H
Harmailen
Vieras
Meillä uusperhe, jossa miehellä kaksi lasta edellisestä liitosta, meillä ei vielä yhteisiä. Lapset meillä kuukaudessa vaihtelevasti noin kolmena viikonloppuna. Lomilla pisempiä aikoja. Kuljetukset hoidamme me, miehen exä sekä miehen vanhemmat. Välimatkaa on kuitenkin melkein 200km. Jos miehen vanhemmat hoitaa kuljetukset, niin he myös yöpyvät täällä sen aikaa, kun lapsetkin. Eli aivan liian usein.. Nyt viikonloppuna minulla paloi totaalisesti hermo.. Olen ihan ulkopuolinen tässä systeemissä.. Mies hoitaa kuljetusten sopimukset yhdessä exän ja äitinsä kanssa. Nyt on taas ensi viikonloppuun tullut muutoksia ja sain ihan yllättäen kuulla asiasta.. Kommentoin sitten asiasta miehelle, että olisi ihan mukava kuulla, jos suunnitelmat muuttuu ym. Mies siihen kommentoi, että olisithan sä kuitenkin viikolla kysynyt, että mites ensi viikonloppu? Kyllä hän sitten olisi kertonut, arghh!! Juuri se on pointti, että saan aina olla kyselemässä lasten asioista ja millon he meille tulevat yms. Anoppi tietää asiat paljon paremmin (toki osallistuu kuljetuksiin yms..) Tuntuu vaan, että kyllä mullakin on oikeus tietää asioista.. Mies veti herneen nenään, kun sanoin parista muustakin asiasta mitkä tähän liittyi.. Mm. yks viikonloppu sain kuulla samana päivänä, että lapset ovat meillä iltaan asti ja exä hakee, milloin hakee.. Mies vaan siihen, että enkö muistanut kertoa. Alkuperäisen suunnitelman mukaan anopin piti ottaa lapset matkaan, kun hän lähtee iltapäivästä.. Toisaalta pieniä asioita, mutta kyllä me kuitenkin perheenä elellään, niin olisi minullakin jokin oikeus.. Mies luottaa siihen, että aina sitten kyselen.. Anopille hän tänäkin viikonloppuna kertoi ummet ja lammet lasten asioista, mm., että alkavat olemaan päiväkodissa kokopäiväisesti.. Olin itse vähän ällikällä lyöty, kun juuri eilen olin kysynyt mitä lapsille kuuluu, niin mies siihen vaan, et ei mitään erikoista.. Rakastan miestäni ja hänen lapsensa ovat ihania, mutta tämä uusperheen elämä, arghh!! Toivottavasti joku jaksoi lukea..
