Nyt mielipiteitä puolesta ja vastaan perheenlisäyksestä!

["Vieras"]

No se joka haluaa voi mennä sitten muualle niitä tekemään...

No niinhän mä sanoin.

 

[Oisku]

Isä vetoaa rahaan (ei ole varaa), jaksamiseen (yövalvonnat) ja synnyt.jälk.masennus (josta äiti kärsi toisen lapsen jälkeen)

Äiti vetoaan tunteisiin, ja siihen että siitä on myös iloa niin vanhemille kuin sisaruksillekin. Ja säästeliäästi voi alkaa elää... ja nyt osaa pyytää ajoissa apua jos siltä tuntuu...

Olemme siis pattitilanteessa ja tätä kestänyt 2v ja kärsivällisyys/parisuhde alkaa olemaan koetuksella...

Neuvon että anna olla. Sulla ei ole mitään (järkevää) perustelua kolmannen hankkimiseen.

Oletko ajatellut että mies joutuu elättämään teidät kaikki jos uusi vauva syntyisi? Lapsilisät + kht on aika kärpäsen p*** siinä vaiheessa kun teinit alkavat harrastaa ja herrajesta että varsinkin urheilevat, kasvavat pojat syövät. Ehkä miehesi ihan tosissaan pelkää että miten te pärjäätte, kaikki viisi yhden palkalla. Sun äitiyspäiväraha ei kovin kauaa juokse. Sitten mies raataa ympäri vuorokauden että saa maksettua lainat, vauvan tarvikkeet ja teidän elämisen. Ehkä miehesi ei halua tinkiä teidän kaikkien elintasosta. Säästeliäästi voi elää joo, mutta onko vauva oikeasti sen arvoinen että joutuisitte muuttamaan pois nykyisestä asunnosta pienempään, miettimään koko ajan mitä ja minkä verran voi ostaa kaupasta, onko varaa ostaa vaikka gore kenkiä lapsille...

Ellei mies koe jaksavansa vaikka olisit tervekin, miten ajattelit että homma hoidetaan jos sairastut uudelleen masennukseen, ehkä jopa psykoottistasoisesti? Kuka ne lapset hoitaa sitten? No mies tietysti, sen LISÄKSI että yrittää elättää teidät. Apua voi pyytää toki. Se vaan ei ole ollenkaan taattu että sitä saa, ainakaan siinä laajuudessa kuin haluaisi.

Entä jos vauvalla on vaikkapa koliikki tai jos hänellä onkin jokin sairaus? Miten te pärjäisitte sairaan lapsen kanssa, jos pelkkä ajatus kolmannesta saa suhteen kriisiin?

Summa summarum: jos mies joutuu vastentahtoisesti taipumaan kolmanteen lapseen, siitä ei ole iloa kenellekään teistä. Sulta olisi nyt viisasta haudata koko ajatus, nauttia elämästäsi ja teillä jo olevista lapsista.

 

[ma aa]

Minusta sinulla on kaksi vaihtoehtoa (järkevää ja lastesi parasta ajattelevaa): joko hyväksyä, ettei miehesi tahdo lapsia ja alkaa nauttia perheestäsi sellaisena kuin se on, tai lähteä hakemaan perheenlisäystä muualta.

Totta kai sekä äidin, että isän mielipiteillä on painoarvoa, mutta minusta ensisijainen pitäisi olla lapsen etu. Ja lapsella on oikeus syntyä isään, joka haluaa olla hänen isänsä. Lapsi on elinikäinen sitoumus, ja lapselle olisi aika kylmä tilanne syntyä perheeseen, jossa on kaksi molempien toivomaa lasta ja yksi, joka toteuttaa vain äidin toivetta. Olemassaolevia lapsiasi et saa sekoittaa tilanteeseen, he eivät menetä mitään ilman tätä sisarusta. Heidän mielipiteitään et manipuloimatta voi tähän vetää.

Ymmärrän kyllä, että tilanne raastaa sinua. Itse olin samassa tilanteessa aiemmin, kun mies ei halunnut lisää lapsia ensimmäisen jälkeen. Valitsin itse sen, että en tee lapsestani sen takia eroperheen lasta, enkä vaihda ihanaa miestä siksi. No, onneksi mies muutti sitten asiaa itsekseen tovin pohdittuaan mielensä ja yritämme nyt sitä toista. Itse olisin ehkä halunnut kolme tai neljäkin lasta, mutta olen ikionnellinen jos minulle tämä toinen suodaan.

 

[satutytti]

mää oon kans aina miettiny tota et minkä ihmeen takia tälläsessä tilanteessa aina tehdään sen mukaan joka ei sitä lasta halua, siis sehän on epäreilua. Mun mielestä tollasessa tilanteessa on oikeesti puhuttava ja puhuttava niistä asioista mitä molemmat haluaa ja siinä vaiheessa jos kumpikaan ei pysty/halua luopua omasta halustaan niin kannattaa alkaa miettimään että mikä on tärkeintä omassa elämässä. En tarkota tällä sitä et toisen pitäis suostua siihen lapsen tekoon, mut minkä takia tälläsessä tilanteessa aina ollaan sen "puolella" joka ei lasta halua, ei tajuta et yhtä kova paikka se on sille joka sitä lasta ei saa kun sille joka ei sitä halua.

Ketään ei voi pakottaa enkä ite kyllä ikinä sellaseen lähtiskään,mut jos mies on oikeesti sitä mieltä ettei sitä lasta halua niin sun pitää sit miettiä mitä sää haluat jatkatko ja oikeesti annat asian olla vai erootko ja katkotko saatko sen jonkun muun kans. Itte en tollasessa tilanteessa suostuis siihen lapsen hankintaan edes siinä tapauksessa että mies sitten lopulta suostuis lapsen hankkimaan kun oon tarpeeks painostanu.

ymmärrän kuitenkin sua aapee ja musta ei oo reilua että sen toisen mukaan mennään, mutta tässä maailmassa ei vaan kaikki oo reilua ja ne asiat pitää hyväksyä tai tehdä sitten sille jotain (en tarkota salaa raskaaks hankkiutumista vaan eroa ja uutta miestä).

 

[ma aa]

Minusta sinulla on kaksi vaihtoehtoa (järkevää ja lastesi parasta ajattelevaa): joko hyväksyä, ettei miehesi tahdo lapsia ja alkaa nauttia perheestäsi sellaisena kuin se on, tai lähteä hakemaan perheenlisäystä muualta.

Totta kai sekä äidin, että isän mielipiteillä on painoarvoa, mutta minusta ensisijainen pitäisi olla lapsen etu. Ja lapsella on oikeus syntyä isään, joka haluaa olla hänen isänsä. Lapsi on elinikäinen sitoumus, ja lapselle olisi aika kylmä tilanne syntyä perheeseen, jossa on kaksi molempien toivomaa lasta ja yksi, joka toteuttaa vain äidin toivetta. Olemassaolevia lapsiasi et saa sekoittaa tilanteeseen, he eivät menetä mitään ilman tätä sisarusta. Heidän mielipiteitään et manipuloimatta voi tähän vetää.

Ymmärrän kyllä, että tilanne raastaa sinua. Itse olin samassa tilanteessa aiemmin, kun mies ei halunnut lisää lapsia ensimmäisen jälkeen. Valitsin itse sen, että en tee lapsestani sen takia eroperheen lasta, enkä vaihda ihanaa miestä siksi. No, onneksi mies muutti sitten asiaa itsekseen tovin pohdittuaan mielensä ja yritämme nyt sitä toista. Itse olisin ehkä halunnut kolme tai neljäkin lasta, mutta olen ikionnellinen jos minulle tämä toinen suodaan.

Ja piti vielä sanoa tuohon viimeiseen kappaleeseen lisäyksenä, että sinulla ON kaksi ihanaa lasta. Se on paljon. Haluatko tosiaan tehdä heistä ero- ja uusperheen lapsia? Se harvoin on ongelmatonta (vaikka toki niitäkin löytyy)? Onko tosiaan uusi vauva niin tärkeä, että se menee jo olemassaolevien kahden lapsen edelle? Haluatko antaa lapsillesi katkeran äidin, tai rikkonaisen kodin? Miehelläsi on hyvät perustelut tunnesyynsä (ei halua) lisänä.

 

[ma aa]

mää oon kans aina miettiny tota et minkä ihmeen takia tälläsessä tilanteessa aina tehdään sen mukaan joka ei sitä lasta halua, siis sehän on epäreilua. Mun mielestä tollasessa tilanteessa on oikeesti puhuttava ja puhuttava niistä asioista mitä molemmat haluaa ja siinä vaiheessa jos kumpikaan ei pysty/halua luopua omasta halustaan niin kannattaa alkaa miettimään että mikä on tärkeintä omassa elämässä. En tarkota tällä sitä et toisen pitäis suostua siihen lapsen tekoon, mut minkä takia tälläsessä tilanteessa aina ollaan sen "puolella" joka ei lasta halua, ei tajuta et yhtä kova paikka se on sille joka sitä lasta ei saa kun sille joka ei sitä halua.

Minusta siksi, että asiassa pitäisi ensisijaisesti ajatella sitä syntyvää lasta, ja hänen etunsa on varmasti olla molempien vanhempien haluama.

 

[Oisku]

mut minkä takia tälläsessä tilanteessa aina ollaan sen "puolella" joka ei lasta halua, ei tajuta et yhtä kova paikka se on sille joka sitä lasta ei saa kun sille joka ei sitä halua.

Itse näen asian niin että lapselle on kamala paikka syntyä ei-toivottuna. Olkoonkin että toinen vanhemmista on toivonut. Kyllä lapsi sen jossain vaiheessa tajuaa ettei isä halunnut häntä. Ja tässä tapauksessa tekemätöntä ei saa tekemättömäksi, kun lapsi on maailmassa niin siinä se sitten on.

Aikuisen ihmisen pitää pystyä ajattelemaan muullakin tasolla kuin "se olis niin kiva kun olis vauva".

 

["vieras"]

mää oon kans aina miettiny tota et minkä ihmeen takia tälläsessä tilanteessa aina tehdään sen mukaan joka ei sitä lasta halua, siis sehän on epäreilua.

Siksi, että jos se lapsi on ihan pakko saada, sen haluava voi tehdä sen jonkun toisen kanssa. Lapsi ei ole sellainen juttu jonka voi perua jos ja kun se toinen ei siitä ilahdukaan.

Täytyy tosin sanoa, että jos minä en niitä lapsia haluaisi ja toinen nalkuttaisi siitä koko ajan, minä olisin se joka lähteee.

 

["Nilla"]

Mä en oikeastaan ymmärrä, miksi ne olemassaolevat lapset eivät tunnut monellekaan riittävän, vaan aina pitäisi saada mies suostumaan kolmanteen ja neljänteen ja viidenteen lapseen. Onko vain vauvat ja taaperot suloisia ja ihania, kun aina pitää saada vielä yksi pieni?

 

["vieras"]

Pelkään että muutun katkeraksi ajan myötä jos en saa lasta, että minulta on evätty jotain ihanaa ja isommilta lapsilta myös..

Tuskinpa ne isommat lapset sitä vauvaa kaipaavat. Tuolla ikäerolla siitä uudesta vauvasta ei juuri kaveria ole isommille, paremminkin voivat pitää pelkkänä riesana.

Ja se elämä muuttuu pajon sen uuden vauvan myötä. Nykyiset lapsesi ovat jo niin isoja, että alkaavat pärjäämään itsenäisesti, ei tarvitse olla koko vieressä pitämässä huolta.

 

["vieras"]

Isommat lapset siinä kärsii jos perheeseen tulee vauvoja. Miehelle vasektomia ja vähän äkkiä.

 

[2good2be4gotten]

Haluatko sä sen kolmannen lapsen vai vauvan? Nyt kun kaksi lastanne ovat jo niin "isoja" niin alkoi vauvankaipuu?
Entä jos "saat" sen vauvan niin haluatko sitten sen neljännenkin että tällä uudella olisi ikäisiään sisaruksia, ikäero vanhempiin sisaruksiin on aika suuri.

Miehelläsi on kaikki järkevät perustelut, hän ajattelee sitä vauva-aikaa pidemmälle. Sinä kuulostat haluavan sen pikku pikku vauvan jota hoivata ja ajattelet ettei taloudellinen tilanne tai sinun jaksaminen ole sen esteenä. Rankkaa on varmasti jos ei sitä haluamaansa lasta saa mutta yhtä rankkaa on varmasti saada lapsi tahtomattaan ja vain toista miellyttääkseen.

 

[satutytti]

En tarkottanu mun kommentilla todellakaan sitä, että lapsi pitäis hankkia jos toinen ei halua, vaan sitä, että näissä monissa kommenteissa ei oteta ollenkaan huomioon sitä aloittajan tunnetta ja halua. Monissa mitätöidään täysin aapeen halu/tunne (sitä en nyt rupee pohtimaan sen tarkemmin että onko järkevää lapsen hankkiminen aapeen tilanteessa vai ei). Pointti oli siinä, että tän puolen joka sen lapsen haluaa niin tunteita ei oteta ollenkaan huomioon, ajatellaan että kyllä se kestää sen ettei saa lapsia lisää kun sillä on jo ne pari lasta, ei se aina oo niin yksinkertasta. Mutta en siis tarkottanut sitä, että lapsi pitää hankkia suhteeseen missä toinen sitä ei halua, en todellakaan. Yritin vaan sanoa, että näissä tilanteissa pitäis myös ymmärtää sitä toista, ei tollanen asia usein oo järjellä selitettävissä jos lapsen haluaa, vaikka sitä järjellä pitääkin ajatella. Tulipas taas sekava, mutta ehkä joku saa sen mun ajatuksen tuolta jotenkin edes esiin.

 

["vieras"]

En tarkottanu mun kommentilla todellakaan sitä, että lapsi pitäis hankkia jos toinen ei halua, vaan sitä, että näissä monissa kommenteissa ei oteta ollenkaan huomioon sitä aloittajan tunnetta ja halua. Monissa mitätöidään täysin aapeen halu/tunne (sitä en nyt rupee pohtimaan sen tarkemmin että onko järkevää lapsen hankkiminen aapeen tilanteessa vai ei). Pointti oli siinä, että tän puolen joka sen lapsen haluaa niin tunteita ei oteta ollenkaan huomioon, ajatellaan että kyllä se kestää sen ettei saa lapsia lisää kun sillä on jo ne pari lasta, ei se aina oo niin yksinkertasta. Mutta en siis tarkottanut sitä, että lapsi pitää hankkia suhteeseen missä toinen sitä ei halua, en todellakaan. Yritin vaan sanoa, että näissä tilanteissa pitäis myös ymmärtää sitä toista, ei tollanen asia usein oo järjellä selitettävissä jos lapsen haluaa, vaikka sitä järjellä pitääkin ajatella. Tulipas taas sekava, mutta ehkä joku saa sen mun ajatuksen tuolta jotenkin edes esiin.

Onhan tässä ymmärrystä jaettu aapeellekin. Painotus on kuitenkin ollut siinä, että asiaa pitäisi ihan oikeasti miettiä muunkin kuin "musta nyt tuntuu tältä" pohjalta. Lapset ei ole vauvoja ikuisesti. On myös todettu, että jos se vauvan kaipuu ylittää kaiken muun, aina voi aloittaa alusta sellaisen miehen kanssa joka lapsia haluaa.

 

[tuota noin]

En tarkottanu mun kommentilla todellakaan sitä, että lapsi pitäis hankkia jos toinen ei halua, vaan sitä, että näissä monissa kommenteissa ei oteta ollenkaan huomioon sitä aloittajan tunnetta ja halua. Monissa mitätöidään täysin aapeen halu/tunne (sitä en nyt rupee pohtimaan sen tarkemmin että onko järkevää lapsen hankkiminen aapeen tilanteessa vai ei). Pointti oli siinä, että tän puolen joka sen lapsen haluaa niin tunteita ei oteta ollenkaan huomioon, ajatellaan että kyllä se kestää sen ettei saa lapsia lisää kun sillä on jo ne pari lasta, ei se aina oo niin yksinkertasta. Mutta en siis tarkottanut sitä, että lapsi pitää hankkia suhteeseen missä toinen sitä ei halua, en todellakaan. Yritin vaan sanoa, että näissä tilanteissa pitäis myös ymmärtää sitä toista, ei tollanen asia usein oo järjellä selitettävissä jos lapsen haluaa, vaikka sitä järjellä pitääkin ajatella. Tulipas taas sekava, mutta ehkä joku saa sen mun ajatuksen tuolta jotenkin edes esiin.

No, ihmisillä on ikävä tapa ajatella, että eettiset ongelmatilanteet ratkeavat niin, että mennään sen ratkaisun mukaan joka on oikein, ja toinen kanta unohdetaan kokonaan. Vauvakuumeista pitää ymmärtää ja sääliä, ja hänen oloaan pitää helpottaa mahdollisin keinoin.

Mutta jo koirankin hankkiminen on väärin, jos perheessä kaikki eivät sitä tahdo. Perheen ilmapiiri kiristyy ja koirasta voi tulla ongelmakäyttäytyjä. Lapsen hankkimisessa tosiaan tulee ihan toisella tapaa tuohon päälle se suru ja epäreiluudentunne, jota lapsi joutuu kokemaan tajutessaan mitä on tapahtunut. Ja vaikka ei koskaan tajuaisikaan, pitää muiden viileyttä omana vikanaan. Voi toki olla, että läheiset taipuvat ja antavat anteeksi ja kukaan ei kärsi. Mutta ainakin yhtä todennäköisesti joko mies tai ainakin toinen lapsi ei opi arvostamaan tulokasta kokonaisvaltaisesti. Voi myös käydä niin, että mies ei kosta lapselle millään tapaa, mutta katkeroituu silti vaimolle.

Voidaan ajatella niin, että on katkerampaa joka hetki nähdä edessään todisteet siitä, että oman tahdon yli on kävelty. Ilman kolmatta lasta jäävä luultavasti alkaa ajan myötä unohtaa aina pidemmiksi ajoiksi asian, jota ei ole koskaan ollutkaan. Hän voi myös kehittää jotain vähemmän riskaabelia korvaamaan asian. Toki tähän tarvitaan halua päästä asian yli. Jos ei ole vielä riittävästi aikuistunut, sitä ei välttämättä löydy. Mutta sitä tärkeämpää se olisi etsiä, myös olemassaolevien lasten kannalta. Vanheneva ihminen joka ei ole koskaan oppinut sietämään pettymyksiä on kauhea taakka suvulle.