Nyt sit näin

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vieras

Vieras
Minä olen kotiäiti ja mies valittaa ja napisee aina kaikesta. Itse tekee tosi vähän kotitöitä ja jaksaa arvostella kuitenkin minun tekemisiäi.

Yhtenä päivänä vetosi siihen,e ttä hän tekee lumityöt. No niitä on tänä vuonna ollut, mutta entäs kaikki aikaisemmat 15 vuotta jotka olemme yhdessä olleet. Minä kyllä sanoin, että voimme tehdä niin että alan tehdä lumityöt ja hän hoitaa KAIKEN pyykkeihin liittyvän.

Mutta koskaan mies ei ole viikannut yhden yhtä paitaa edes. Silti aina valittaa siitä, että minä en viikkaa niitä tarpeeksi nopeasti kaappiin vaan ne seisoo pyykkikopassa päiviä.

No nyt olen alkanut nostella makkarin lipaston päälle kaikki miehen puhtaat pyykit. Nyt on jo viides päivä menossa eikä mies ole tajunnut niitä viikata. On hakenut sukkia ja olen sanonut vain, että siinä lipaston päällä on ja on hakenut sitten siitä. Katsotaan missä vaiheessa kysyy, että aionko viikata ne vai pitääkö hänen viikata ne.

Ja kasa kasvaa koko ajan.
 
Se on se tekovika joka on miehissä ja se on siel geeneis. Vaiks kuinka poikaa koitan opettaa niin sieltä ne tyypilliset piirteet tuumaa tulla esiin. Ja kun miehen si sitä esimerkkiä pitäisi opettaa kanssa joten on joo aika kouluttamista välillä. mutta toisaalta mistäs me naiset si napistas jos miehemme olisi täydellisiä?
 
Miksi ne pitäisi viikata kaappiin piiloon josta ei löydä mitään. Paljon paremmin ja helpommin löytää siitä haluamiaan vaatteita näkyvillä olevasta kasasta.
 
Itse en ole koskaan ymmärtänyt sitä, että kun toinen on päivät kotona niin silti pitäisi kotitöitä jakaa jotenkin. Hyvin minä ainakin ehdin kaiken huushollaamisen kotiäitinä hoitamaan, siinähän ne meni omalla painollaan päivän mittaan.

Ukon arvostelua en kyllä olisi sietänyt, varsinkaan perusteetonta sellaista.
 
Niin kyllä mä olen sitä mieltä et jos mies ei osaa pyykkejään viedä pyykkikoriin eikä astioita tiskialtaasee tai joskus nappasta roskapussia ovenpielestä mukaansa mennessään autolle tai vaikka auta imuroimalla tai olemalla lasten kanssa ja jos lyhytkin pv tai vapaa pv niin huh huh. Koska vaiks mä oon kotona niin mä hoitelen myös muitakin kuin ison kämpän ja poikamme on erityislapsi jonka diagnoosia vielä odotamme ja juoksen hänen kanssaa tutkimuksissa puhe/toiminta terapiassa plus tietty kuskailen kun välimatkat pitkiä miestäkin siinä välissä jos tarvitsen auton päivällä käyttööni.Myös sihteerin hommat eli tuntien puhtaaksi kirjoitus ja yhteen laskeminen laskujen maksaminen aikatauluttaminen on minun kontolla ja olen itsekin sairas(paranemaan päin) minun jaksaminen on ainakin hieman nolla. Teen vain koska ne pitää tehdä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja sartsukka:
Niin kyllä mä olen sitä mieltä et jos mies ei osaa pyykkejään viedä pyykkikoriin eikä astioita tiskialtaasee tai joskus nappasta roskapussia ovenpielestä mukaansa mennessään autolle tai vaikka auta imuroimalla tai olemalla lasten kanssa ja jos lyhytkin pv tai vapaa pv niin huh huh. Koska vaiks mä oon kotona niin mä hoitelen myös muitakin kuin ison kämpän ja poikamme on erityislapsi jonka diagnoosia vielä odotamme ja juoksen hänen kanssaa tutkimuksissa puhe/toiminta terapiassa plus tietty kuskailen kun välimatkat pitkiä miestäkin siinä välissä jos tarvitsen auton päivällä käyttööni.Myös sihteerin hommat eli tuntien puhtaaksi kirjoitus ja yhteen laskeminen laskujen maksaminen aikatauluttaminen on minun kontolla ja olen itsekin sairas(paranemaan päin) minun jaksaminen on ainakin hieman nolla. Teen vain koska ne pitää tehdä.

taisi listasta jäädä ne omatkin lääkäri käyntien juoksemiset plus pienen tienestin hankkiminen aina kuin vain pystyy nyt mennään vain plus miinus nollalla.
 
Alkuperäinen kirjoittaja N41v:
Itse en ole koskaan ymmärtänyt sitä, että kun toinen on päivät kotona niin silti pitäisi kotitöitä jakaa jotenkin. Hyvin minä ainakin ehdin kaiken huushollaamisen kotiäitinä hoitamaan, siinähän ne meni omalla painollaan päivän mittaan.

Ukon arvostelua en kyllä olisi sietänyt, varsinkaan perusteetonta sellaista.

Minä taas en ole koskaan käsittänyt sitä, että työssäkäyvällä saa olla vapaa-aikaa, mutta kotiäidillä ei. Olen töissä 24/7 seitsemän päivää viikossa, 365 päivää vuodessa. Mieheni käy töissä viitenä päivänä viikossa 8h kerrallaan ja hänellä on myös vuosilomat.

Ja minäkään en olisi tähän pyykkien lajitteluun lähtenyt, jos pitäisi turpansa kiinni, mutta kun natkuttaa ja valittaa ja kitisee ja arvostelee.
 
Mä laitan koneeseen pyykit, jotka ovat osautuneet likapyykkikoreihin. Mä ripustan ne narulle. Mä viikkaat kaappiin omat ja pikkumuksun vaatteet. Isäntä ja teini viikkaa omansa silloin kun niille sopii. Joskus vähän v***ttaa se aikataulu millä tuo tapahtuu, mutta pääasia että tapahtuu.
 

Yhteistyössä