta reipas iltakävely ja kaveriseura. Ja siinä olet the Unforgivenm oikeassa että masennus on TODELLAKIN aika paljon juuri korvien välistä kiinni, mistäpä muualtakaan =) Toki jos jaksaa niin harrastaminen on hyvä keino löytää jotain uutta elämäänsä, mutta ei mikään suora parannuskeino!

Milanna, suosittelisin, että kkeskustelet lääkärisi kanssa lääkkeen vaihdosta, ei 1,5 kk paha olo ole normaalia.

 

[Eestlanna Savanna]

jolki palki Milanna.se menee ohi kun sä totut lääkeseen.
lepää ja jos paha olla ota yhteys oma lääkärille.

mä käytän sen jo 1,5kk :'(

ja koita tehdä jotain ..harrasta jotain..jos jäät paikoillesi ja mietit kokoajan masennustasi tai pahaa oloasi niin ei se helpota..paljon se on myös tuolta korvien välistä kiinni

Masentuneelle on aika turha neuvo sanoa, että "ota itseäsi niskasta kiinni, kyllä se siitä helpottaa". Kun on kyse OIKEASTA masennuksesta eikä tilapäisestä alakulosta, ei siihen auta reipas iltakävely ja kaveriseura. Ja siinä olet the Unforgivenm oikeassa että masennus on TODELLAKIN aika paljon juuri korvien välistä kiinni, mistäpä muualtakaan =) Toki jos jaksaa niin harrastaminen on hyvä keino löytää jotain uutta elämäänsä, mutta ei mikään suora parannuskeino!

Milanna, suosittelisin, että kkeskustelet lääkärisi kanssa lääkkeen vaihdosta, ei 1,5 kk paha olo ole normaalia.

nii ,minunkin mielestäni ei ole enää normaalia