Nyt se on kai pakko tunnustaa itselleen tosiasiat. Ei niitä kavereita enää ole.
- Viestiketjun aloittaja PinkLily
- Ensimmäinen viesti
En tiiä, mitä sitä itseään säälimään. Täytyy pistää ipanat valmiiks ja mennä vaikka sit pihatöihin.
Harmi,että yksipuolista yhteyttä pitäisi pitää ja kun pyyttää kahville,ni tapaaminen peruntuu.:hug:
Ehkä heille on nyt sattunut liikaa kiireitä ja kahvittelu onnistuisi paremmin vähän myöhemmin,loma-aikaan.
En mie usko,että sie oot kamala ystävä :hug:
Tutustu samanhenkisiin ihmisiin,joilla on myös lapsia,jospa sitä kautta löytyisi uusia ystäviä,jotka ehtii kahvitella ja pitää yhteyttä.
Ehkä heille on nyt sattunut liikaa kiireitä ja kahvittelu onnistuisi paremmin vähän myöhemmin,loma-aikaan.
En mie usko,että sie oot kamala ystävä :hug:
Tutustu samanhenkisiin ihmisiin,joilla on myös lapsia,jospa sitä kautta löytyisi uusia ystäviä,jotka ehtii kahvitella ja pitää yhteyttä.
Jos ne vaan ei ehdi nopealla aikataululla.
Harvemmin minäkään pääsisin minnekään, jos joku vaikka keskiviikkona soittaa ja kysyy että mentäiskö jonnekin to-pe.
Mitä ystävyyteen ja kaverisuhteisiin ylipäätään tulee, niin on oikeastaan ihan luonnollista että ne suhteet elävät, muuttuvat ja kuolevat ajan, eri elämäntilanteiden yms myötä, ilman sen suurempaa draamaa.
Hanki uusia kavereita ja ystäviä. Puheet siitä, että loppuelämästä tulee kovin yksinäinen, ovat minusta turhaa itsesäälissä kierimistä. Kun mietin omaa kaveripiiriäni, niin ne, joiden kanssa eniten aikaa vietän, ovat aika uusia tuttavuuksia. Osa vuodelta 2009, osa 05-06, jokunen 01-02 aikana tavattu tyyppi myös. Ja mä olen sentään jo melkein 35-vuotias eli ihan aikuisiältä nuo kaikki on peräisin. Olen yhteyksissä myös lapsuuden ja lukion aikaisiin ystäviin, mutta koska elämä on vienyt meitä kirjaimellisesti eri suuntiin (eri suunnille maapalloakin) niin emme enää juurikaan vietä aikaa yhdessä. Eikä se minusta ole edes sääli, sellaista elämä nyt vaan tuppaa olemaan!
Harvemmin minäkään pääsisin minnekään, jos joku vaikka keskiviikkona soittaa ja kysyy että mentäiskö jonnekin to-pe.
Mitä ystävyyteen ja kaverisuhteisiin ylipäätään tulee, niin on oikeastaan ihan luonnollista että ne suhteet elävät, muuttuvat ja kuolevat ajan, eri elämäntilanteiden yms myötä, ilman sen suurempaa draamaa.
Hanki uusia kavereita ja ystäviä
. Puheet siitä, että loppuelämästä tulee kovin yksinäinen, ovat minusta turhaa itsesäälissä kierimistä. Kun mietin omaa kaveripiiriäni, niin ne, joiden kanssa eniten aikaa vietän, ovat aika uusia tuttavuuksia. Osa vuodelta 2009, osa 05-06, jokunen 01-02 aikana tavattu tyyppi myös. Ja mä olen sentään jo melkein 35-vuotias eli ihan aikuisiältä nuo kaikki on peräisin. Olen yhteyksissä myös lapsuuden ja lukion aikaisiin ystäviin, mutta koska elämä on vienyt meitä kirjaimellisesti eri suuntiin (eri suunnille maapalloakin) niin emme enää juurikaan vietä aikaa yhdessä. Eikä se minusta ole edes sääli, sellaista elämä nyt vaan tuppaa olemaan!
Jos ne vaan ei ehdi nopealla aikataululla.
Harvemmin minäkään pääsisin minnekään, jos joku vaikka keskiviikkona soittaa ja kysyy että mentäiskö jonnekin to-pe.
Mitä ystävyyteen ja kaverisuhteisiin ylipäätään tulee, niin on oikeastaan ihan luonnollista että ne suhteet elävät, muuttuvat ja kuolevat ajan, eri elämäntilanteiden yms myötä, ilman sen suurempaa draamaa.
Hanki uusia kavereita ja ystäviä
Niin ei se sääli muuta mitään, painaa vaan pään välillä alas ja tekee mieli pyöriä omassa itsessään. Mutta kyllä taas tästä ku saa jotain muuta ajateltavaa.
Mut nyt mää meen johonki ipanoitten kans. ei jaksakkaa mitään pihatöitä.
H
"hmmmmmm"
Vieras
Tiedän miltä sinusta tuntuu. Minä olen viime kesästä lähtien yritättänyt pitää yllä ystävyyssuhteita, yrittänyt ottaa huomioon toisten elämäntilanteet jne. Olen ajatellut että jos nyt on kiireistä, niin myöhemmin on taas aikaa minulle. Olen kysellyt kuulumisia, varonut liikaa soittelemasta tai lähettänyt sähköpostia. Olen välttänyt valittamasta omasta elämästä... Olen kysellyt käymään, ehdottanut että itse tulisin...
Syksyllä tulin raskaaksi, nyt on loppusuora menossa jo. Se on vähän rajoittanut jaksamistani, ja sitten laitettiin asunto myyntiin ja tuli muuttoa ym. Sain muutaman harvan yhteydentoton. Meidän uudessa kodissa ei ole käynyt KUKAAN kavereistani, sukulaisia kyllä. Viimeksi kun soitin ystävälle, hän kertoi käyneensä kolmen eri kaverinsa luona katsomassa vauvaa/uutta kotia jne. Minä olen pyytänyt häntä tännekin, mutta ei näköjään tahdota tulla
Syksyllä tulin raskaaksi, nyt on loppusuora menossa jo. Se on vähän rajoittanut jaksamistani, ja sitten laitettiin asunto myyntiin ja tuli muuttoa ym. Sain muutaman harvan yhteydentoton. Meidän uudessa kodissa ei ole käynyt KUKAAN kavereistani, sukulaisia kyllä. Viimeksi kun soitin ystävälle, hän kertoi käyneensä kolmen eri kaverinsa luona katsomassa vauvaa/uutta kotia jne. Minä olen pyytänyt häntä tännekin, mutta ei näköjään tahdota tulla
Y
yksinäinen myös
Vieras
minä muutin miehen perässä toiselle paikkakunnalle ystävistä/tukiverkosta. Pienellä kylällä (alle 5000 asukasta) tuntui aluks ettei täällä oo ketään. menin rohkeesti kerhoihin yms ja yhen äkin olikin äiti kavereita pilvin pimein. Vuosi vierähti ja kyläpaikkoja oli joka illalle ja päivälläkin kivasti ulkoilu seuraa..
Nyt on alkanut paljastumaan miten sisäänpäin kääntynyttä porukka onkaan.. Tämä äiti piiri onkin haukkunut mua koko ajan, naureskellut selän takana.. Ja nyt kun viimeisetkin paskan jauhannat on tullut ilmi, olen totaalisen yksin.. Onneks on töitä..menee illat omalla porukalla ja viikonloppuisin ajelen vanhaan kotikaupunkiin sadan kilsan päähän tapaamaan niitä oikeita ystäviä..
Jos lapset on toisilleen julmia kaverisuhteissa, on ne ainakin sitä rehellisesti. Nainen ja Äiti on toiselle peto..
Nyt on alkanut paljastumaan miten sisäänpäin kääntynyttä porukka onkaan.. Tämä äiti piiri onkin haukkunut mua koko ajan, naureskellut selän takana.. Ja nyt kun viimeisetkin paskan jauhannat on tullut ilmi, olen totaalisen yksin..
Onneks on töitä..menee illat omalla porukalla ja viikonloppuisin ajelen vanhaan kotikaupunkiin sadan kilsan päähän tapaamaan niitä oikeita ystäviä.. Jos lapset on toisilleen julmia kaverisuhteissa, on ne ainakin sitä rehellisesti. Nainen ja Äiti on toiselle peto..
V
"vieras"
Vieras
Ootko sä ainut "lapsellinen" sun kaveripiirissä?
En tietysti oleta, et sun kohdalla olisi näin. Itsellä yksi tuttu, ihan mukava ja viihdyn kyllä hänen kanssaan mutta voi vihta niitä sen lapsia. Itsellänikin on 3 lasta (alle kouluikäisiä) ettei se ettenkö lapsia kestäisi yhtään. Mutta tää äiti olettaa vissiin, että muut vahtii ja kaitsee niitä hänen "sekopäitään" ja ihan oikeasti, ne on aivan kamalia. Ei käytöksen häivähdystäkään, kaikki ne rikkoo ja jos ei hajalle saa niin ainakin yrittää. Kahvipöydässä ne räpii kaiken ja jokapaikkaan ja äiti on vaan kun ei huomaisi..
Syy miksi en sitten hänen kanssa aikaa vietä.
En tietysti oleta, et sun kohdalla olisi näin. Itsellä yksi tuttu, ihan mukava ja viihdyn kyllä hänen kanssaan mutta voi vihta niitä sen lapsia. Itsellänikin on 3 lasta (alle kouluikäisiä) ettei se ettenkö lapsia kestäisi yhtään. Mutta tää äiti olettaa vissiin, että muut vahtii ja kaitsee niitä hänen "sekopäitään" ja ihan oikeasti, ne on aivan kamalia. Ei käytöksen häivähdystäkään, kaikki ne rikkoo ja jos ei hajalle saa niin ainakin yrittää. Kahvipöydässä ne räpii kaiken ja jokapaikkaan ja äiti on vaan kun ei huomaisi..
Syy miksi en sitten hänen kanssa aikaa vietä.
S
Sad...
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja yksinäinen myös;23813476:minä muutin miehen perässä toiselle paikkakunnalle ystävistä/tukiverkosta. Pienellä kylällä (alle 5000 asukasta) tuntui aluks ettei täällä oo ketään. menin rohkeesti kerhoihin yms ja yhen äkin olikin äiti kavereita pilvin pimein. Vuosi vierähti ja kyläpaikkoja oli joka illalle ja päivälläkin kivasti ulkoilu seuraa..
Nyt on alkanut paljastumaan miten sisäänpäin kääntynyttä porukka onkaan.. Tämä äiti piiri onkin haukkunut mua koko ajan, naureskellut selän takana.. Ja nyt kun viimeisetkin paskan jauhannat on tullut ilmi, olen totaalisen yksin..
Jos lapset on toisilleen julmia kaverisuhteissa, on ne ainakin sitä rehellisesti. Nainen ja Äiti on toiselle peto..
Tuota mä en kans todellakaan ymmärrä :0 Mikä ihme menee "aikuisiin ihmisiin" , kun pitää toisia haukkua..ehkä kateus yms. sinulle. Itse kans yritän saada uusia ystäviä, mutta se on tosi vaikeaa. Olenkin uskonut, että syy on minussa, kun olen jo 7 vuotta ( hui, niin kauan) ollut ilman hyvää ystävää
On se aika rankkaa, mutta tuntuu ettei kukaan kaipaa oikeaa ystävää, kun kaikilla on jo ne parhaat kamut. Enkä varmaan enää osaakkaan olla kenenkään ystävä, mikälie koko ystävyys