Nyt kun on puhetta lasten lukumäärästä niin mä haluaisin toisen lapsen, mutta tiedän, että en jaksa...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja sanokaapa
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
S

sanokaapa

Vieras
En jaksa olla raskaana enkä halua synnyttää. En jaksa toista koliikkia... En jaksa sitä n. 1-vuotiaan päätöntä touhuamista. Enkä todellakaan monen vuoden huonosti nukuttuja öitä!

Minun tyttöni on nyt 3-vuotias ja oikeastaan ollaan vasta puoli vuotta nukuttu öisin suhteellisen hyvin. 3-vuotiaalla on jo melko hyvin järkikin päässä ja hänen kanssaan on helppo kulkea kaupoissa ja tehdä kotitöitä. Päivisin ollaan töissä ja hoidossa ja elämä tuntuu nyt mukavan tasaiselta.

Mutta, kadunko mä tätä itsekkyttä joskus. Kadunko mä sitä, että en tehnyt toista lasta siksi kun en jaksanut?
 
Höh. Ei sinun ole pakko jaksaa, jollet halua :D

Ei kukaan voi tietää, kaduttaako joskus, yhtä lailla voi kaduttaa, jos tekee toisen lapsen, vaikka tietää, ettei jaksa. eiköhän se olisi pahempi vaihtoehto?
 
Alkuperäinen kirjoittaja JONSERED Rummuntekijä:
Höh. Ei sinun ole pakko jaksaa, jollet halua :D

Ei kukaan voi tietää, kaduttaako joskus, yhtä lailla voi kaduttaa, jos tekee toisen lapsen, vaikka tietää, ettei jaksa. eiköhän se olisi pahempi vaihtoehto?

Niin, huono tilanne olisi jos lakoaisin kahden pienen lapsen kanssa. Parempi varmaan sitten katua...
 
No millä tavalla se ilmenis ettet jaksa? Niin et joskus on huono päivä ja räyhäät vähän miehelle ja lapsille vai niin et biletät yötäpäivää ja lapset jää sosiaalivirastolle vai niin et valvot ja palat loppuun ja joudut osastolle ja lääkekierteeseen? Jos on toi eka vaihtoehto niin en löis pillejä pussiin koska jokainen ei joskus joinain päivinä jaksa mut jos oot sitä tyyppiä et tulee totaalinen seinä ja et jaksa sit lapsia ollenkaan niin sit ehkä tyytyisin suosiolla yhteen.
 
Pitääkö se toinen tehdä jo nyt? Miksi ette odottaisi paria vuotta ja keräisi voimia. Nauttisitte nyt yhden kanssa olemisesta ja sitten kun esikoinen on 5-6v niin toinen voisi tulla. Siinä saisit olla kotona vauvan kanssa, kun esikoinen olisi eskarissa, joten jaksaminenkin olisi varmasti erilaista. Eskarilainen osaa jo mennä ja tulla aika kivasti omiaan, joten ei tarvitse hiekkalaatikon reunalla päivystää jos vauva on valvottanyt yön. Eskareihin on kuljetuskin ainakin joillain paikkakunnilla, joten eikö sekin helpottaisi elämää verrattuna siihen, että kuskaisit itse päivähoitoon / kerhoon?
 
Alkuperäinen kirjoittaja VanillaVanilla:
No millä tavalla se ilmenis ettet jaksa? Niin et joskus on huono päivä ja räyhäät vähän miehelle ja lapsille vai niin et biletät yötäpäivää ja lapset jää sosiaalivirastolle vai niin et valvot ja palat loppuun ja joudut osastolle ja lääkekierteeseen? Jos on toi eka vaihtoehto niin en löis pillejä pussiin koska jokainen ei joskus joinain päivinä jaksa mut jos oot sitä tyyppiä et tulee totaalinen seinä ja et jaksa sit lapsia ollenkaan niin sit ehkä tyytyisin suosiolla yhteen.

No ei nyt sosiaalivirastolle lapset jäisi, mut pinna olisi varmasti piukalla ja luulen, etten nauttisi yhtäään toisen vauva-ajasta.

Voi kun saisin toisen kolmevuotiaan =)
 
Meillä on melkein sama tilanne. Tai no tyttö on vasta 2-vuotias ja haluaisin todella paljon toisen lapsen, mutta en tiedä uskallanko. Raskaus- ja vauva-aika olivat monesta syystä todella rankkoja ja mietin kovasti kuinka millään jaksan sitä uudestaan. Mutta toisen lasten haluaisin, voisin ottaa sen 1-vuotiaana :D Mutta vielä emme missään tapauksessa uskalla ryhtyä toimeen vaan odottelemme rauhassa vuoden jos toisenkin ja katsomme sitten miltä tuntuu... Mutta ymmärrän täysin tunteesi...
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Meillä on melkein sama tilanne. Tai no tyttö on vasta 2-vuotias ja haluaisin todella paljon toisen lapsen, mutta en tiedä uskallanko. Raskaus- ja vauva-aika olivat monesta syystä todella rankkoja ja mietin kovasti kuinka millään jaksan sitä uudestaan. Mutta toisen lasten haluaisin, voisin ottaa sen 1-vuotiaana :D Mutta vielä emme missään tapauksessa uskalla ryhtyä toimeen vaan odottelemme rauhassa vuoden jos toisenkin ja katsomme sitten miltä tuntuu... Mutta ymmärrän täysin tunteesi...

=)
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Voi kun saisin toisen kolmevuotiaan =)

Voisiko adoptio olla vaihtoehto? Minulla on ihan samoja ajatuksia, haluaisin toisen mutta mielellään valmiiksi vähintään puoli vuotiaana =) Adoptoisin jos vain olisi mahdollista, mutta emme ole naimisissa joten ei tule onnistumaan.
 
Niin, eihän sitä etukäteen vaan voi tietää. Mä uskalsin ja alku oli ihan yhtä helvettiä mutta siitäkin selvisin hengissä ja vaikka sillon alkuun kaduin, en todellakaan kadu enää. On se varmasti vaikeampaa ajatella palaavansa siihen valvomisiin ym. jos on niistä eroon päässy. Mutta mistäpä koskaan tietää, mitä tuleman pitää... Täytyy vaan uskaltaa, jos haluaa ;)
 

Yhteistyössä