nyt mä oon pulassa :o

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja helena
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

helena

Vieras
oon raskaana, mutta tänään huomasin että en halua lasta..en ollenkaan..en voi puhua asiasta mieheni kanssa, koska hän ei ymmärtäisi minua..lapsi oli ennen tätä päivää todella toivottu, mutta ei minusta ole äidiksi.. :(
 
Alkuperäinen kirjoittaja helena:
oon raskaana, mutta tänään huomasin että en halua lasta..en ollenkaan..en voi puhua asiasta mieheni kanssa, koska hän ei ymmärtäisi minua..lapsi oli ennen tätä päivää todella toivottu, mutta ei minusta ole äidiksi.. :(

mistäs sen vielä tiedät onko sinusta äidiksi
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja helena:
oon raskaana, mutta tänään huomasin että en halua lasta..en ollenkaan..en voi puhua asiasta mieheni kanssa, koska hän ei ymmärtäisi minua..lapsi oli ennen tätä päivää todella toivottu, mutta ei minusta ole äidiksi.. :(

mistäs sen vielä tiedät onko sinusta äidiksi

tiedän ettei ole..olen todella tumpelo ja pelkään pian pudottavani lapsen tai jotain :(
 
Mä luulen et jokaisella tulee tollaisia ajatuksia jossain vaiheessa raskautta kun alkaa pelottamaan et kuinka sitä sit osaa kun vauva syntyy.

Mullekin kolmas lapsi tulossa ja silti miettii välillä et osaako sitä sit olla äiti kolmelle ja jaksaako ja mut yleensä kuitenkin sellainen olo et ei malttais odottaa et vauva syntyy.
 
otahan rauhallisesti:)on maailman ihanin asia tulla äidiksi.puhu peloistasi jollekin vaikka neuvolassa,he kyllä tukevat sinua ja kumppanisikin varmasti kuuntelee vaikkakin miehen on vaikea ymmärtää näitä naisessa tapahtuvia muutoksia.et ole yksin!nauti raskaudestasi,voimia sinulle
 
Mullakin tuli vähän vastaavanlaisia tunteita kun odotin neljättä. Et en haluakkaan tai et voiko tän sittenkin jotenkin perua! Mut aina noi ajatukset sitte katos... Ja hyvin meillä on lasten kans menny. Voimia ja jaksamista sulle! :heart: :hug:
 
Kuulostaa ihan normaalilta raskausaikaan liittyvältä pelolta. Itsellä oli kans kakkosta odottaessa pelkoja, että miten ihmeessä mä taas osaan olla sellaisen pienen ihmeen kanssa, kun lapsille tuli 7 vuotta ikäeroa. Kummasti nuo lapset vaan itse ohjaa vanhempaa toimimaan oikein. Nyt kuumeilen kolmatta ja kolmas olikin jo tulossa, mutta meni kesken ihan alussa ja jo ennen kuin testasin niin välillä tuli olo, että haluankohan mä sittenkään sitä kolmatta, että en varmasti pärjää kahden pienen ja yhden koululaisen kanssa. Mutta sitten kun kierto oli lopuillaan ja testasin ja plussaa näytti, niin ajattelin, että kyllä tässä selvitään ja sitten kun meni vielä kesken, niin se vaan vahvisti sitä oloa, että kolmaskin on meille tervetullut. =)
Millä viikolla nyt olet? Se yhdeksän kuukautta odotusaikaa on juuri sitä valmistautumista lapsen tuloon ja mielipide asiasta vaihtelee suuntaan ja toiseen. Jaksamista sinne kovasti :hug: Hyvä äiti sinusta tulee =)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Katjuska-78:
Kuulostaa ihan normaalilta raskausaikaan liittyvältä pelolta. Itsellä oli kans kakkosta odottaessa pelkoja, että miten ihmeessä mä taas osaan olla sellaisen pienen ihmeen kanssa, kun lapsille tuli 7 vuotta ikäeroa. Kummasti nuo lapset vaan itse ohjaa vanhempaa toimimaan oikein. Nyt kuumeilen kolmatta ja kolmas olikin jo tulossa, mutta meni kesken ihan alussa ja jo ennen kuin testasin niin välillä tuli olo, että haluankohan mä sittenkään sitä kolmatta, että en varmasti pärjää kahden pienen ja yhden koululaisen kanssa. Mutta sitten kun kierto oli lopuillaan ja testasin ja plussaa näytti, niin ajattelin, että kyllä tässä selvitään ja sitten kun meni vielä kesken, niin se vaan vahvisti sitä oloa, että kolmaskin on meille tervetullut. =)
Millä viikolla nyt olet? Se yhdeksän kuukautta odotusaikaa on juuri sitä valmistautumista lapsen tuloon ja mielipide asiasta vaihtelee suuntaan ja toiseen. Jaksamista sinne kovasti :hug: Hyvä äiti sinusta tulee =)

viikkoja en ole laskenut, mutta olen viidennellä kuulla raskaana
 
Alkuperäinen kirjoittaja helena:
Alkuperäinen kirjoittaja Katjuska-78:
Kuulostaa ihan normaalilta raskausaikaan liittyvältä pelolta. Itsellä oli kans kakkosta odottaessa pelkoja, että miten ihmeessä mä taas osaan olla sellaisen pienen ihmeen kanssa, kun lapsille tuli 7 vuotta ikäeroa. Kummasti nuo lapset vaan itse ohjaa vanhempaa toimimaan oikein. Nyt kuumeilen kolmatta ja kolmas olikin jo tulossa, mutta meni kesken ihan alussa ja jo ennen kuin testasin niin välillä tuli olo, että haluankohan mä sittenkään sitä kolmatta, että en varmasti pärjää kahden pienen ja yhden koululaisen kanssa. Mutta sitten kun kierto oli lopuillaan ja testasin ja plussaa näytti, niin ajattelin, että kyllä tässä selvitään ja sitten kun meni vielä kesken, niin se vaan vahvisti sitä oloa, että kolmaskin on meille tervetullut. =)
Millä viikolla nyt olet? Se yhdeksän kuukautta odotusaikaa on juuri sitä valmistautumista lapsen tuloon ja mielipide asiasta vaihtelee suuntaan ja toiseen. Jaksamista sinne kovasti :hug: Hyvä äiti sinusta tulee =)
..

mie olen ollut samassa mielentilassa viidesti...ja voin sanoa että jokainen on jotenkin 'kopsauttanut' pienenä itsensä... sängystä tainneet pudota kaikki..ja pari olen kampannut ..en tahallani..joten jokainen ihmine voi ja saa olla myös tumpelo...kyllä siusta ihan hyvä pienen ihmisen äiti tulee... eihän sitä kukaan täydellinen ole

viikkoja en ole laskenut, mutta olen viidennellä kuulla raskaana

 
Ehkäpä se vaan on joku vaistomainen tunne....pelko, joka tulee melkein jokaiselle meistä äideistä raskausaikana.
Jos olet jo viidennellä kuulla raskaana, viikkoja kai siis 17-20 välille....on aika myöhästä ruveta ajattelemaan ettei haluakkaan lasta..

Onko lapsi ensimmäinen? Muistan omasta kokemuksesta esikoista odottaessani että ajatukset ja tunteet meni laidasta laitaan melkein koko raskauden ajan...

Sulla on vielä onneks muutama kuukausi aikaa totutella ajatukseen äitinä olemisesta. Ja usko pois, kun sen lapsen saat syliis ensimmäisen kerran, et muuta voi kuvitellakkaan kun olevas just sen lapsen äiti :)
 
Kyllä se raskaus herättää negatiivisiä tunteita monelle, vaikka niistä ei puhutakaan. Älä tee mitään hätiköityä. Enpä olisi mäkään muutama vuosi sitten olettanut olevani äiti ja vieläpä kotiäiti. Olisi ollut mun pahin painajainen. Nyt olen oikein tyytyväinen äiti yhdelle lapselle ja toista odotellen...Siihen äitiyteen kasvaa, ihan oikeasti.
 
Alkuperäinen kirjoittaja tuu-tikki2:
Ehkäpä se vaan on joku vaistomainen tunne....pelko, joka tulee melkein jokaiselle meistä äideistä raskausaikana.
Jos olet jo viidennellä kuulla raskaana, viikkoja kai siis 17-20 välille....on aika myöhästä ruveta ajattelemaan ettei haluakkaan lasta..

Onko lapsi ensimmäinen? Muistan omasta kokemuksesta esikoista odottaessani että ajatukset ja tunteet meni laidasta laitaan melkein koko raskauden ajan...

Sulla on vielä onneks muutama kuukausi aikaa totutella ajatukseen äitinä olemisesta. Ja usko pois, kun sen lapsen saat syliis ensimmäisen kerran, et muuta voi kuvitellakkaan kun olevas just sen lapsen äiti :)

kyllä. lapsi on ensimmäinen
 
Nyt sun täytyy vaan odotella, että se syntyy. Ajattele nyt ihan järkevästi. Et sinä pudota lasta, miksi ihmeessä pudottaisit? Hae apua noihin ajatuksiisi ja kerro peloistasi miehellesi.

Minusta ei ole yhtään parempi tappaa lasta sikiönä siltä varalta, ettei sitten vaan tiputa sitä, kun se on syntynyt. Se on vähän kuin päättäisi olla syömättä sen takia, ettei vaan saisi ruokamyrkytystä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja tuu-tikki2:
Ehkäpä se vaan on joku vaistomainen tunne....pelko, joka tulee melkein jokaiselle meistä äideistä raskausaikana.
Jos olet jo viidennellä kuulla raskaana, viikkoja kai siis 17-20 välille....on aika myöhästä ruveta ajattelemaan ettei haluakkaan lasta..

Onko lapsi ensimmäinen? Muistan omasta kokemuksesta esikoista odottaessani että ajatukset ja tunteet meni laidasta laitaan melkein koko raskauden ajan...

Sulla on vielä onneks muutama kuukausi aikaa totutella ajatukseen äitinä olemisesta. Ja usko pois, kun sen lapsen saat syliis ensimmäisen kerran, et muuta voi kuvitellakkaan kun olevas just sen lapsen äiti :)

en ota lasta syliin synnytyksen jälkeen..en halua lasta..ei minusta vaan ole äidiksi..sitä paitsi olen aina vihannut lapsia..ryhdyin tähän vain mieheni puolesta, jotta hän olisi onnellinen.
 
Kun lapsi on syntynyt, niin ainakin itselleni kaikki tuli luonnostaan. Alkoi vaan kutsumaan itseään äidiksi ja halusi koko ajan vauvan lähelleen. Äidin hoitovaistot vaan heräävät vauvan syntyessä... Raskausaikana itselläni jos jonkin näköistä ajatusta ollut päällä, raskaushormoonit hyrräävät...
 
Alkuperäinen kirjoittaja helena:
Alkuperäinen kirjoittaja tuu-tikki2:
Ehkäpä se vaan on joku vaistomainen tunne....pelko, joka tulee melkein jokaiselle meistä äideistä raskausaikana.
Jos olet jo viidennellä kuulla raskaana, viikkoja kai siis 17-20 välille....on aika myöhästä ruveta ajattelemaan ettei haluakkaan lasta..

Onko lapsi ensimmäinen? Muistan omasta kokemuksesta esikoista odottaessani että ajatukset ja tunteet meni laidasta laitaan melkein koko raskauden ajan...

Sulla on vielä onneks muutama kuukausi aikaa totutella ajatukseen äitinä olemisesta. Ja usko pois, kun sen lapsen saat syliis ensimmäisen kerran, et muuta voi kuvitellakkaan kun olevas just sen lapsen äiti :)

en ota lasta syliin synnytyksen jälkeen..en halua lasta..ei minusta vaan ole äidiksi..sitä paitsi olen aina vihannut lapsia..ryhdyin tähän vain mieheni puolesta, jotta hän olisi onnellinen.

no jo on :o :o
 
suhun on vaan iskeny paniikki... pyydä neuvolasta aika psykologille niin saat ajatuksia selvemmäksi :hug: kyllä se siitä, oma vauva on ihaninta maailmassa, uskaltaudu vaan äidiksi kun kerran luontokin on jo antanut luvan siihen
 
Alkuperäinen kirjoittaja wannabemommy:
suhun on vaan iskeny paniikki... pyydä neuvolasta aika psykologille niin saat ajatuksia selvemmäksi :hug: kyllä se siitä, oma vauva on ihaninta maailmassa, uskaltaudu vaan äidiksi kun kerran luontokin on jo antanut luvan siihen

en tarvitse mitään aikoja psykiatrille..odotan vaan että tämä vauva syntyy, jotta pääsen eroon siitä ainakin välillä
 

Similar threads

Yhteistyössä