Nyt tajusin viimestään, ettei kukaan pidä musta.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja näkymätön
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
N

näkymätön

Vieras
Olen siis kaikille näkymätön. Tänään tuli niin paha olo, että ajattelin soittaa jollekin ja avautua. Mutta eipä ollut kenelle soittaa, siis ei yhtäkään. Ja tätä ennen minulla oli äitini, mutta muutuin hänellekin näkymättämäksi.

Olen todella masentunut, mutta en koske lääkkeisiin. Pääsen tästä vielä ylös, omin avuin.

Tällä hetkellä on vaikeaa. Älkää huoliko, minulla on ihan hyvä suunnitelma. Tässä suossa en aio rämpiä kovin kauaa. Mietin vaan mikä minussa on niin epämiellyttävää.

Aika harva haluaa tutustua minuun, ja jos tutustuu, ei halua enempää, muutun näkymättömäksi. Uskokaa tai älkää, minä todella muutun näkymättömäksi. Minun kuullen saatetaan puhua asioita jotka loukkaa, minulle ei puhuta, puhutaan vain toisten kanssa, eikä sanota hei kun lähdetään.

Näitä esimerkiksi, en kuvittele. Kuvailkaa ihminen, joka on näkymätön? Yritän miettiä, tunnistanko itseni.
 
Vaikea sanoa, mutta voisko olla esim. niin, että et paljon puhu muille tunteistas tai muustakaan, ja sua pidetään sen takia kylmänä tai tympeänä ihmisenä, eivätkä muut tajua että kärsit? Tämä on tietysti pelkkää arvailua... Voimia sulle.
 
Alkuperäinen kirjoittaja näkymätön;23445854:
Olen siis kaikille näkymätön. Tänään tuli niin paha olo, että ajattelin soittaa jollekin ja avautua. Mutta eipä ollut kenelle soittaa, siis ei yhtäkään. Ja tätä ennen minulla oli äitini, mutta muutuin hänellekin näkymättämäksi.

Olen todella masentunut, mutta en koske lääkkeisiin. Pääsen tästä vielä ylös, omin avuin.

Tällä hetkellä on vaikeaa. Älkää huoliko, minulla on ihan hyvä suunnitelma. Tässä suossa en aio rämpiä kovin kauaa. Mietin vaan mikä minussa on niin epämiellyttävää.

Aika harva haluaa tutustua minuun, ja jos tutustuu, ei halua enempää, muutun näkymättömäksi. Uskokaa tai älkää, minä todella muutun näkymättömäksi. Minun kuullen saatetaan puhua asioita jotka loukkaa, minulle ei puhuta, puhutaan vain toisten kanssa, eikä sanota hei kun lähdetään.

Näitä esimerkiksi, en kuvittele. Kuvailkaa ihminen, joka on näkymätön? Yritän miettiä, tunnistanko itseni.

minullakaan ei ole ketään kelle soittaa jos jokin painaa mieltä. mistä päin olet?
 
Vaikea sanoa, mutta voisko olla esim. niin, että et paljon puhu muille tunteistas tai muustakaan, ja sua pidetään sen takia kylmänä tai tympeänä ihmisenä, eivätkä muut tajua että kärsit? Tämä on tietysti pelkkää arvailua... Voimia sulle.

Tunteista? Siis eikös ole aika henkilökohtasta puhua niistä? Siis mitä nyt esimerkiksi? En ole kyllä koskaan puhunut ja onkohan mullekaan puhuttu.

Siis no ehkä oon joskus ihan perheelle kertonut, mutta ojasta allikkoon. Se ärsytti niitä kai, ja etäännyttiin. Oon hyvin etäisissä väleissä heidän kanssaan. Esim. isäni kanssa soitellaan harvoin ja mitään rakkautta ei ole kyllä havaittavissa. Isänihän ei ole rakastanut minua paljoa koskaan. Äiti ehkä vähän enemmän, joskus. Minut ollaan jätetty yksin kotiin todella nuoresta lähtien. Ja olen myös ollut koulukiusattu, ylläri!
 
Asiahan on niin, että kun itse antaa, niin saa myöskin. :) Koitapas vähän avautua näkemään muita ympärilläsi, sanot jotain kivaa jollekin, tai teet jotain mukavaa jonkun hyväksi. Se taas poikii kaikkea uutta ihan varmasti jotain kautta ainakin. :) Hyvä palaa takaisin. :)
 
[QUOTE="niin";23445917]Asiahan on niin, että kun itse antaa, niin saa myöskin. :) Koitapas vähän avautua näkemään muita ympärilläsi, sanot jotain kivaa jollekin, tai teet jotain mukavaa jonkun hyväksi. Se taas poikii kaikkea uutta ihan varmasti jotain kautta ainakin. :) Hyvä palaa takaisin. :)[/QUOTE]

Kun tutustun uusiin ihmisiin, olen hirmu ystävällinen aina. Mutta olen varmaan jostain syystä ärsyttävä tai epämiellyttävä, että ei se ystävällisyyskään auta. Kiva kuitenkin kun yrität auttaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja näkymätön;23445905:
Onko meitä muitakin? Siis en tunne ketään muuta näkymätöntä, ehkä.

Onhan meitä. Kun sisarukseni kiusasivat minua aika lailla 24/7 ja itku kurkussa sain lopulta sanottua äidille. Hänen kommenttinsa oli: "Ei sinua kukaan kiusaa, sä vaan kuvittelet kaiken." Eli eipä äitiä yhtään kiinnostanut minun hyvinvointini. Aina minun kokemukseni mitätöitiin, ei ollut tärkeitä. No, nyt ei olla äidin kanssa nähty eikä puhuttu 12 vuoteen. Ei ole ikävä enää.

Olen ollut hyvin läheisriippuvainen aikuisena. Minulle sai sanoa ja tehdä melkein mitä vaan, kun niin pelkäsin hylätyksi tulemista. Siitä sitten seurasi taas lisää todella suuria ongelmia. Kesti kauan purkaa tämä käyttäytymismalli. Mutta kai sitä vieläkin on vähän jäljellä. Sitä niin kaipaa hyväksyntää muilta ihmisiltä.
 
Kokemuksesta voin ainakin sanoa, että lihavat ihmiset ovat yleensä hyvin näkymättömiä (vaikka muuta voisi kuvitella ;) ja yleensä myös kohdellaan täysinä idiootteina :(
 
Onhan meitä. Kun sisarukseni kiusasivat minua aika lailla 24/7 ja itku kurkussa sain lopulta sanottua äidille. Hänen kommenttinsa oli: "Ei sinua kukaan kiusaa, sä vaan kuvittelet kaiken." Eli eipä äitiä yhtään kiinnostanut minun hyvinvointini. Aina minun kokemukseni mitätöitiin, ei ollut tärkeitä. No, nyt ei olla äidin kanssa nähty eikä puhuttu 12 vuoteen. Ei ole ikävä enää.

Olen ollut hyvin läheisriippuvainen aikuisena. Minulle sai sanoa ja tehdä melkein mitä vaan, kun niin pelkäsin hylätyksi tulemista. Siitä sitten seurasi taas lisää todella suuria ongelmia. Kesti kauan purkaa tämä käyttäytymismalli. Mutta kai sitä vieläkin on vähän jäljellä. Sitä niin kaipaa hyväksyntää muilta ihmisiltä.

Mulla vähän samoja kokemuksia. Minut jätettiin leikkien ja muiden ulkopuolelle. Leikin yksin ja isä ja sisarukset yhdessä. Minua ei uskottu, luultiin että valehtelen. Tästäkin tiedän, että isä rakasti minua vähiten (jos ollenkaan) Minusta myös toivottiin poikaa, harmi että olinkin tyttö.

Ja yhdessä suhteessa olen ollut. Hän sanoi minusta kamalia asioita, ja olin vaan hiljaa! Hän pieksi minua henkisesti ja fyysisesti. Olin ihan raukka typerys, mutta jätin hänet lopulta. Hänkään ei voinut pitää minusta. Sen jälkeen en ole mihinkään uuteen uskaltautunut.
 
[QUOTE="www";23445996]Kokemuksesta voin ainakin sanoa, että lihavat ihmiset ovat yleensä hyvin näkymättömiä (vaikka muuta voisi kuvitella ;) ja yleensä myös kohdellaan täysinä idiootteina :([/QUOTE]

En ole tätä huomannut, paitsi että varmasti saattaa olla totta jos puhutaan miesten antamasta huomiosta. Minä en ainakaan pidä ylipainoisia tyhminä. Itse en ole lihava, että missä lienee vika.
 
[QUOTE="niin";23445917]Asiahan on niin, että kun itse antaa, niin saa myöskin. :) Koitapas vähän avautua näkemään muita ympärilläsi, sanot jotain kivaa jollekin, tai teet jotain mukavaa jonkun hyväksi. Se taas poikii kaikkea uutta ihan varmasti jotain kautta ainakin. :) Hyvä palaa takaisin. :)[/QUOTE]

Toi on niin totta! Oon itse ollut koulukiusattu ja muutenkin vähän herkkis. Mä oon kyllä ihmisille ystävällinen, juttelen, olen sosiaalinen, mutta on jotenkin silti vaikeaa oikeasti ystävystyä ja päästää ketään lähelle. Kun on vähän huono itsetunto, niin pelkää, että ne muut ei pidä musta kun oppivat kunnolla tuntemaan. Siksi on helpompi tavallaan vetäytyä siihen omaan kuoreensa aina takaisin. Onneksi mulla on kuitenkin pari ystävää, jotka on pysynyt matkassa kaikesta huolimatta, vaikka olen heihinkin aika ajoin ottanut etäisyyttä. Nyt suostun jo uskomaan, että haluavat olla mun ystäviä. Ja nyt aikuisiällä olen jopa onnistunut pari uuttakin ystävää saamaan.

Mä ymmärrän sun tuntemuksia kyllä, ei se ole helppoa. Varsinkin jos miettii kokoajan, että mitä mussa on vikana ja miksei musta tykätä. Pitää vaan päästää irti ja antaa mennä, syteen tai saveen. Olet vain oma itsesi, rohkeasti. Kerro mielipiteitäsi, vaikka tiedät ettei kaikki ole samaa mieltä. Anna jotain itsestäsi, älä ole hajuton ja mauton. Sun pitää jotenkin omaa itsetuntoasi saada kohotettua.
 
Alkuperäinen kirjoittaja näkymätön;23445935:
Kun tutustun uusiin ihmisiin, olen hirmu ystävällinen aina. Mutta olen varmaan jostain syystä ärsyttävä tai epämiellyttävä, että ei se ystävällisyyskään auta. Kiva kuitenkin kun yrität auttaa.
Ehkä ne muut ihmiset ovat omituisia. :) Kaikki eivät tykkää kaikista, ja toisaalta ihan varmasti joku ystävä löytyy sinullekin. :) Mutta tiedän tuon tunteen, kun jotenkin tuntee olevansa aina ulkopuolinen. Sama mulla, olen sosiaalinen, iloinen ym. että ei ole siitä kiinni.
 
Aina ei ole kyse pitämisestä tai ei-pitämisestä. Joku ihminen saattaa vaan olla hankala juttukaveri tai ystävä. Hän ei ehkä osaa antaa itsestään tai sitten on kiinnostunut pelkästään omista asioistaan, on niin epätoivoinen ja yli-innokas ystävän haussa että toinen pelästyy jne. Sen lisäksi jotkut ihmiset karttelevat masentuneita tai muita mielenterveysongelmaisia, koska pelkäävät joutuvansa auttajan rooliin. Jos ihmisellä on huono itsetunto, niin silloin myös helposti tulkitsee toisten ihmisten käytöksen torjuvaksi ja loukkaantuu muutenkin pienistä.

Itse opin vasta pitkän terapian ja ankaran harjoittelun ja mokailujen jälkeen olemaan tasavertaisessa suhteessa muiden ihmisten kanssa ja niitä kavereitakin on sittemmin löytynyt mukavasti. Ennen kuin itsetunto on kunnossa, on paljon keskivertoihmisiä vaikeampaa saada luotua ystävyyssuhteita ja se ongelma on kyllä siellä omassa päässä eikä muissa ihmisissä...
 
Alkuperäinen kirjoittaja näkymätön;23446007:
Mulla vähän samoja kokemuksia. Minut jätettiin leikkien ja muiden ulkopuolelle. Leikin yksin ja isä ja sisarukset yhdessä. Minua ei uskottu, luultiin että valehtelen. Tästäkin tiedän, että isä rakasti minua vähiten (jos ollenkaan) Minusta myös toivottiin poikaa, harmi että olinkin tyttö.

Ja yhdessä suhteessa olen ollut. Hän sanoi minusta kamalia asioita, ja olin vaan hiljaa! Hän pieksi minua henkisesti ja fyysisesti. Olin ihan raukka typerys, mutta jätin hänet lopulta. Hänkään ei voinut pitää minusta. Sen jälkeen en ole mihinkään uuteen uskaltautunut.

Onneksi pääsit väkivaltaisesta suhteesta eroon lopullisesti. Monta kertaahan sitä jää huonoon suhteeseen, kun niin pelkää sitä yksinoloa. Tietysti häpeä tulee päälle. Kun olin 25-v. lähes kaikki ikäiseni naiset olivat jo vakiintuneet. Joillakin oli lapsiakin. Se häpeä, että oli aina yksin, jätti todella syvät jäljet.

Mua on auttanut self help -books, meditaatio jne. Antaneet toivoa paremmasta tulevaisuudesta. Anteeksiantoharjoitukset, affirmaatiot joilla yritän parantaa itsetuntoani, ovat kyllä jonkin verran tuoneet muutosta. Päiväkirjan pito avittaa selkiyttään ajattelua. Onhan se "ystävä", jolle voi kertoa kaiken. Mutta yhä vieläkin tehtävää on paljon jäljellä. Jonain päivänä toivon olevani ehyt ihminen. Sinut menneisyyden kanssa niin, että en tuntisi katkeruutta.

Toivon löytäväni jonain päivänä todellisia ystäviä, ehkäpä jopa elämänkumppaninkin.

Sinulle toivon kaikkea hyvää. Toivottavasti jaksat pitää uskoa yllä parempaan tulevaisuuteen.
 
Onneksi pääsit väkivaltaisesta suhteesta eroon lopullisesti. Monta kertaahan sitä jää huonoon suhteeseen, kun niin pelkää sitä yksinoloa. Tietysti häpeä tulee päälle. Kun olin 25-v. lähes kaikki ikäiseni naiset olivat jo vakiintuneet. Joillakin oli lapsiakin. Se häpeä, että oli aina yksin, jätti todella syvät jäljet.

Mua on auttanut self help -books, meditaatio jne. Antaneet toivoa paremmasta tulevaisuudesta. Anteeksiantoharjoitukset, affirmaatiot joilla yritän parantaa itsetuntoani, ovat kyllä jonkin verran tuoneet muutosta. Päiväkirjan pito avittaa selkiyttään ajattelua. Onhan se "ystävä", jolle voi kertoa kaiken. Mutta yhä vieläkin tehtävää on paljon jäljellä. Jonain päivänä toivon olevani ehyt ihminen. Sinut menneisyyden kanssa niin, että en tuntisi katkeruutta.

Toivon löytäväni jonain päivänä todellisia ystäviä, ehkäpä jopa elämänkumppaninkin.

Sinulle toivon kaikkea hyvää. Toivottavasti jaksat pitää uskoa yllä parempaan tulevaisuuteen.

Musta tuntuu, että sä löydätkin. Vaikutat niin ihanalta ihmiseltä. Sinullekin kaikkea hyvää. Ja minä aivan varmasti uskon jos en parempaan huomiseen, niin parempaan tulevaisuuteen.

Minulle ne ystävät olisi kaikkein tärkeimpiä. Minulla on nimittäin aika paha ongelma, ainakin miesten mielestä. En osaa olla lähellä, voisiko uskoa? En tiedä johtuuko siitä kun minua ei halattu, niin se tuntuu todella oudolta, jopa epämiellyttävältä. Eli tämän takia olen ajatellut etten sovellu parisuhteeseen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja näkymätön;23446123:
Musta tuntuu, että sä löydätkin. Vaikutat niin ihanalta ihmiseltä. Sinullekin kaikkea hyvää. Ja minä aivan varmasti uskon jos en parempaan huomiseen, niin parempaan tulevaisuuteen.

Minulle ne ystävät olisi kaikkein tärkeimpiä. Minulla on nimittäin aika paha ongelma, ainakin miesten mielestä. En osaa olla lähellä, voisiko uskoa? En tiedä johtuuko siitä kun minua ei halattu, niin se tuntuu todella oudolta, jopa epämiellyttävältä. Eli tämän takia olen ajatellut etten sovellu parisuhteeseen.

Hesarissa oli just viime viikolla? kirja-arvostelu kirjasta Erja Korteniemi-Poikela ja Raisa Cacciatore Aikuisen naisen seksi.

"Kiinostava on pointti, että lapsena koettu hellyys ja kehuminen vaikuttavat aikuisen kykyyn kokea nautintoa. Jos näitä kokemuksia ei lapsuudessa ole, keho ja aivot eivät myöhemminkään rekisteröi helliä kosketuksia."

Näinhän se menee! Kun ei ole lapsena halattu eikä annettu positiivista palautetta, niin aikuisena ei koe halailua luontevana. Minäkin tunnistan tuon itsessäni. Mutta toivon voivani purkaa tuon käytösmallin itsessäni jossain vaiheessa.
 
no mä en tajua miten sitä voi itsetuntoa vahvistaa, jos ei vaan ole niitä hyviä kokemuksia. Mäkin jään aina kaiken ulkopuolelle niin kehunko sitten vaan itseäni et olen ihana vaikkei kukaan halua olla mun kanssa?
 
[QUOTE="www";23445996]Kokemuksesta voin ainakin sanoa, että lihavat ihmiset ovat yleensä hyvin näkymättömiä (vaikka muuta voisi kuvitella ;) ja yleensä myös kohdellaan täysinä idiootteina :([/QUOTE]

Toi on niin totta. Mä olen näkymätön ja kokoa on kuitenkin paljon enemmän kuin muilla. En ole persoonaltani mitenkään räiskyvä joten olen aika varmaan siksikin huomaamaton ja työelämässä kärsin siitä vielä enemmän kuin siviilissä kun olin vuosienkin jälkeen ulkopuolinen porukasta.

Olen miettinyt että miks mun ystävyyssuhteet ei jotenkin syvene kovinkaan helposti. Paljon on sellaisia hyvänpäiväntuttuja mutta läheisiä ystäviä ei juurikaan. Mut onneks on ihana perhe (mies ja lapset) jotka huomaa ja joille mun mielipiteellä on merkitystä.
 
[QUOTE="niin";23445917]Asiahan on niin, että kun itse antaa, niin saa myöskin. :) Koitapas vähän avautua näkemään muita ympärilläsi, sanot jotain kivaa jollekin, tai teet jotain mukavaa jonkun hyväksi. Se taas poikii kaikkea uutta ihan varmasti jotain kautta ainakin. :) Hyvä palaa takaisin. :)[/QUOTE]

Tämä on ihan täyttä paskaa. "Hyvä palaa takaisin". Voi v... Hyvä, että en oksentanut.
 

Yhteistyössä