Mä oon niin pettynyt, ettei meille tule enempää lapsia. Niin pettyny, etten tiedä miten tästä etenis.

["vieras vaan"]

oon koittanu puhua miehelle useinkin,mutta ei se halua. ihan on ehdoton ei.
niin mäkin ajattelin vielä 3vuotta sitten kun nuorin syntyi,mutta mun mielein on kyllä totaalisesti muuttunut noiden vuosien aikana ja nyt on sellainen olo että sen yhden vielä haluan. meillä on jo kolme lasta.

oikeestaan haluaisin kysyä neuvoja miten asiasta pääsee ohi? en sitä lasta yksinkään saa.

 

["vieras"]

Sillä kuule, että katsot pitkään ja hartaasti nykyisiä lapsias ja olet onnellinen niistä ja ymmärrät, että sulta ei ihan totta puutu mitään.

 

["vieras"]

Meillä haluaa molemmat muttei vaan kuulu. Ennestään on 6 lasta joten ei oikein tunnu järkevältä enää mihinkään hoitoihin lähteä.

 

[en ole ap]

[QUOTE="vieras";23563225]Sillä kuule, että katsot pitkään ja hartaasti nykyisiä lapsias ja olet onnellinen niistä ja ymmärrät, että sulta ei ihan totta puutu mitään.[/QUOTE]

helpommin sanottu kuin tehty.

 

["vieras"]

No höh!

Mä taas oon kiitollinen ja onnellinen että 3 vuoden yrityksen ja "lapsettomuustuomion" jälkeen tulee kuitenkin tämä yksi. :heart: Enempää tuskin tulee, mutta oon niiiin onnellinen että raskauduin, vaikka mahdollisuudet oli hyvin pienet.

Kurjaa jos sua surettaa vaan 3 lasta. Mä oon onnellinen yhdestä!

 

["Vieras"]

Yritä arvostaa sitä mitä sinulla on. Ihanat lapset ja mies.

Terveisin lapsettomaksi jäänyt.

 

["a.p"]

kurjaa et mua surettaa vaan kolme lasta..?
ei,ei mua sureta että mulla on vaan kolme lasta ja mä oon niistä erittäin onnellinen.
mulla on silti jollaintavalla tarve saada vielä lapsi. se ei liity milläänlailla mun muihin lapsiin,ehkä joillain sellasta tunnetta ei ole eikä ne asiasta voi sillon mitään ymmärtääkkään. en kärsi lapsettomuudesta,enkä tiedä siittä mitään.

 

["a.p"]

ja niinpaljon kun mä rakastan ja arvostan mun perhettäni niin se ei tätä tunnetta tosiaan pois aja. valitettavaa. ehkä joku voi kohta mainita etten arvosta tarpeeksi. oikeesti..oon miettiny jos sais keskusteluapua jostan,koska tää tunne on välillä niin kova. sille ois joku sanakin,muttei tuu nyt kielenpäälle.

 

["Mymmeli"]

Ajatukseen varmaan tottuu pikkuhiljaa. Anna itsellesi lupa olla pettynyt ja tehdä surutyö. ´Varo kuitnkin ettei asia paisu ja ettet masennu. Juttele puolisosi kanssa, ei siis yrittäen kääntää hänen päätään vaan juttele tunteista joita tämä sinussa herättää ja keinoista päästä eteenpäin.

Ei Roomaakaan rakennettu päivässä, tsemppiä ja nauti lapsistasi, 3-vuotiaskin on vielä pieni!

<3

 

[yhden äiti]

Etsit elämääsi muitakin mielenkiinnon kohteita: esim mielekkään työn, harrastuksia ja ystäviä, lemmikki? Yritä miettiä miksi haluat aina uuden vauvan. Vauvana se ei kuitenkaan pysy. Toiset naiset jostain syystä juuttuvat "ihanuuteen olla aina raskaana ja saada vauva". Odotukseen, vatsan ihailuun, vauvan ehdottomaan rakkauteen ja tarvitsevuuteen hoitajaansa kohtaan. Miten ne tarpeet voisi muilla tavoin tyydyttää. Loppuelämää kun se vaihe ei voi kuitenkaan kestää..

 

["vieras"]

[QUOTE="a.p";23563277]kurjaa et mua surettaa vaan kolme lasta..?
ei,ei mua sureta että mulla on vaan kolme lasta ja mä oon niistä erittäin onnellinen.
mulla on silti jollaintavalla tarve saada vielä lapsi. se ei liity milläänlailla mun muihin lapsiin,ehkä joillain sellasta tunnetta ei ole eikä ne asiasta voi sillon mitään ymmärtääkkään. en kärsi lapsettomuudesta,enkä tiedä siittä mitään.[/QUOTE]

Sä taidat olla niitä jotka haluu aina vaan lisää lapsia, niitä joille mikään ei riitä! Mene ittees ja mieti miten hyvin sulla on asiat! Osoita lapsilles että arvostat heitä todella! Jos siis oikeasti arvostat...

 

["sukka"]

mä ymmärrän ap.ta ihan täysin. vähän tavallaan samassa tilanteessa itsekin. en osaa oikein mitään vinkkejä antaa kun itsekin mietin miten tästä eteenpäin...

 

["oiva"]

On olemassa myö miehiä jotka haluavat paljon lapsia. Joka tapauksesssa kannattaa erota noin joustamattomasta miehestä. Olet muuten hänelle ikuisesti katkera ja se varjostaa suhdettanne aina.

 

["Vieras"]

Vaihtoehtoja:

1) ota ero noin paskasta miehestä ja etsi sellainen, joka haluaa kanssasi paljon lapsia
2) jätä vaan ehkäisy pois, kyllä se mies sitten siitä vauvasta (ja seuraavistakin) tykkää lopulta

 

[himpatti]

Suosittelisin samaa kuin joku tuossa aiemmin: hanki lemmikki/lemmikkejä. Kokemuksesta voin kertoa, että se auttaa. Ja todella TIEDÄN tuon tunteen. ONnneksi se meni ohi kolmen lapsen jälkeen... Nyt lemmikit riittävät tyydyttämään sen tarpeen, mihin aiemmin "tarvittiin" vauva.

 

[Just niin]

Mieti minkä tarpeiden tyydyttäjäksi tarvitset aina vaan uuden vauvan?

Voisit käydä ammattiauttajalla pohtimassa tätä kysymystä.

 

[Saraldo]

Miksi haluat vielä neljännen? Kerrot, että sulla on jonkinlainen tarve saada vielä lapsi. Oletko miettinyt, että miksi sulla on siihen tarve? Miksi se tekisi sut onnelliseksi, että saisit vielä yhden? Kyllä mä ymmärrän, että harmittaa, jos toinen haluaa ja toinen ei. Mulle ei ole käynyt niin lasten kohdalla, mutta muuten kyllä. Ja silloin olen juuri miettinyt, että miksi mä haluaisin näin ja mitä se mulle merkitsisi, että sen saisin. Ja mitä menetän, jos sitä en saa.

 

[Khimaira]

Suosittelisin samaa kuin joku tuossa aiemmin: hanki lemmikki/lemmikkejä. Kokemuksesta voin kertoa, että se auttaa. Ja todella TIEDÄN tuon tunteen. ONnneksi se meni ohi kolmen lapsen jälkeen... Nyt lemmikit riittävät tyydyttämään sen tarpeen, mihin aiemmin "tarvittiin" vauva.

Entä jos puoliso ei halua edes sitä lemmikkiä :|
Mä niin ajattelin että otetaan koira vauvakuumetta lievittämään, mutta sillekin tuli ehdoton ei

Ymmärrän ap:ta erittäin hyvin- kolmas lapsi on meillä reilun 5-vuotias ja melkein koko ajan olen halunnut vielä yhtä vauvaa, välillä enemmän välillä vähemmän mutta se vauvankaipuu on kuitenkin koko ajan mielessä. Myös meillä on ehdoton ei neloselle. Kyllä minäkin suosittelen sulle lemmikkiä pahimpaan tuskaan- se kyllä auttaa

 

[himpatti]

Entä jos puoliso ei halua edes sitä lemmikkiä :|
Mä niin ajattelin että otetaan koira vauvakuumetta lievittämään, mutta sillekin tuli ehdoton ei

Ymmärrän ap:ta erittäin hyvin- kolmas lapsi on meillä reilun 5-vuotias ja melkein koko ajan olen halunnut vielä yhtä vauvaa, välillä enemmän välillä vähemmän mutta se vauvankaipuu on kuitenkin koko ajan mielessä. Myös meillä on ehdoton ei neloselle. Kyllä minäkin suosittelen sulle lemmikkiä pahimpaan tuskaan- se kyllä auttaa

Ei meidänkään isäntä ehdottomasti halunnut yhtään lemmikkiä... Nyt on kani ja vastikään tullut koiranpentu... Meillä isäntä on ehdottomast perheen pää ja minä niska, joka sitä päätä kääntää...

 

[Khimaira]

Mieti minkä tarpeiden tyydyttäjäksi tarvitset aina vaan uuden vauvan?

Voisit käydä ammattiauttajalla pohtimassa tätä kysymystä.

Vauvakuume on jotakin muuta kuin tarve jolle olisi järkevä selitys- varsinkin jos lapsia jo on. Se tulee syvältä sisimmästä eikä sitä voi järkeillä kovinkaan helposti, eikä varsinkaan sitä ettei vauvaa enää "saa" vaikka se fyysisesti olisi mahdollista.

Toiset haluavat ison perheen ja rakastavat vauvoja/ lapsia sekä elämää heidän kanssaan- hiljainen talo on aikamoinen kauhistus mun mielessä. Kyse ei ole siitä ettei keksisi mitään muuta tekemistä tai että sillä pönkitettäisiin jotain vaan se elämä lasten kanssa on sitä minkä kokee omakseen:heart:

 

["impi"]

meillä on yksi yhteinen lapsi ja mulla on yksi lapsi edellisestä suhteesta. Mä tahtoisin vielä yhden lapsen. Enempää en haluaisi mutta yhden vielä. Kolme lasta olis juuri täydellinen luku. Mutta mies ei. Ei se ole suoraan ei:tä sanonut mutta rivien välistä voi lukea sen ettei se tahdo. lemmikkiäkään mies ei halua ja sekin olis vaikeaa kun itsekin allerginen.

fiilis on täys paska. toivottavasti menee ohi. :/ mut katkera olen kyllä alkanut olemaan. se on kieltänyt multa paljon muutakin mitä tahtoisin.

 

["Vieras"]

Mulla ei ole yhtään lasta ja mä tahtoisin edes sen yhden lapsen. Enempää en haluaisi, mutta yhden.
Jumala on kieltänyt multa paljon muutakin mitä tahtoisi.