Joojoo: ei tarvitse sanoa että mitäs muutit paritaloon. Omaan en edelleenkään muuttaisi. Mutt mä vaan ihmettelen äänekkäästi.
Meillä on iso yhteinen piha. Ei niin iso, etteikö sitä jaksaisi hoitaa, mutta sen verran että olisi kiva, jos toinenkin perhe osallistuisi. Kesällä sovittiin että nurtsi leikataan puoliksi: joka toinen kerta me, joka toinen he. He leikkasivat kesän aikana kerran. Odoteltiin että olisivat leikanneet nyt syksyllä vielä kertaalleen, koska me ollaan siis hoidettu se viimeksi: joo, katsellaan, kyllä me tässä joku päivä. Lopulta mun mies kyllästyi oottamaan ja leikkasi itse sen taas: kohta siihen oiskin tarvittu viikate tai joku vastaava väline, ei ois leikkuri enää kyennyt. No nyt sitten kun nurmikko on kiva ja sileä, naapurin pojat siellä iloisesti pelaavat sählyä...
Onhan se mukavaa että ihmisellä on harrastuksia, todella. Mutta juuri nyt ärsyttää jostain syystä. :/
Mä oon haravoinut ihan hullunlailla noita lehtiä tuolta pihasta: meillä on yhteensä kuusi vaahteraa tässä, joista kolme on melko kookkaita. Joten lehtiähän tulee. Mä sanoin sitt naapureille, että hei, mä kyllä haravoin mielelläni ne pinoon, mutt oisko mitään jos te kävisitte sitt kippaan ne kompostiin (mun on jostain syystä nyt juuri hivenen vaikea keräillä niit pinoja kottikärryihin tän mahan kanssa ): naapurin rouva siihen että eihän niitä nyt kannata mihinkään haravoida, niitähän tippuu vielä pitkään ja kauniitakin ne lehdet on tossa maassa. Odotin kaksi viikkoa eli eiliseen ja keräiltiin lehdet pois: nyt niitä juurikaan ei ole enää puissa, ja ei niitä talveksi voi tohon hiekallekaan jättää. Luovutusvoitto, taas.
Ne ei oo keränneet omppuja yhtään: en mäkään niiden puolelta mee keräämään, eikä se mua haittaa, me ollaan saatu omiin tarpeisiin ja ylikin omista puista, mutt ihmettelen: hyvät omput mätänee tuolla puiden alla. Ne on kaikki viikonloput harrastuksissa ja samoin illat (neljä lasta, nuorin kai 8, vanhin 17 ja pari siitä väliltä, hyvin urheilullinen perhe ) eivätkä juurikaan kerkiä harjoittamaan tämän talon ja pihan ylläpitoa. Lähinnä mietin, miksi noin kiireiset ihmiset on hankkineet näin vanhasta talosta puolet? Oikeasti ihmettelen. No, eihän se mulle kuulu. Paitsi ihan vähän.
Meillä on iso yhteinen piha. Ei niin iso, etteikö sitä jaksaisi hoitaa, mutta sen verran että olisi kiva, jos toinenkin perhe osallistuisi. Kesällä sovittiin että nurtsi leikataan puoliksi: joka toinen kerta me, joka toinen he. He leikkasivat kesän aikana kerran. Odoteltiin että olisivat leikanneet nyt syksyllä vielä kertaalleen, koska me ollaan siis hoidettu se viimeksi: joo, katsellaan, kyllä me tässä joku päivä. Lopulta mun mies kyllästyi oottamaan ja leikkasi itse sen taas: kohta siihen oiskin tarvittu viikate tai joku vastaava väline, ei ois leikkuri enää kyennyt. No nyt sitten kun nurmikko on kiva ja sileä, naapurin pojat siellä iloisesti pelaavat sählyä...
Mä oon haravoinut ihan hullunlailla noita lehtiä tuolta pihasta: meillä on yhteensä kuusi vaahteraa tässä, joista kolme on melko kookkaita. Joten lehtiähän tulee. Mä sanoin sitt naapureille, että hei, mä kyllä haravoin mielelläni ne pinoon, mutt oisko mitään jos te kävisitte sitt kippaan ne kompostiin (mun on jostain syystä nyt juuri hivenen vaikea keräillä niit pinoja kottikärryihin tän mahan kanssa ): naapurin rouva siihen että eihän niitä nyt kannata mihinkään haravoida, niitähän tippuu vielä pitkään ja kauniitakin ne lehdet on tossa maassa. Odotin kaksi viikkoa eli eiliseen ja keräiltiin lehdet pois: nyt niitä juurikaan ei ole enää puissa, ja ei niitä talveksi voi tohon hiekallekaan jättää. Luovutusvoitto, taas.
Ne ei oo keränneet omppuja yhtään: en mäkään niiden puolelta mee keräämään, eikä se mua haittaa, me ollaan saatu omiin tarpeisiin ja ylikin omista puista, mutt ihmettelen: hyvät omput mätänee tuolla puiden alla. Ne on kaikki viikonloput harrastuksissa ja samoin illat (neljä lasta, nuorin kai 8, vanhin 17 ja pari siitä väliltä, hyvin urheilullinen perhe ) eivätkä juurikaan kerkiä harjoittamaan tämän talon ja pihan ylläpitoa. Lähinnä mietin, miksi noin kiireiset ihmiset on hankkineet näin vanhasta talosta puolet? Oikeasti ihmettelen. No, eihän se mulle kuulu. Paitsi ihan vähän.