E
emilja harmaana
Vieras
tossa vuos sitten melkein erottiin.
en tiedä mistä alottaa...
no mies on kotihiiri mikä ei käy koskaan missään, joten en saisi käydä minäkään.
kertaakaan en aihetta ole antanut epäilyyn että valehtelisin menoni.
nyt paloi käämit kun suunnittelin mesessä työkaverinkanssa että mitä lajeja otetaan työpaikan liikuntapäivässä.
mies tokaisi " minnehän olet oikeesti menossa?" siis jumalauta
:kieh:
ja se ei ollut vitsi, sen näki jo naamasta.
hänhän ei sitten ymmärtänyt muka yhtään miksi otin pultit, no siis ihan asiallisesti kysyin että "anteeksi mitä?"
mä en käy baarissa kun ehkä 3-4 kertaa vuodessa! ihan vaan tiedoksi et en ole mikään alvariinsa bileissä ravaaja... eikä mun illat ole kauheaa ryyppäämistä ja myöhään kotiutumista.
niin, no, sittenhän ukko taas veti ne vanhat asiat ja riitahan siitä tuli, siis alkoi setviä mun lapsuutta, haukkua mun äitiä, verrata mua siihen.
aivan naurettavaa.
ja minä saan kaiken syyn niskoilleni, minä tunnen itseni epäonnistujaksi, huonoksi äidiksi, huonoksi ihmiseksi.
mä olen positiivinen, ilonen ja mukava, jos kavereilta kysytään.
musta on kiva käydä kylässä, kiva käydä reissussa, sukulaisten luona jne.
mies ei halua.
mitään ei tartte tehdä. muuta kun istua kotona, tai käydä hänen kotonaan jurnuttamassa.
mies on kyllä tasanen, kiltti ja rauhallinen, ei lyö eikä juurikaan juo.
mutta kun alkaa #&%?$!* niin sen kyllä osaa.
eikä ollenkaan tajua kuinka pahasti satuttaa.
ei kertaakaan ole pyytänyt sanojaan anteeksi.
minä olen joka kerta ollut se joka on antanut periksi, eli perunut risteilyn, jättänyt menemättä jonnekin....
uskotellut ettei äitini ole hyvää seuraa, NYT SAA RIITTÄÄÄ!!!
olen 25v. ei mun elämä voi olla tässä?!!?
me on käyty perheneuvolassa vuosi sitten pari kertaa, no ei se mitään auttanut.
nyt sinne on turha aikaa varata kun se menisi jonneki kuukausien päähän ja se on myöhäistä jo.
Minä en tahdo rikkoa lapselta kotia!!!
mitä minä teen????
mun työ on toisella paikkakunnalla missä nyt asutaan.
jos minä lähtisin (asunto on miehen).
jäisinkö vanhalle paikkakunnalle? että laspella olisi tuttu ympäristö ja vanha hoitopaikka?
miten se päätetään kuka lapsen "saa"? siitä ei kahdestaan sopuun päästä, sen tiedä. mä en jaksa tätä, en jaksa :'(
ei se ole mitään elämää että lapsi ravaa kahden kodin välillä.
itse tiedän sen, olen sen kokenut. ja siitähän mies aina syyttää minua!!!!
että kun oon tollasen mallin saanu ni elän sen mukaan.
ei ota kuuleviin korviin sitä että olen aina ollut sitä mieltä että oma lapseni saa ehjän perheen.
no, mies ei ole naimisiin halunnut, se on kuulema turhaa...
hitto :'(
en tiedä mistä alottaa...
no mies on kotihiiri mikä ei käy koskaan missään, joten en saisi käydä minäkään.
kertaakaan en aihetta ole antanut epäilyyn että valehtelisin menoni.
nyt paloi käämit kun suunnittelin mesessä työkaverinkanssa että mitä lajeja otetaan työpaikan liikuntapäivässä.
mies tokaisi " minnehän olet oikeesti menossa?" siis jumalauta
:kieh:
ja se ei ollut vitsi, sen näki jo naamasta.
hänhän ei sitten ymmärtänyt muka yhtään miksi otin pultit, no siis ihan asiallisesti kysyin että "anteeksi mitä?"
mä en käy baarissa kun ehkä 3-4 kertaa vuodessa! ihan vaan tiedoksi et en ole mikään alvariinsa bileissä ravaaja... eikä mun illat ole kauheaa ryyppäämistä ja myöhään kotiutumista.
niin, no, sittenhän ukko taas veti ne vanhat asiat ja riitahan siitä tuli, siis alkoi setviä mun lapsuutta, haukkua mun äitiä, verrata mua siihen.
aivan naurettavaa.
ja minä saan kaiken syyn niskoilleni, minä tunnen itseni epäonnistujaksi, huonoksi äidiksi, huonoksi ihmiseksi.
mä olen positiivinen, ilonen ja mukava, jos kavereilta kysytään.
musta on kiva käydä kylässä, kiva käydä reissussa, sukulaisten luona jne.
mies ei halua.
mitään ei tartte tehdä. muuta kun istua kotona, tai käydä hänen kotonaan jurnuttamassa.
mies on kyllä tasanen, kiltti ja rauhallinen, ei lyö eikä juurikaan juo.
mutta kun alkaa #&%?$!* niin sen kyllä osaa.
eikä ollenkaan tajua kuinka pahasti satuttaa.
ei kertaakaan ole pyytänyt sanojaan anteeksi.
minä olen joka kerta ollut se joka on antanut periksi, eli perunut risteilyn, jättänyt menemättä jonnekin....
uskotellut ettei äitini ole hyvää seuraa, NYT SAA RIITTÄÄÄ!!!
olen 25v. ei mun elämä voi olla tässä?!!?
me on käyty perheneuvolassa vuosi sitten pari kertaa, no ei se mitään auttanut.
nyt sinne on turha aikaa varata kun se menisi jonneki kuukausien päähän ja se on myöhäistä jo.
Minä en tahdo rikkoa lapselta kotia!!!
mitä minä teen????
mun työ on toisella paikkakunnalla missä nyt asutaan.
jos minä lähtisin (asunto on miehen).
jäisinkö vanhalle paikkakunnalle? että laspella olisi tuttu ympäristö ja vanha hoitopaikka?
miten se päätetään kuka lapsen "saa"? siitä ei kahdestaan sopuun päästä, sen tiedä. mä en jaksa tätä, en jaksa :'(
ei se ole mitään elämää että lapsi ravaa kahden kodin välillä.
itse tiedän sen, olen sen kokenut. ja siitähän mies aina syyttää minua!!!!
että kun oon tollasen mallin saanu ni elän sen mukaan.
ei ota kuuleviin korviin sitä että olen aina ollut sitä mieltä että oma lapseni saa ehjän perheen.
no, mies ei ole naimisiin halunnut, se on kuulema turhaa...
hitto :'(