C
cornflake girl
Vieras
Homman nimi on suurin piirtein tämä: Olen ollut lasten kanssa kotona kohta 7 vuotta (tällä hetkellä äitiyspvrahalla joka parin kk:n päästä vaihtuu kotihoidontuelle) ja aioin olla kotona vielä ainakin 5 vuotta mikäli suinkin mahdollista. Eli tämä minun tulopuolestani. Mieheni siis tienaa "hyvin" eli pärjäämme eikä meillä ole suurempia taloudellisia huolia. Hoidan kodin mielestäni ihan hyvin, kaikilla on joka päivä puhdas koti, lämmintä ruokaa ja vaatteet päällä. En kärsi kotona olemisesta, en kai muuten olisi vapaaehtoisesti kotiäidiksi jäänytkään. Tyydyn melko vähään, en ole turhanvalittaja jos en paskanpuhujakaan. Itselleni ostan aika harvoin mitään, lapsille sitäkin useammin, miehelle myös joskus. Hän kyllä yleensä ostelee itse itselleen mutta harvemmin lapsille (Tällä lauseella kerään nyt joukkoja taakseni...). Eli rahani menevät enemmän ja vähemmän kodin tarpeisiin, yhteisiin- ja lapsille. Suurimman osan laskuista maksaa mies, kaiken ruoan maksan minä. En harrasta mitään, olen notkea kuin puuhevonen eikä liikunta yksinkertaisesti kiinnosta satunnaisia iltalenkkejä lukuunottamatta. Yksi haave minulla kuitenkin on: haluan oppia soittamaan pianoa. Olen joskus lapsena ottanut muutaman hassun pianotunnin mutta kun käteeni iskettiin Aaronin pianokoulu niin innostus lakkasi enkä valitettavasti jatkanut.
Nyt kuitenkin ihan hirveän polttavasti haluaisin oppia soittamaan pianoa ja ongelma on siinä että siihen tarvittais pianotunteja ja ne ovat kulttuurimoukka-mieheni mielestä kuin heittäisi rahat suoraan kaivoon. Ensinnäkin en voi oppia hänen mielestään koskaan soittamaan koska olen jo 35-vuotias ja toiseksi; pianomusiikki on kertakaikkisen naurettavaa keekoilua. Tunnit pystyisin ehkä vielä itse maksamaan mutta eipä taida riittää se että jossain tunnila pimputtelen kerta viikkoon vaan kotiin olisi ostettava piano ja siihen ei mieheni suostu ikipäivänä. Hän ei sitä maksa eikä kuulemma kuuntelekaan. Tämä on kuitenkin sellainen haave että tiedän katuvani loppuikäni jos en tee asian eteen mitään. Potkikaa siis minua nyt berssiille että alan hiillostaa miestäni. Kiitos kaunis niin kuin nauris!
Nyt kuitenkin ihan hirveän polttavasti haluaisin oppia soittamaan pianoa ja ongelma on siinä että siihen tarvittais pianotunteja ja ne ovat kulttuurimoukka-mieheni mielestä kuin heittäisi rahat suoraan kaivoon. Ensinnäkin en voi oppia hänen mielestään koskaan soittamaan koska olen jo 35-vuotias ja toiseksi; pianomusiikki on kertakaikkisen naurettavaa keekoilua. Tunnit pystyisin ehkä vielä itse maksamaan mutta eipä taida riittää se että jossain tunnila pimputtelen kerta viikkoon vaan kotiin olisi ostettava piano ja siihen ei mieheni suostu ikipäivänä. Hän ei sitä maksa eikä kuulemma kuuntelekaan. Tämä on kuitenkin sellainen haave että tiedän katuvani loppuikäni jos en tee asian eteen mitään. Potkikaa siis minua nyt berssiille että alan hiillostaa miestäni. Kiitos kaunis niin kuin nauris!
Ongelma taitaa olla just se, että mieheni mielestä mä en tarvi mitään muuta kun on tätä hommaa näissä lapsissa ja kodissakin. Hän ei itse harrasta oikein mitään eikä ole koskaan ymmärtänyt tälläsen päälle. Kuten sanoin, kulttuurimoukka.