Nyt se ero ilmeisesti tuli

["vieras"]

[QUOTE="aapee";28471006]Ottaisko joku kokenut kantaa, olisiko kauhean traumaattista, jos eron lisäksi muutettaisikn tytön kanssa kaksioon uudelle alueelle, hän menisi uuteen kouluun syksyllä jne? Vai että tässä ollaan, mietitään myöhemmin muuttoa. Onko se kaksio pidemmän päälle järkevää?[/QUOTE]

Siis kasioko järkevää?
Minä olisin menossa kasioon kolmen lapsen kanssa, kun muuhun ei varaa...

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";28471573]Siis kasioko järkevää?
Minä olisin menossa kasioon kolmen lapsen kanssa, kun muuhun ei varaa...[/QUOTE]

siis kaksioko/ menossa kaksioon!

 

["aapee"]

Kaksioon aion mennä, jos ero nyt tulee.

Katson sitten joskus jos saan paremman palkan ja pysyvämmänkin, jos on varaa kolmioon. Kaksio alkovilla olisi paras ratkaisu.

 

[ajattelennäin]

Ehkä sun olisi parasta itse lähteä ripeästi toimimaan sen eron suuntaan. Tuolla tavalla jatkamalla syötte vain toisenne henkisesti tyhjiksi. Miehen toimintatapa ei muutu, eikä hän joudu pysähtymään ja ottamaan vastuuta itse omasta olostaan; et myöskään sinä. Ja lapsi, hän kärsii siinä sivussa.

Ole aktiivinen ja tee ratkaisuja.

 

["aapee"]

Mietin ihan samaa kuin tuo edellinen. Jos mä haen meille kaksion, asiat etenevät.

Haenko sitä saman talon kaksiota? Se on lapselle helpoin.

Vai paremman varustelutason kaksiota Leppävaarasta, vai parhaiden liikenneyhteyksien päähän Herttoniemenrantaan?

Mies aikoinaan halusi muuttaa tänne.

 

["assi"]

Onkohan hyvä jäädä ihan niin lähelle miestä? Tarkoitan, että reilumpi hajurako voisi olla paikallaan, lapsi kyllä varmasti sopeutuu uuteen kouluun ja voihan niihin parhaimpiin kavereihinkin pitää yhteyttä vielä muuton jälkeenkin.

 

["aapee"]

[QUOTE="assi";28472036]Onkohan hyvä jäädä ihan niin lähelle miestä? Tarkoitan, että reilumpi hajurako voisi olla paikallaan, lapsi kyllä varmasti sopeutuu uuteen kouluun ja voihan niihin parhaimpiin kavereihinkin pitää yhteyttä vielä muuton jälkeenkin.[/QUOTE]

Ei mies tähän kolmioon yksin jää. Muuttaa mihin muuttaa. Yksiöön aikoi mennä.

Itse muutin 3 km 9-vuotiaana. Kaveripiiri muuttui, vaikka koulukaan ei vaihtunut. Muutettiin kumpaan tahansa, nämä nykyiset kaverit jäävät. Mulla ei ole autoa, ja matkaa on sitten jo 20 km.

 

[hjidhk]

Teet oikein kun eroat. Ei ole sun velvollisuus jatkaa yksin yrittämistä jos tilanne on ollut tuo jo vuosia eikä mies hae apua tai tee muutenkaan asioille mitään.
Lapset sopeutuvat nopeasti, jos teillä ei ole aiemmin ollut jatkuvasti muuttoja eikä niitä ole tiedossakaan tuon jälkeen niin eiköhän lapsesi pärjäisi ihan hyvin vaikka joutuisikin koulua vaihtamaan. Teet miten teet niin hienoa että ajattelet lapsesi ja itsesi parasta, ei sun pidä tuhlata elämääsi tuollaisen eikä lapsen pidä joutua katselemaan vanhempien jatkuvaa riitelyä. Jos mies olisi niin tyhmä ettei tapaisi enää lastaan - mikä luultavasti on vain uhkailua - niin se on hänen mokansa, sinä et voi asialle mitään muuta kuin olla itse tasainen ja hyvä vanhempi lapsellesi.
Voimia kovasti!

 

["aapee"]

Kiitos toivotuksista!

Olemme muuttaneet tähän 10 v sitten, joten lapsi on asunut tässä ikänsä.

Toisaalta helpointa olisi jäädä samaan taloon. Toisaalta uusi alku houkuttaa.

 

["Vieras"]

Kysy missä lapsi tahtois asua. Kauheat traumat jäälapselle jos ei isä tapaa...tyhmästi toimii isä.

 

["aapee"]

[QUOTE="Vieras";28472188]Kysy missä lapsi tahtois asua. Kauheat traumat jäälapselle jos ei isä tapaa...tyhmästi toimii isä.[/QUOTE]

Tiedän kysymättä, että tässä. Mutta ne muut voi olla ihan yhtä hyviä paikkoja ja kavereita hetken päästä.

 

["aapee"]

Miehen oma isä on jo vauvana tehnyt saman tempun. Anopilla on lapsia 3 eri miehen kanssa.

 

["aapee"]

Tyttö kysyi aiemmin multa, erotaanko nyt oikeasti. Sanoin että voi olla. Suri ettei sen jälkeen hänellä ole kuin yksi vanhempi. Ja jos joutuu muuttamaan ja eroon parhaasta kaveristaan.

 

["vieras"]

Mihin mies muuttaa? Jos sua ei häiritse jäädä samaan taloon, niin hae sitä kaksiota samasta talosta. Pysyy lapsen kuviot mahdollisimman samoina. Ihan miehen naapuriin en jäisi, toki lyhyt matka olisi lapsen kannalta hyvä (jos saisi käydä isällään kylässä vaikka nyt puhuu mitä puhuu).

 

[ajattelennäin]

Kerro nyt kuitenkin vielä sille miehelle, että hän on ja tulee olemaan tytöllenne ainoa isä, eikä kukaan toinen voi sitä olla hänen puolestaan. Ja että vaikka/jos/kun eroatte, on tietysti aikuisen päätös ja vastuu, minkälaista suhdetta lapseensa pitää yllä, mutta kummankin kannalta on surullista mikäli yhteys kokonaan katkeaa. Kerro että toivot isän voivan jatkaa isänä oloaan, mutta hänen puolestaan sitä et voi tehdä mikäli isä itse toisin päättää.

Ja sitten vaan sen mukaan elät. Voit äitinä vastata omista ratkaisuistasi, mutta toisen aikuisen ratkaisuista et voi ottaa vastuuta.

Varmaan tulee hetkiä jolloin miettii että vitsi minkä lisääntymiskumppanin sitten meninkään hankkimaan... minkä isän lapselleni. Mutta et ole ainoa nainen, joka näitä on joutunut miettimään. Tsemppiä.

 

[yh]

Asuuko sulla ystäviä tai sukulaisia nykyisen asuinpaikan lähellä?

 

["Muru"]

Ota se kaksio samasta talosta. Muutenkin kannattaa nyt ajatella lapsen kannalta niin paljon, kuin on mahdollista. Olet mun mielestä tekemässä oikein, kun eroat. Tuo miehesi käytös kuullostaa pelottavan tutulta...

Olen itse ollut naimisissa miehen kanssa, jolla on todella huono stressinsietokyky, ja taipumus oksentaa kaikki paska muiden päälle. Hänellä myös hankalia asioita lapsuuden perheessä, jotka tavallaan itse kyllä tiedosti. Mies näki jatkuvasti vikaa kaikissa muissa, joka paikassa häntä kuulemma vaan kohdeltiin huonosti ja "kiusattiin". Aluksi uskoinkin, kunnes huomasin, ettei miehellä vaan kertakaikkiaan ollut kykyä itsearviontiin, tai kykyä nähdä omaa osuuttaan asioissa. Minä sinnittelin ja sinnittelin ja ymmärsin loputtomasti vuosikausia, ja yritin samalla saada miestä hoitoon.Ajattelin, että mies on masentunut tai jotain. Kuuntelin ja lohdutin, yritin keksiä ratkaisuja, ja järjestin arkea jatkuvasti miehelle mahdollisimman helpoksi. Koko perhe sai olla varpaillaan jatkuvasti, eikä arjesta pystynyt nauttimaan laisinkaan. Tästä ymmärtämisestä ja sinnittelystä ei ollut mitään hyötyä, koska mies ei vaan ikinä ottanut vastuuta omasta käytöksestään ja toiminnastaan. Päin vastoin, minä vedin itseni niin piippuun, että oma mielenterveyteni oli jo vaakalaudalla. Pelkäsin tulevia raivokohtauksia, ja energiani meni täysin tilanteiden ennakoimiseen tai raivareista selviämiseen.

Älä huoli raha-asioista. Elämisen arvoinen elämä on aina rahaa arvokkaampi, ja kyllä pienemmälläkin rahalla pärjää. Oma eroni tapahtui niin "kypsään aikaan", etten ole päivääkään katunut, että sekä minun että lasten materiaalinen elintaso laski. Olen vaan ollut tosi onnellinen, että saan elää omaa ihanaa elämääni ilman pelkoa, loukkaamista ja jatkuvaa varuillaan oloa. Ero oli vaikea, mutta kaikki oli todellakin sen arvoista!

Jaksamista ja viisasta mieltä ratkaisuihin!

 

[ajattelennäin]

[QUOTE="Muru";28472427]Ota se kaksio samasta talosta. Muutenkin kannattaa nyt ajatella lapsen kannalta niin paljon, kuin on mahdollista. Olet mun mielestä tekemässä oikein, kun eroat. Tuo miehesi käytös kuullostaa pelottavan tutulta...

Olen itse ollut naimisissa miehen kanssa, jolla on todella huono stressinsietokyky, ja taipumus oksentaa kaikki paska muiden päälle. Hänellä myös hankalia asioita lapsuuden perheessä, jotka tavallaan itse kyllä tiedosti. Mies näki jatkuvasti vikaa kaikissa muissa, joka paikassa häntä kuulemma vaan kohdeltiin huonosti ja "kiusattiin". Aluksi uskoinkin, kunnes huomasin, ettei miehellä vaan kertakaikkiaan ollut kykyä itsearviontiin, tai kykyä nähdä omaa osuuttaan asioissa. Minä sinnittelin ja sinnittelin ja ymmärsin loputtomasti vuosikausia, ja yritin samalla saada miestä hoitoon.Ajattelin, että mies on masentunut tai jotain. Kuuntelin ja lohdutin, yritin keksiä ratkaisuja, ja järjestin arkea jatkuvasti miehelle mahdollisimman helpoksi. Koko perhe sai olla varpaillaan jatkuvasti, eikä arjesta pystynyt nauttimaan laisinkaan. Tästä ymmärtämisestä ja sinnittelystä ei ollut mitään hyötyä, koska mies ei vaan ikinä ottanut vastuuta omasta käytöksestään ja toiminnastaan. Päin vastoin, minä vedin itseni niin piippuun, että oma mielenterveyteni oli jo vaakalaudalla. Pelkäsin tulevia raivokohtauksia, ja energiani meni täysin tilanteiden ennakoimiseen tai raivareista selviämiseen.

Älä huoli raha-asioista. Elämisen arvoinen elämä on aina rahaa arvokkaampi, ja kyllä pienemmälläkin rahalla pärjää. Oma eroni tapahtui niin "kypsään aikaan", etten ole päivääkään katunut, että sekä minun että lasten materiaalinen elintaso laski. Olen vaan ollut tosi onnellinen, että saan elää omaa ihanaa elämääni ilman pelkoa, loukkaamista ja jatkuvaa varuillaan oloa. Ero oli vaikea, mutta kaikki oli todellakin sen arvoista!

Jaksamista ja viisasta mieltä ratkaisuihin![/QUOTE]

Kiitos kirjoituksestasi. Precis kuin oma tarinani. Eropäätös oli vaikea, ja eroaika raskasta, mutta herranjestas mikä helpotus se kaikki kuitenkin lopulta oli!!

 

[Tsemppiä]

Mitä jos ottaisit nyt sen kämpän siitä samasta talosta, voittehan sitten myöhemmin muuttaa kauemmas jos tuntuu että ei toimi. Ehkä olisi lapselle helpompi. Voimia!

 

["vieras"]

Maksa miehellesi kaikki mitä se pyytää. Vaikutat sen verran nössöltä, että se nyt vain on sulle oikein! Mä olisin laittanut miehen ojanpenkalle nukkumaan, sylkäissyt päälle ja kehoittanut vaihtamaan maisemaa jo ajat sitten.

 

[kokemus]

[QUOTE="aapee";28471432]Katsoin, niin tässä samassa taloyhtiössä on elokuussa vapautuva kaksio, vastike 640. Pitäisikö nyt yrittää hakea sitä? Heinäkuussa vapautuu myös toinen, eri alueelta, multa nykytyöhön pyöräilymatkan päähän. Ja yksi myös ihan eri suunnasta, ja se oli tosi kivan näköinen, ja mulla töihin sama noin matka kuin nyt (30-40 min bussilla). Kaikkien vastikkeet nokn 640-690.[/QUOTE]

Muuta vähän kauemmas, eri alueelle mutta kätevän matkan päähän. On niin rasittavaan törmätä exään kadunkulmalla, kaupassa, jne... Ei oikeasti kannata.
Mutta erota kannattaa ehdottomasti jos ei hae apua raivoonsa. Ja aika älyttömät puheet lapsenkin kannalta...älä jatka.

 

[Lapsi]

[QUOTE="aapee";28471477]Eli ensin eropaperit, sitten ilmeisesti johonkin missä määrätään tapaamiset ja muut (lastenvalvoja vai mikä se on), haen uutta kämppää, mies menköön mihin menee.

Mies tuskin tulee noihin lastenvalvojatapaamisiin. Ilmeisesti ei ole pakko.[/QUOTE]

Lastenvalvojalle on pakko miehen tulla. Meillä lastenvalvoja sanoi, että jos mies ei tule vapaaehtoisesti niin tulee poliisivoimin. Ei lasten asioita jomman kumman vanhemman oikkujen takia sivuuteta.

 

["sipsi"]

Voimia ap. Minä tilanteessasi lähtisin, en jaksaisi kuunnella erolla uhkailua kovin pitkään. Mielestäni tuollainen, johtuu masennuksesta tai mistä sitten hyvänsä, on henkistä väkivaltaa sinua kohtaan. Tuskin se lapsestakaan on mukavaa.

En jäisi asumaan samaan taloon, kyllä tuon ikäinen lapsi löytää uusia ystäviä koulunvaihdon myötä. Ja jos kaupunki pysyy samana, voi entistäkin ystävää tavata vaikka ei samalla luokalla oltaisi.

Voimia kovasti, ja jos vaikealta tuntuu, mieti, mikä voisi olla vielä hankalampaa kuin nykyinen tilanne (anteeksi jos olen väärässä, tai tulkitsin kirjoituksesi väärin). Sinuna kertoisin avoimesti tilanteesta omille läheisille, aivan varmasti saat heiltä tukea ja apua. Kaikkea hyvää, asiat selviävät ja sinä selviät :hug:

 

["vieras"]

Kyllähän sie ne elarit saat mieheltä sitten kiristettyä.

Niin säkin saat ne kiristettyä uhriltasi Datalta.

 

["Ewa"]

Nyt en halua sen enempiä erosta lukea, mutta toivon, että kaikki ruoditaan perin pohjin. Oma veljeni teki itsemurhan, aivan tyhmän ja aiheettoman asian vuoksi. Öttakaa asioista selvää, älkää uskoko kuulopuheita, ikinä!