Nyt on ensimmäistä kertaa pakko minunkin ihmetellä, MIKSI joku tuo lapsensa hoitoon tässä tilanteessa?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "pph"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
[QUOTE="vieras";27767990]Ei kenenkään tarvitse avautua omista asioistaan hoitajille, hoitajat tehkööt työnsä ja olkoot tyytyväisiä siitä, että niitä töitä on.[/QUOTE]

Minä taas ajattelen niin, että koska on kyse mun lapsen hoidosta ja aika isosta osasta lapsen elämää, on aika tärkeääkin että se joka lasta hoitaa, on perillä siitä mitä perheessä muuten tapahtuu. Mun lapsen hoitajat ei (onneksi) oo mitään sieluttomia koneita jotka robottina suorittaa tehtävää josta niille maksetaan palkka. Ne ihan aidosti välittää hoidettavistaan ja täten kuuluvat lapsen ja sen myötä myös koko perheen elämään.
 
Mä en ymmärrä miksi ihmiset ajattelee, että meidän asiat ei lastenhoitajalle kuulu. Ihan kuin lastenhoitaja olis joku toisen luokan kansalainen, alempi arvoinen, joka saa olla onnellinen siitä, että jotain töitä on ja rahaakin siitä vielä saa. Kyllä mä arvostan päivähoidon henkilökuntaa tosi paljon ja mielestäni on tosi tärkeetä, että hoitajatkin tietää suunnilleen missä perhe menee, kun on lapsen/lasten kanssa useamman tunnin päivästä/viikosta.

Ite kun olin eroamassa, kerroin suoraan päiväkodille, että olen kaksi viikkoa sairaslomalla, kun mies jäi kiinni pettämisestä, olen niin järkyttynyt ja lamaantunut, että tuon lapsen hoitoon joka päivä aamusta iltapäivään, koska en nyt jaksa olla sen kanssa skarppina ja alan hoitaan myös avioeroa, muuttoa jne. Myöhemmin kun olin kolmen lapsen kanssa yh, isää ei lapset kiinnostaneet, päiväkodista sanoivat, että tuo lapset tänne vaikka sulla on vapaapäivä, että saat omaa aikaakin välillä. Avoimuus todellakin kannattaa!
 
Olisithan luultavasto saanut välipäivät vapaaksi jos olisit ne hakenut eikö? Kai paikkakunnallanne toimii varahoitosysteemi? En ihan loppuun asti ymmärrä miksei tätä asiaa sovittu etukäteen....
 
[QUOTE="vieras";27768671]Mä en ymmärrä miksi ihmiset ajattelee, että meidän asiat ei lastenhoitajalle kuulu. Ihan kuin lastenhoitaja olis joku toisen luokan kansalainen, alempi arvoinen, joka saa olla onnellinen siitä, että jotain töitä on ja rahaakin siitä vielä saa. Kyllä mä arvostan päivähoidon henkilökuntaa tosi paljon ja mielestäni on tosi tärkeetä, että hoitajatkin tietää suunnilleen missä perhe menee, kun on lapsen/lasten kanssa useamman tunnin päivästä/viikosta.

Ite kun olin eroamassa, kerroin suoraan päiväkodille, että olen kaksi viikkoa sairaslomalla, kun mies jäi kiinni pettämisestä, olen niin järkyttynyt ja lamaantunut, että tuon lapsen hoitoon joka päivä aamusta iltapäivään, koska en nyt jaksa olla sen kanssa skarppina ja alan hoitaan myös avioeroa, muuttoa jne. Myöhemmin kun olin kolmen lapsen kanssa yh, isää ei lapset kiinnostaneet, päiväkodista sanoivat, että tuo lapset tänne vaikka sulla on vapaapäivä, että saat omaa aikaakin välillä. Avoimuus todellakin kannattaa![/QUOTE]

Mullakin vastaava kokemus. Vanhempi lapsi oli 1.5v ja päiväkodissa kun nuorempi syntyi. Mies jäi kiinni pettämisestä ja muutti pois kotoa kun keskosena syntynyt vauva oli 2 vkon ikäinen. Vanhemman lapsen oli alunperin tarkoitus jäädä hoitoon muutamanksi päiväksi viikossa, mutta muuttuneen elämäntilanteen myötä (josta avoimesti puhuin päiväkodissa) ehdottivat itse, että vanhempi jatkaisi edelleen hoidossa täysipäiväisesti. Voin sanoa, että tuo todella pelasti mielenterveyteni ym ja sittemmin palasimme myös miehen kanssa yhteen uudelleen. Olen ikuisesti kiitollinen päiväkodille, jossa lapsemme muten jatkavat edelleen avoimin keskusteluyhteyksin.
 
Se älähtää johon kalikka kolahtaa vai miten sitä sanotaan. Huomaa, että laiskat mammat täällä kommentoi tuohon tyyliin, että "älä vikise, saat palkkasi" - eli juuri ne jotka näin toimivat. Hohhoijjaa, mitenköhän ennen pärjättiin kun tätä subjektiivista oikeutta ei ollut... Silloin lapset tehtiin itselle eikä yhteiskunnalle. Silloin, jos äiti ei osaa lastaan hoitaa niin miten se sitten illat pärjää lapsen kanssa? Ehkä silloin olisi syytä etsiä lapselle uusi koti, pienet sopeutuu nopeasti. Ei se ole aina niin, että omat vanhemmat ovat lapselle parhaimmat - ei vaan ole. Mutta jos 2v:n on parempi olla hoidossa kuin kotona niin minusta on syytä miettiä onko tarvetta lastensuojelu asiakkuudelle tai jopa huostaanotolle.

Oletko ihan järjissäsi:O:headwall:
 
[QUOTE="hoitaja";27767854]Tuo on pahin epäluottamus. noin vakava asia pitää kertoa.[/QUOTE]

En koe, että syövän pitäminen omana asianani olisi johtunut epäluottamuksesta hoitajaa kohtaan. Monena monena aamuna olin päättänyt, että tänään kerron syövästä. Sitten hoitajan eteisessä en vain saanut suutani auki. Koin, etten vain voinut räjäyttää tätä pommia hoitajan niskaan.

Näin jälkikäteen olen huomannut pyrkineeni alitajuisesti suojelemaan läheisiä ihmisiä muissakin vakavissa asioissa. Ehkä pelkään liikaa toisten paniikkia ja surua... :/
 
En tiedä mikä sairaus tai elämäntilanne selittäisi 10 tunnin hoitopäiviä silloin kun molemmat vanhemmat ovat kotona. Silti vanhempien valintahan se on...

Itse sairastin synnytyksenjälkeisen toistuvan masennuksen esikoisen syntymän jälkeen. Elämäntilanne oli muutenkin haasteellinen. Toisen lapsen syntyessä esikoinen oli pph:lla lyhyttä päivää kolme kertaa viikossa puolen vuoden ajan-siinä ajattelin ihan omaa jaksamistani. Sitten jäi kotiin (kerhot ym. Toki hänellä pyöri aamupäivisin).
 

Yhteistyössä