Nyt kun kiertää se haaste äitien vartaloista, ni kysyn: Miten miehesi suhtautuu muuttuneeseen vartaloosi?

[baby-mama]

Minun mieheni vihjailee "vitsailemalla" että mm. mahani on ällö, reidet on paksut jne.

Alussa otin sen huumorilla, mutta nyt vitsi on kuultu niin moneen kertaan että tekis mieli karjaista takaisin

Raskauden jälkeen kroppa oli kyllä vähän eri näköinen. Raskausarpia vatsa, kyljet, reidet ja rinnat täynnä, "rellukka"maha sekä 30 kiloa ylipainoa..

Laihduttaa olen yrittänyt sekä kuntoilla, mutta eipä nämä kilot tästä mihinkään tunnu häviävän.

Eli uskoisin, että en enää miestäni tahdo paljon kiinnostaa "sillä" tavalla..

 

["nuori äiti"]

[QUOTE="Kerttuli";28799906]Ei välitä raskausarvistani pätkääkään. Edelleen kehuu ja ylistää kroppaani ja rakastaa minua tällaisena.[/QUOTE]

Meillä myös näin. Oikeastaan meistä minä olen se, jolla ollut paineet ja pieni hämmennys omaa vartaloaan kohtaan. Onneksi olen jo entisissä mitoissani, mutta pieni löysä vatsa + raskausarvet jääneet. Onneksi mies on lohduttanut ja hän on halukas seksiin niinkuin ennenkin ja kertoo minun olevan kaunis. Enköhän itsekin tähän totu.

Mutta yleisesti mielestäni miehen tulisi varsinkin synnytyksen jälkeen hyväksyä naisen vartalo ja ne muutokset. Kyllähän sitä ollaan tietoisia, että naisen keho muuttuu. Ja lapset kasvaa niin hurjaa vauhtia että itse nautin nyt lapsestani suurin siemauksin, kuntoilla kerkeän oman jaksamukseni lailla ja sitten kun lapsi on isompi

 

[IhanaValo]

Itse vihaan kroppaani, mikään kohta ei oo hyvä mut mies tuntuu tykkäävän silti. Puristelee ja silittelee päivittäin, ja esim. sanoo pehvaani pieneksi ja sieväksi vaikka tiedän ettei se ole.

 

[Rähinä-Reetta]

Hyvin. Se ei itseasiassa edes ymmärrä mistä naisten äärimmäinen vartalokriittisyys on peräisin. En mäkään, itseasiassa.

 

[hyvin]

Edelleen jaksaa ihailla vaikka itse inhoan kroppaani aika paljon. Jos jaksaisin kuntoilla enemmän niin saisin ylimääräiset löllöt pois, vaikka sen kummemmin ei tarvitse laihdutella koska olen normaalipainoinen. Rinnat on isommat kuin ennen vaikka hiukan löysemmät mutta hyvät edelleen. Niistä mies tykkää tosi paljon edelleen. Onko se yleistäkin että rinnoista tulee "tyhjät pussit"? En oikein tajua kun en vissiin sellaisia sitten ole nähnytkään.

Arpia mulle ei onneksi tullut kuin muutama pikku viiva lähinnä reisiin. Maha sais olla timmimpi, mutta mies tuntuu tykkäävän siitäkin. Aina jaksaa kehua että olen edelleen seksikäs ja haluttava.

 

[Peyote]

Mun kroppa ei oikeastaan ole muuttunut, mutta silloin heti synnytyksen jälkeenhän mulla oli oudon näköinen tuo vatsa hetken aikaa. Mies ei ikinä sanonut mitään negatiivista, vaan puhui mun ulkonäöstä aina kauniisti.

 

["aalto"]

Oon tosi rupsahtanut, siis sillä tavalla että uimahallin saunassa aina kerään kaikkien katseet vatsan ja rintojen seudulta, mutta eipä tuo ole omaan itsetuntooni tai miehen haluihin vaikuttanut. Kyllähän mies on nähnyt mistä muutokset vartalossa johtui mutta sama villikissa olen kuitenkin sisältäpäin ja se lienee tärkeintä. Jos ei kehtais mua katsella niin kai laittaisi pussin päähänsä petipuuhien ajaksi!

 

["Merri"]

Ei tuo silikoonien laittokaan mikään pikkujuttu ole. Joillekin on tullut pahojakin komplikaatioita. Sitten vielä, kun niitä joutuu uusimaan ei pysy koko elämää samat.

 

["vieras"]

Mulle tuli jonkin verran raskausarpia, jotka ovat vaalenneet melko huomaamattomiksi. Rinnat alkoivat roikkua, mikä harmittaa mua tosi paljon, mutta miestä ei haittaa. Isoin muutos on kuitenkin lihominen, ei varsinaisesti raskauskiloja vaan aloin lihoa kunnolla synnytyksen jälkeen kun mulle tuli vaikea masennus, unettomuutta ym. ja koitin helpottaa oloa syömällä. Mä inhoan itseäni näin lihavana, mutta mies ei ole ikinä sanonut pahasti. Ei kyllä kehukaan samalla tavalla kuin ennen, eikä ihme, mutta muistaa aina joskus sanoa jotain kivaa

Uskon että mies pitää mun vartalosta muutosten jälkeenkin paljon sitten kun saan kilot pois, kun kelpaan tällaisena valaanakin. Mulla oli vaikea synnytys ja mies on sanonut, että sille pääasia on että selvisin hengissä, joku tissien roikkuminen on mitätön seikka sen rinnalla.

 

[miata]

Mulla on kaksi raskautta takana ja kroppa koki todella kovia. Ylipainoa on kertynyt 30kg ja vatsanahka on auttamattomasti pilalla. Siis ihan oikeasti ruma, roikkuva pussi ja kaiken muun kivan lisäksi todella epäsymetrinen eli roikkuu toiselta puolelta huomattavasti enemmän. Rinnat ovat ihme kyllä ihan siedettävät. Tai siis roikkuuhan ne pahastikin, mutta eivät kuitenkaan ole ihan tyhjät läpyskät

Mulla on jossain vaiheessa edessä vatsanahan korjausleikkaus, jonka saan julkisella puolella vaurioiden suuruuden vuoksi kunhan saan painon pudotettua normaaliksi ja lapsiluku on varmasti täynnä. Mitkään vaatteet eivät istu ja alushousut hiertävät kun rullautuvat tuon lerpakkeen alle. Lisäksi iho kutiaa ja hautuu kesäisin tuolta makkaran alta.

Kaikesta rujoudesta huolimatta mies rakastaa vartaloani ja pitää minua haluttavana. Hän osaa arvostaa sitä, että olen "uhrannut" vartaloni lastemme vuoksi. Itse en varsinkaan vatsastani pidä, mutta yritän parhaani mukaan hyväksyä tilanteeni.

 

["Vieras"]

Minulla taitaa olla kropan suhteen suuremmat paineet kuin miehellä... Itse olen aina ollut tosi tarkka vartalostani ja onhan se nytkin ihan kiva vaikka takana on kaksi raskautta ja kaksi sektiota reilussa kahdessa vuodessa.
Vatsa on yhtä litteä kuin ennen lapsia mutta pehmeämpi ja sen tahtoisin taas timmiksi ja tiukaksi, rinnat ovat myös pehmeämmät ja ehkä hiukan pienemmät kuin ennen mutta eivät kuitenkaan roiku.

Paino on nyt pienempi kuin ennen raskauksia ja kuopus on 5 kk, haluaisin kuitenkin kiinteytyä joten salitreeni, here I come!

Tuntuu kuitenkin tosi kivalta että mies kehuu minua päivittäin ja hän tuntuisi olevan ylpeä siitä että sain "mittani takaisin" niin nopeasti. En tiedä miten hän suhtautuisi jos olisin paisunut kovastikin, todennäköisesti tulisi kanssani kaveriksi lenkille ja salille.

 

["toinen"]

Mun mies ei ole koskaan rinnoistani erityisemmin välittänyt (mulla on tosi pienet). Kun imetys loppui, totesin miehelle, että rinnat kutistui, kommentti oli vain "joo niinpä näyttää vähän käyneen". Siitä muutama kuukausi niin palautuivat entiselleen/hivenen isommiksi, ei ole kommentoinut mitään...

 

["vieras"]

Mulla kroppa ei muuttunut kovinkaan paljoa - raskausarpia tuli vain pari pikkuista rintoihin, ja mitat palautuivat tosi nopeasti melkein samoiksi kuin ennen, ainoastaan lantiosta olen pikkuisen leveämpi. Napa on kuopalla ja linea negra näkyy edelleen, mutta muuten vatsa näyttää samalta kuin ennen raskautta. Rintojeni lopullinen kohtalo jää nähtäväksi, koska imetän yhä... Pienet ne ovat kuitenkin olleet aina (70A, nyt imettäessä 70B), joten "menetettävää" ei ole paljoa.

Miehelläni ei ole ollut mitään valittamista kropastani, eikä oikeastaan itsellänikään. Ainoastaan alapään kohtalo surettaa, se koki synnytyksessä kovia ja itse vierastan sitä nykyään todella paljon.

 

["vieras"]

En usko että oma mies edes huomaa mitään erityisiä muutoksia. Ollaan oltu 10 vuotta yhdessä ja kyllähän siinä ajassa aikuisella ihmisellä joka tapauksessa jo jonkinlaisia ulkoisia muutoksia tapahtuu. Raskaana olen ollut kolme kertaa yhteensä kahdeksan vuoden aikana joten niitä raskauden aiheuttamia muutoksiakin on ollut jo jonkun aikaa.

Iho on veltostunut, tissit on tyhjentyneet ja riipahtaneet ja maha pömpöttää koska vatsalihakset ei enää toisen raskauden jälkeen palautuneet oikealle paikalleen. Mies ei ole kyllä puolella sanallakaan ikinä mitenkään negatiivisesti kommentoinut ulkonäköäni eikä tuo näytä häntä häiritsevän.

 

["maisa"]

Kyllähän häntä harmittaa pienentyneet rintani ja uskon että on vähän pettynyt rintojen ja vatsan roikkumiseen, vaikka yrittää sen peittääkin.
Ylimääräiset kilot ei häntä haitanneet, mutta minua haittasi joten laihdutin.
Raskausarvet ovat hälle ihan yhdentekeviä, ne ovatkin haalistuneet melko huomaamattomaksi vaikka niitä on paljon.

Omaan erittäin huonon kudostyypin ja siitä johtuen vartaloni on ruma, vaikka minun elämäntavoillani tilanteen pitäisi olla toinen. Olen vähän katkera,varsinkin näille: "Olen viiden lapsen äiti ja palauduin synnytyksistä parissa viikossa, ei arven arpea koska huolehdin itsestäni,plää plää." Tarpeeksi moni nainen kun hokee tuota, niin miehetkin uskoo että raskausarvet, ihon roikkuminen ja suonikohjut on naisen oma valinta.

nimim. Maha roikkuu vaikka paino normaalipainon alarajoilla, vatsa- ja selkälihakset kunnossa

 

["maisa"]

Ja lisään että mies on sanonut ääneen rintojeni pienentyneen ja sen harmittavan. Ei kuitenkaan loukkaavasti, minusta on kiva että hän sanoi sen suoraan. Omasta mielestäni pieneneminen oli vaan hyvä juttu, joten osasin ottaa huumorilla

 

["Vieras"]

Tuo on ihan totta että aina ei vaan voi itse päättää miten raskaus vaikuttaa kroppaan. Joillain on vaan iho sellainen että raskausarpia tulee eikä kimmoisuus enää pala. Kiloille on yleensä jotain tehtävissä mutta iholle ei...

 

["Vieras"]

Lisään vielä että minua hiukan häiritsee tuossa haasteessa ne kommentit jotka ne "hyväkroppaiset" äidit ovat saaneet, ihan niin kuin enemmän raskausarpia, roikkuvaa ihoa ja kiloja=parempi äiti.
Eihän se äitiys ole vartalosta kiinni.

 

[Laihdutimme]

Painan 10 kg vähemmän kuin ennen raskautta. Laihdutimme vuosi takaperin mieheni kanssa molemmat 15 kg. Olimme kyllästyneet laiskuuteen ja iltasyömisiin. Tytön mennessä nukkumaan vedimme vatsat-selät ja punnerrukset. Mahtava olo.

 

[......]

Olen nyt raskaana ja saan kuulla koko ajan, että minun pitää olla samassa kunnossa puolessa vuodessa kuin ennen raskautta. Imettää en saa, että ei vain rinnat muutu! Toooodella raivostuttavaa. Ei yhtään paineita ei. Jos tämän oisin tiennyt, niin olis lapsi jäänyt tälle miehelle tekemättä.

 

[meillä]

mulla itselläni on vaikeuksia hyväksyä muuttunut kroppa. Olin mielestäni ihana ja täydellinen kun miehen kanssa aloitettiin yhteinen taival.

Tissit on kasvaneet lolloiksi, painoa on tullut lisää, maha on auttamatta pilalla. Ja vaikka laihduttaisin takaisin ennen raskauksia olleeseen painoon, ei vartaloni ole enää koskaan sama kuin ennen.

Miestä tämä ei haittaa ja hänestä on ihanaa miten vartaloni on antanut nämä lapset. Seksielämä on parempaa kuin ennen lapsia. Mutta luulisin että isyyskin muokkaa miehiä, jos ei ulkoisesti niin sisäisesti.

 

[meillä]

Olen nyt raskaana ja saan kuulla koko ajan, että minun pitää olla samassa kunnossa puolessa vuodessa kuin ennen raskautta. Imettää en saa, että ei vain rinnat muutu! Toooodella raivostuttavaa. Ei yhtään paineita ei. Jos tämän oisin tiennyt, niin olis lapsi jäänyt tälle miehelle tekemättä.

Miehellesi tiedoksi: RASKAUS muuttaa rinnat, ei imetys. Joten imetä jos voi, se on parasta ja tärkeintä lapselle. Miehen ei saisi antaa sitä estää.

 

[minnnni]

Olen nyt raskaana ja saan kuulla koko ajan, että minun pitää olla samassa kunnossa puolessa vuodessa kuin ennen raskautta. Imettää en saa, että ei vain rinnat muutu! Toooodella raivostuttavaa. Ei yhtään paineita ei. Jos tämän oisin tiennyt, niin olis lapsi jäänyt tälle miehelle tekemättä.

On kyllä idiootti ja itsekäs mies sulla! Oikein vihaksi pistää. Niin ja ei siihen välttämättä imetystä tarvita, että rinnat menee "pilalle." Itsellä rinnat kasvoivat raskausaikana niin paljon, että arpeutuivat täysin..

 

[FreezeCat]

Ammoisina aikoina - silloin kauan kauan sitten, kun kaikki oli vielä niin alussa - mieheni sanoi minulle, että vois sussa olla enemmänkin lihaa luitten ympärillä.... ja sanoi sen sillai nätisti, ettei siitä ole tarvinnut ottaa nokkiinsa eikä mitään. Tai minä ainakaan ymmärtänyt silloin ottaa itteeni...enkä taija ymmärtää nytkään

Joo, onhan tuo kroppa muuttunut ja isosti kolmesta raskaudesta ja imetyksestä...sekä omista elintavoista, mitkä eivät varsin ole olleet mitään kehuttavia, terveellisyyksistä nyt puhumattakaan. Oma vika.

Mutta kertaakaan ei ole mieheni minun kroppaani mollannut, ei ole tuhahtanut raskausarvistani, ei liikakiloistani, ei...ei niin mistään. Päinvastoin. Hän on ollut mun muuttuneen kroppani kanssa enemmän sinut kuin minä itse. Minä tästä kehostani kipuilen ja saan "ressinäppyjä", kun en ole näitä muutoksiani hyväksynyt vaan - mokoma! - menen kroppani kanssa aina siihen eiliseen ja haikailen sitä, miten olin ennen.

Ja tuo on niin turhaa ja kuluttavaa ja niin tyhmää. Toki voin tässä vaiheessa tehdä paljonkin omille elintavoilleni, olenkin jo aloittanut , mutta se että mieheni rakastaa, arvostaa ja hyväksyy minut näinkin, tällaisena, osoittaa vain sen, että hän on minua paljon paljon viisaampi ja suvaitsevaisempi ihminen :heart:.

 

["xXx"]

Mä taidan olla itse kriittisempi omaa vartaloani kohtaan, mies ei ole koskaan sanonut siitä mitään huonoa. Kysyttäessä sanoo (ja muutenkin) että hyvälle näytän. No, ei kai mulle ihan huonosti käynytkään, paino on sama kuin ennen raskautta, ainoastaan löysää vaatteilla peitettävää ihoa vatsassa. Tissit tosin meni ajokoiran korviksi, entinen D-kuppi on edelleen D mutta tyhjä sellainen, tissit siis käytännössä rullataan liiveihin ja ovat erikokokoisetkin, se haittaa jo pukeutumista. Miestä ne ei haittaa, sen mielestä ne on ihanat mutta itse en anna niihin koskea ja meillä onkin diili, että kunhan lapsiluku on täynnä, mies ostaa mulle silikonit.