Tottakai tyttöä se leikkaus pelotti ja arvaa pelottiko muakin? Ennen leikkausta tilanne kuitenkin oli niin vaikea, että mikä tahansa tuntui paremmalta vaihtoehdolta kuin antaa tilanteen mennä vieläkin pahemmaksi. Yksityisellä hänetkin leikattiin ja sekä lääkärit että hoitajat olivat aivan ihania, kannustavia, rauhoittavia ja lohduttavia. Kun yöllä soittelin heräämöön, siellä ei tiuskittu tyyliin "mitäs tänne soittelet" vaan hoitaja vei puhelimenkin tytölle ja piti luuria tytön korvalla, kun hetken aikaa puhuttiin. Mulla oli vielä niin ihana työnantaja, että vaikka tyttö olikin jo täysi-ikäinen, sain 2 viikkoa palkallista vapaata , jotta voin hoitaa tyttöä kotona siihen asti, kunnes tämä pääsee vessaan yms ilman apua. Ja tosiaan kaikki kivut jäi, muistona enää piiiiiiitkä arpi. Sekin on hieman haalenemassa ja tyttö on sanonut, että jos se alkaa häiritä, hankkii käärmetatuoinnin peittämään arven.