nyt se sit iski mulle kapina kotiäitiyttä vastaan

[äity]

vaikka kuinka olen ollut jo muutamia vuosia oikein kiltisti kotona eikä oo tehny edes mieli rillutella. vakuuttanu että juu ei me olla liian nuorian lapsia tehty jne jne. oon ollukin oikein tyytyväinen olotilaan ja mieheen/lapsiin.
mut nyt tuntuu et ahistaa, tekee mieli koko ajan ulos, olla vaan ja mennä niinku muuta ikäseni joilla ei lapsia. muut miehetkin vaikuttaa niin paljon paremmalta muka...
töihinkin menin mut eipä auttanut sekään. ei tee mieli olla kotona perheen kanssa edes töitten jälkeen. ihan tosi huono mieli kun tuntuu et haluaisi vaan vaihtaa johonkin muuhun elämään.. :ashamed:
kellään muulla samaa??? miten tästä pääsee eroon? olemalla vaan kotona vaiko sillä että rilluttelee vähän baareissa ja toivoo ettei sit tee enää mieli?

 

[Ei kotiäiti]

No, mitäpä tuohon sanoisi. En siis ole kotiäiti, käyn töissä ja vien lapset tarhaan, mutta en silti rilluttele. En suoraan sanottuna voisi olla kotiäiti, työ tasapainottaa elämää! Ainahan niissä miehissä on jotain vikaa, niin niissä vieraissakin miehissä on joten mieti niitä hyviä ominaisuuksia ennemminkin.
Voimia ja auringonpaistetta!

 

[porimami]

Tottakai jokaisella joskus kaatuu seinät päälle. Paras apu taitaa olla se, että päättäväisesti yrittää ohjata ajatuksiaan positiivisempaan suuntaan. Nyt, kun säät alkavat antaa myöten, niin ehkä muutama terassisidukka hyvässä seurassa (jos saatte lastenvahdin, niin oman miehen kanssa) auringonpaisteessa helpottaisi oloa. Pari rillutteluiltaa ei varmaan kaataisi maailmaa, kunhan ne toiset miehet ei ole liian houkuttelevia.

Yrittäkää tehdä jotain uutta perheen kanssa, ehkä uudet kuviot auttaisi. Ja ihan vaan tiedoksi, niin kevät on pahinta masennusaikaa, jostain kumman syystä.

Jos on vähän extrarahaa, niin hemmottele vähän itseäsi - osta kukkia, käy kampaajalla, käy päiväseltään shoppailemassa jossain toisessa kaupungissa.

 

[aivan]

Taitaa olla sullakin vähän kevättä rinnassa. Mulla vähän sama tilanne. Olen menossa kesällä naimisiin ja poika on yhden vanha. Vaikka rakastan poikaani ylikaiken niin välillä kaduttaa ja rankasti että olen äiti...
Tekisi niin mieli vaan lähteä ja jättää kaikki taakseni.

Ja mun mies... Se on ihan kultanen, hyvä isä jne, mut en ole koskaa harrastanut seksiä kenenkää muun kanssa... tai edes seurustellut muiden kanssa... niin naimisiin meno ahdistaa... Jos olisi pokkaa niin peruisin häät mut en voi... En kestäisi sitä "häpeää"...

Toivon et tää menee ohi...ajan kanssa...

 

[hiirus83]

siis luulin et oon ainoa jolla on tällänen tunne mut näköjään on muitakin,meillä poika 9kk...kai tää on vaan tät kevättä rinnassa... B)

 

[Hay-D]

mulla oli sellanen rilluttelu kausi kun poika oli n. 1,5-vuotias ja mies armeijassa.. Kotiäitiys ei ikinä ole ollut minua varten, mutta toisaalta, en mikään baarikärpänenkään ole ollut. Se oli vaan sellanen kausi. meni ohi jo =)

 

[taustalla]

\

mulla oli sellanen rilluttelu kausi kun poika oli n. 1,5-vuotias ja mies armeijassa.. Kotiäitiys ei ikinä ole ollut minua varten, mutta toisaalta, en mikään baarikärpänenkään ole ollut. Se oli vaan sellanen kausi. meni ohi jo =)

siis miksi tehdä lapsia jos tuntuu että niitten hoitaminen ei ole sinua varten :headwall:

 

[Hay-D]

\

\

mulla oli sellanen rilluttelu kausi kun poika oli n. 1,5-vuotias ja mies armeijassa.. Kotiäitiys ei ikinä ole ollut minua varten, mutta toisaalta, en mikään baarikärpänenkään ole ollut. Se oli vaan sellanen kausi. meni ohi jo =)

siis miksi tehdä lapsia jos tuntuu että niitten hoitaminen ei ole sinua varten :headwall:

niin.. eihän lapsia saa tehdä ellei halua olla sitten 18 vuotta kotiäitinä

 

[Hilpeä Henna]

Mä en ole kotiäitiys tyyppinen. Haluan käydä töissä ja tehdä muutakin kun olla lasten kanssa, vaikka heitä rakastankin. Mutta jostain syystä kuitenkin olen kotona ollut pian neljä vuotta. Töihin paluu kyllä tapahtuu loppu vuodesta kun kuopus on 1,5v.
Meillä lapset ovat kahdessa sarjassa (9v, 7v, 4v, 3v ja 1v) ja esikoisen ja kakkosen välillä olin töissä hetken ja kakkonen meni hoitoon 1v. Silloin ei ollut mahdollisuutta olla kotona, nyt tilanne on eri kun perheessä on mies joka käy töissä.
Kaipaan koko ajan toimintaa ja aikuisten seuraa. Sen vuoksi meillä on harrastuksia ja tekemisiä sinäkin aikana kun mies on töissä. En voisi kuvitella olevani vaan kotona ja leikkivän ja askartelevan vain lasten kanssa keskenään...

 

[mammavm85]

LUOJAN KIITOS EN OLEKKAAN AINUT!!! itsellä ollut nyt noin kuukausi rankkaa aikaa. Ahdistaa, kaduttaa koko perheen perustaminen. Olen 22 ja kaipaan nuoren aikuisen vapaata elämää. Rakastan lastani tietysti yli kaiken, mutta silti ahdistaa... ja olen huomannut, että muut uroot kuin oma mieheni todella kiinnostaa. olen tainnut jopa ihastua. ompa helpottavaa puhua ja myöntää tunteensa. Toivon, että tämä menee ohi, haluan että perheeni pysyy kasassa, ja että voisin olla rakastava ja hyvä äiti. Ehkä se on tämä kevät.... Jos joku haluaa mailailla ja jakaa huonoa omaatuntoaan, laittakaa osoitetta... B)

 

[ihan kuin]

\

LUOJAN KIITOS EN OLEKKAAN AINUT!!! itsellä ollut nyt noin kuukausi rankkaa aikaa. Ahdistaa, kaduttaa koko perheen perustaminen. Olen 22 ja kaipaan nuoren aikuisen vapaata elämää. Rakastan lastani tietysti yli kaiken, mutta silti ahdistaa... ja olen huomannut, että muut uroot kuin oma mieheni todella kiinnostaa. olen tainnut jopa ihastua. ompa helpottavaa puhua ja myöntää tunteensa. Toivon, että tämä menee ohi, haluan että perheeni pysyy kasassa, ja että voisin olla rakastava ja hyvä äiti. Ehkä se on tämä kevät.... Jos joku haluaa mailailla ja jakaa huonoa omaatuntoaan, laittakaa osoitetta... B)

mun kynästä. laita meiliosote jooko, en viitsi kun ei sitä tiiä käykös se ukkonen täälläkin ku joskus käy kattelemassa et mitäs plussalla

 

[tähtihedelmä]

mulla on kausia, jolloin kotona olo ahdistaa ja tekis mieli sinkkuilla urakalla, unohtaa että kotona on mies tai että on koskaan lapsia tehnytkään....
onneks mies on ymmärtävä ja antaa mulle tilaa ja vapautta. samoin ku mä sille tietysti. yleensä ottaen mun vapauden kaipuun tyydyttää pari iltaa viikossa yksin, sitä jatkuu aikansa ja sitte palaudun taas normaaliin olotilaani.
mut mä uskon että on täysin normaalia tehdä aika ajoin pientä hajurakoa perheeseen, olenhan mä täysin erillinen ihminen, eikä mun ainoa rooli maailmassa oo olla vaimo ja äiti!!

 

[taustalla]

testosteronia ilmassa ja aurinko paistaa
kyllä se niin vaan on että ihminen on tarkoitettu lisääntymään.
kiva kuulla ettei ole ainut jonka pää on alkanut näin keväällä kääntymään muiden miesten perään. oma suhde tuntuu tylsältä, eikä saa haluamaansa tyydytystä omalta mieheltä. ja kun olen uskollinen miehelle niin unet on mennyt ihan hirmusiksi porno elokuviksi. ja se yks puolituttu metsuri vierailee unissa. kamalaa kun miehet on niin sexyjä jos osaa pitää itsestään huolta. oma mies ei osaa ees käydä suihkussa kun kerran viikos. ja sit viel ihmettelee kun ei saa

 

[RockMom]

Ajattelin ottaa kantaa te nuoret ja nuorehkot äidit.. Sympatiani on ihan teidän puolellanne! Onhan se nyt ihan selväkin, että jossain vaiheessa tollanen kapina kotiäitiyttä vastaan tulee,varsinkin jos ikää on vielä rutkasti alle 30. Ei tietenkään kaikilla... Itse oon tään asian kanssa joskus paininu kun esikoinen tuli ollessani naurettavat 19-vuotias.. Naurettavat sen takia, koska se nyt on sanomattakin selvää, että olishan 19 vuotiaalla muitakin portteja avoinna kuin neuvolan ovet. En nyt mitenkään halua yleistää mut omalla kohdallani näin vain oli.. Nyt kuitenkin olen niistä ajoista kasvanut ja onnellisesti kolmatta lastani odotan. Koulut aikoinaan jäi kesken mutta eipä tuo opiskelu tällä hetkellä juuri kummoiselta maita ja äitiysloma ovella jo kolkutteleepi. Nyt on tanssit tanssittu ja aika kekittyä tämän hetkiseen elämääni. Jaksamista teille kotiäidit ja laittakaa se parisuhde kuntoon heti ensimmäisenä niin jo alkaa arkikin luistamaan :heart: Sanoo kokemuksen syvä rintaääni Palaillaan!!

 

[ninnando]

Olipa mielenkiintoista luettavaa, muhun ei oo kevät noin vaikuttanut, hirveästi haluttaa ulkoilla miehen ja vauvan kanssa ja tehdä kaikkea aurinkoista yhdessä. Mutta täytyy ehdottomasti toivottaa kaikille aurinkoa elämään!!!

 

[taustalla]

Mitäs sitä kapinoimaan. Hommaa työpaikan itselleen ja vie lapsen päiväksi hoitoon. ? ei luulisi olevan mahdoton järjestely, tosin voi tietenkin olla myös sellasia tilanteita että ei onnistu.

 

[äitivm85]

\

\

LUOJAN KIITOS EN OLEKKAAN AINUT!!! itsellä ollut nyt noin kuukausi rankkaa aikaa. Ahdistaa, kaduttaa koko perheen perustaminen. Olen 22 ja kaipaan nuoren aikuisen vapaata elämää. Rakastan lastani tietysti yli kaiken, mutta silti ahdistaa... ja olen huomannut, että muut uroot kuin oma mieheni todella kiinnostaa. olen tainnut jopa ihastua. ompa helpottavaa puhua ja myöntää tunteensa. Toivon, että tämä menee ohi, haluan että perheeni pysyy kasassa, ja että voisin olla rakastava ja hyvä äiti. Ehkä se on tämä kevät.... Jos joku haluaa mailailla ja jakaa huonoa omaatuntoaan, laittakaa osoitetta... B)

mun kynästä. laita meiliosote jooko, en viitsi kun ei sitä tiiä käykös se ukkonen täälläkin ku joskus käy kattelemassa et mitäs plussalla

Mulla ei ole monetta kotona... pääsin vasta nyt taas nettiin. Ja mulla vähän sama ongelma että meiliosoitteena on oma nimi ja täällä palstoilla väärät ihmiset voisi lukaista viestejä... =) Mites me hoidettais tämä? uusia osoitteita luomaan??

 

[elli]

rekisteröitykää Sit voi laittaa yy:tä

Mutta tuosta itse kapinaolosta. Se on aika luonnollista. Vaikkei olisi lastakaan, voi parisuhteessa tulla silti sellainen epäilys, että oliskohan joku muu sittenkin se oikea. Tai ylipäätään tekisi mieli kokeilla. Se on mun mielestä merkki suhteen vakiintumisesta tai sen vakiintumisen alkamisesta. Kun suhde on vakaalla pohjalla, alkaa pelottaa. Tässäkö sitä sit ollaan lopun elämää? Tämän miehen kanssa?

Tietty jos mies on väärä, niin kannattaa erota. Mutta jos mies on tuntunut oikealta ja nyt yhtäkkiä on vaan alkanut epäilyttämään tai ahdistamaan, kannattaa odotella tovi ja selkiyttää omia tunteita. Kukapa ei ihastuisi välillä johonkuhun toiseen? Luuletko, että voisi elää 50 vuotta yhdessä kertaakaan muita vaihtoehtoja ajattelematta? Minä en usko sellaiseen. Mutta se ensimmäinen ihastuminen on se kaikkein järkyttävin ja vaarallisinkin. Sen kohdalla täytyy selvittää, mitä todella haluat. Haluatko juosta huuman perässä, vai uskallatko katsoa todellisuutta silmiin? Edetä parisuhteessa eteenpäin?

Nyt ehkä arki puuduttaa ja tulevaisuus näyttää ankealta. Mutta se on teistä kiinni, millaista siitä tulee. Ensihuumaa ette varmaan enää välillenne saa, mutta kaikkea muuta kaunista ja yllätyksellistä kyllä. Sellaista, mitä puolestaan et voisi saavuttaa lyhyissä ja aina uusiutuvissa suhteissa.

Kaikissa miehissä on joku vika...


Voimia! :hug:

 

[mammavm85]

Kiitos Elli! kylläpä oli piristävä ja lohduttava teksti! Ja mulla tosiaan varmaan menossa joku itsensä etsimis kausi. Olen kasvanut ja muuttunut ihmisenä äitiyden ja ylipäätään kasvamisen myötä niin paljon, etten enää ole varma olenko oikean miehen kanssa. Rakastan häntä kyllä, enkä huumnaa kaipaa. Ajattelemme asioista niin erilailla... Täytyy kuitenkin antaa ajan kulua, katsoa rauhassa. En aio hajottaa perhettä nyt. Ja niin kai se on,että jos jonkun kanssa olet 50 vuotta,et voi olla katsomatta ketään. .. Mutta kiitos vielä, kiva saada rakentavaa palautetta, eikä vain moittimisia...

 

[minävain]

..kriisit ovat normaalia kasvua parisuhteessakin. Mutta välillä mietityttää hyppäävätkö ihmiset liian heppoisin perustein naimisiin ja perhe-elämän pyörteisiin..? Se nyt on aivan selvää että se vaatii kauaskatseisuutta ja pitkäjänteisyyttä. Olisikohan syytä katsoa peiliin väillä, löytyisiköhän syytä sieltäkin eikä vain puolisosta? Kyllä monenlaisia aikoja parisuhteeseenkin mahtuu, itse kuitenkin kuuluttaisin sen hoitamisen puolesta, enkä sivuile vilkuilemisen. Aina se jättää haavat kuitenkin jos uskollisuus loppuu!! Aurinkoa kevääseen kaikille sen oman rakkaan kainalossa!

 

[mamma85]

Juu, kyllä sitä peiliin katsottu monta kertaa, löydän kyllä itsestäni paljonkin vikaa.... :ashamed: hyvät keväät myös!!!!