Sanoisin, että pidä lapsi jos lasta olet halunnut. Uutta mahdollisuutta ei välttämättä anneta. Lapsen elämä ei välttämättä kärsi siitä, ettei isä ole kuvioissa. Riippuu paljolti sinusta, kuinka esität asian lapsellesi. Elatusmaksun saat vaikka sitten vain minimin valtiolta, jos et isää halua papereihin merkittävän ollenkaan. Sekin on mahdollista ja sallittua ja voi olla lapsellekin parempi olla ns. isätön kuin isän hylkäämä. En tiedä, mieti itse. Siinähän on sit kaikki perintöasiatkin mukana vaikkei isä lapsen elämässä olisikaan läsnä.
Sen kuitenkin sanon, että abortti ei pelasta parisuhdettasi. Se on tämän tilanteen jälkeen varmasti tuhoon tuomittu, päädyit mihin ratkaisuun tahansa.
Kerron vielä esimerkkitapauksen:
Parisuhteessa eläville kävi vahinko ja ehkäisy petti. Nainen raskaana ja mies pakotti aborttiin, jonka nainen teki. Jatkoivat yhdessä (olivat olleet jo vuosia yhdessä) ja 10 vuoden päästä tapahtuneesta käyvät lapsettomuushoidoissa kun luonnollinen raskautuminen ei enää onnistunutkaan. Sinänsä ei kummassakaan vikaa, mutta kun ei natsaa niin ei natsaa.
Että näinkin voi käydä. Sinulla ei enää ole kymmentä vuotta odotettavana.
Helppoa yksinhuoltajan arki ei varmasti ole. Mutta ei se arki aina ole helppoa parisuhteessakaan ja perheellisenä. Jos koet olevasi kyllin vahva pärjäämään omillasi, älä pelkää sitä yksinoloa. Et voi koskaan tietää mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Tavoittele unelmiasi, äläkä pelkää toteuttaa niitä yksin kun mahdollisuus tarjoutuu. Se voi kaduttaa myöhemmin eikä uutta mahdollisuutta aina saa.
HÄH?? En mä noin sanonut.
Eiköhän ne ajatukset pikku hiljaa selkiä... haluan vaan olla varma päätöstä tehdessäni, että ajattelen lapsen parasta, enkä omia itsekkäitä motiivejani. Objektiivisesti ajattelu ei vaan ole ihan helppoa tässä tilanteessa...
