Nyt ymmärrän miksi monet jää väkivaltaiseen suhteeseen.

[Anatolia]

Älä sinäkään huutele siellä. Onneksesi kohdallesi ei vain ole osunut tälläista puolisoa. Typerimmät kommentit ikinä, ovat juurikin nuo "teit sitten lapsenkin".
Ei kai kukaan nyt tekisikään jos tietäisi mitä tuleman pitää.

Ja jos nyt sanot että ensin pitää tutustua kunnolla ja lukea kaikki merkit, niin oot aika meedio. Sun laisias sais olla maan päällä sit enemmänkin ja ne vois käräyttää kaikki mielensairauksista kärsivät julkisesti ennenkuin ne ehtii vahingoittaa perhettään tai muuta.

Ei todellakaan tarvitse olla mikään meedio lähteäkseen ekan väkivaltaisuuden jälkeen, sen sijaan että jäisi ja tekisi sen jälkeen vielä lapsenkin.

 

["harmaa"]

[QUOTE="harmaa";24911842]Hyvä että tajusit tai sanoisinko että sinut pakotettiin tajuamaan tekemään valinta joko mies tai lapset.
Itse olisin jo tossa vaiheessa nostanut kytkintä ja lujaa
Ja juu, tulkaa vaan sanomaan helppo se sinun on sanoa
Niin on, olen ollut yhden hullun kanssa joka veti masennukseen viinaa kun se kuulemma auttaa ja sattuipa sitten lyömäänkin.
Anteeksi yritti kovin pyydellä mutta en mennyt takaisin.
Minulle riittää jos keran lyö niin se on moi moi, perään ei tarvi huudella.[/QUOTE]

Nykyään tuolla miehellä on uusi kulta kainalossa joka "kaatuilee" ja siksi on mustelmilla

 

["vieras"]

Parisuhde on kai vaan aika vahva side. On varmaan aika paljon helpompaa lopettaa yhteyden pito sellaseen naispuoliseen kaveriin, joka aina silloin tällöin lataa päin näköä kun hermostuu kuin mieheen jonka kanssa asuu.

 

[yyh]

Älä sinäkään huutele siellä. Onneksesi kohdallesi ei vain ole osunut tälläista puolisoa. Typerimmät kommentit ikinä, ovat juurikin nuo "teit sitten lapsenkin".
Ei kai kukaan nyt tekisikään jos tietäisi mitä tuleman pitää.

Ja jos nyt sanot että ensin pitää tutustua kunnolla ja lukea kaikki merkit, niin oot aika meedio. Sun laisias sais olla maan päällä sit enemmänkin ja ne vois käräyttää kaikki mielensairauksista kärsivät julkisesti ennenkuin ne ehtii vahingoittaa perhettään tai muuta.

Eikös ap kertonut että mies oli väkivaltainen jo ennen raskaaksituloa, tai ainakin ekan keskenmenon jälkeen. Eli turha sanoa ettei tiennyt tuosta ennen vauvan tekemistä. Uudelleen raskautumisen yrittämisen ois voinut jättää väliin ja lähteä saman tien kun tajusi minkälainen mies on kyseessä.

 

[ymmärrän sua]

En oikein ymmärrä tuota että "unohtavat toisen toimesta oman itsensä tärkeyden". Eikö jokaisella aikuisella ole vastuu omasta itsestään ja rajoistaan. Jos ei kykene pitämään puoliaan tai lähteä väkivaltaisesta suhteesta, niin mun mielestä se ei kyllä ole tervettä. Ei voi sanoa vain että väkivaltainen osapuoli on sairas, myös se joka toistuvasti alistuu siihen on sairas.
Enkä tarkoita sitä pahalla.

Tarkoitan manipulointia millä sairas puoliso pitää toista otteessaan. Siinä yleensä mollataan toinen henkisesti niin lyttyyn, ettei pidä itseään juuri minään. Samalla siinä korotetaan toinen niin korkealle, että uhri kuvittelee voivansa muuttaa kaiken.
Koko arki pyörii väkivaltaisen ihmisen ympärillä, eikä uhrin omalle sielunelämälle jää mitään tilaa. Toiminta alkaa olla mekaanista ja pelonsekaista. Järkeily ja oma arvostus katoavat.

Jos jollakin itsetunto ja järkeily olisikin vielä kunnossa, he eivät lähde koska pelkäävät aiheesta. He ovat oikeassa hengenvaarassa ja pelastavat itseään ja lapsiaan jäämällä ja odottamalla parempaa tilaisuutta lähteä. Ehkä jopa toivovat toisen kuolemaa.
Yhteiskunta ei pysty suojelemaan ketään. Se on tehtävä jokaisen meistä ihan itse.

 

[Dongxi]

Mulla on ollu lapsuudessa väkivaltaa mutten oo koskaan ollu väkivaltasessa suhteessa.

Syy minkä voisin omalla kohalla kuvitella että sais jäämään väkivaltaseen suhteeseen ois ainakin pelko jäädä yksin. Ja tietysti kestää aikansa ennenko rakkaus muuttuu kokonaan peloksi ja inhoksi, ennen sitä tuppaa antamaan anteeksi.

Olen ylpeä sinusta ap, kun lähdit. Se on sun ja lapsen parhaaksi. :flower:

 

[Anatolia]

Tarkoitan manipulointia millä sairas puoliso pitää toista otteessaan. Siinä yleensä mollataan toinen henkisesti niin lyttyyn, ettei pidä itseään juuri minään. Samalla siinä korotetaan toinen niin korkealle, että uhri kuvittelee voivansa muuttaa kaiken.
Koko arki pyörii väkivaltaisen ihmisen ympärillä, eikä uhrin omalle sielunelämälle jää mitään tilaa. Toiminta alkaa olla mekaanista ja pelonsekaista. Järkeily ja oma arvostus katoavat.

Jos jollakin itsetunto ja järkeily olisikin vielä kunnossa, he eivät lähde koska pelkäävät aiheesta. He ovat oikeassa hengenvaarassa ja pelastavat itseään ja lapsiaan jäämällä ja odottamalla parempaa tilaisuutta lähteä. Ehkä jopa toivovat toisen kuolemaa.
Yhteiskunta ei pysty suojelemaan ketään. Se on tehtävä jokaisen meistä ihan itse.

Minusta tuollaisessa suhteessa on kaksi sairasta. Sillä eihän terve ihminen anna kohdella itseään noin, ei päästä tilannetta menemään noin pahaksi vaan lähtee ajoissa.

 

["harmaa"]

Minusta tuollaisessa suhteessa on kaksi sairasta. Sillä eihän terve ihminen anna kohdella itseään noin, ei päästä tilannetta menemään noin pahaksi vaan lähtee ajoissa.

Tuollainen ihminen saa nopeasti sairaaksi läheisensä.
Ja yhtään helpommaksi sekään ei asiaa tee kun yleensä nämä väkivaltaiset pellet osaa puhua.
Niin soitteli minullekin silloinen miehen suku perään ja ei uskoneet minua.
Niin vain sain haukkuja kun jätin sairaan
Kai sitä pitäsi itsekin sairastua jotta on lupa jättää sairas ihminen.

 

["vieras"]

Minusta tuollaisessa suhteessa on kaksi sairasta. Sillä eihän terve ihminen anna kohdella itseään noin, ei päästä tilannetta menemään noin pahaksi vaan lähtee ajoissa.

Tässä olet oikeassa.

Eikö teidän amk-tutkintoon sisälly mitään tietoa perhe/parisuhdeväkivallasta? Empatiaa ja ymmärrystähän ei kirjoista voi sieluun kaataa.

 

["Taika"]

Johan sinulla ap on paska äiti, kun sanoo, että sun paikkas on sun miehes luona, vaikka mies hakkaa.

Hyvä, että lähdit. Älä missään tapauksessa mene takaisin. Nyt sulla on mahdollista saada oma ja lapsen elämä kondikseen.

 

[hakattu]

Minä en usko hetkeäkään, en sadasosasekuntiakaan, että täällä nämä, jotka meuhkaavat: Mä lähtisin heti! oikeasti tekisivät sen tosipaikan tullen.

Jos teillä on kaikinpuolin täydellinen suhde, lapsia, koti ja rakkautta. Teillä on mies, joka ei ole esim. koskaan käyttänyt alkoholia. Sitten tapahtuu jotakin, joka saa miehen juomaan. Ja seuraavaksi paljastuisikin, että mies on humalassa väkivaltainen.

Kyllä aivan satavarmasti te paasaajat yrittäisitte parantaa tilannetta sen ekan lyönnin jälkeen. Tyrkyttäisitte terapiaa ym, ja antaisitte katuvalle miehelle anteeksi. Kukaan ihminen ei jätä koko elämäänsä taakse yhtäkkiä, yhdestä lyönnistä. Turha tulla väittämään, että mä kyllä jättäisin. Ihmisluonne ei vaan toimi niin, että totuttu hyvä ja yltäkylläisyys hylätään noin vain ja astutaan suureen tuntemattomaan yksin.

En väitä, että te lopulta jäisitte suhteeseen. Kun vihdoin huomaatte voimattomuutenne ja sen, että entisiä hyviä aikoja ei todellakaan enää ole, niin silloin voi antaa periksi. Mutta että yksi lyönti ja bye bye, ehei, en usko.

 

["öööö"]

[QUOTE="harmaa";24912009]Tuollainen ihminen saa nopeasti sairaaksi läheisensä.
Ja yhtään helpommaksi sekään ei asiaa tee kun yleensä nämä väkivaltaiset pellet osaa puhua.
Niin soitteli minullekin silloinen miehen suku perään ja ei uskoneet minua.
Niin vain sain haukkuja kun jätin sairaan
Kai sitä pitäsi itsekin sairastua jotta on lupa jättää sairas ihminen.[/QUOTE]

"Tuollainen ihminen saa nopesti sairaaksi läheisensä".
No ei saa jos toinen ei jää tilanteeseen.

 

[ymmärrän sua]

[QUOTE="vieras";24912013]Tässä olet oikeassa.

Eikö teidän amk-tutkintoon sisälly mitään tietoa perhe/parisuhdeväkivallasta? Empatiaa ja ymmärrystähän ei kirjoista voi sieluun kaataa.[/QUOTE]

Empatiaa ja ymmärrystähän uhreilla todellakin alussa on enemmän kuin niillä jotka ensimmäisistä lyönneistä jättävät toisen. Eikä elämää opita mistään kirjoista, vaan elämällä. Entä sitten suhteet joissa on vain henkistä väkivaltaa? Pitäisikö lähteä heti kun toinen ensimmäisen kerran mollaa sinut maanrakoon?
Tiedän myös sellaisia suhteita, joissa toista on lyöty vain kerran. Nämä naiset ovat jääneet suhteeseen ja toista lyöntiä ei ole ikinä tullut ja suhde on ollut jäämisen arvoinen.
Et voi oikeasti yhdestä virheestä vielä tehdä suurempia päätelmiä. Meitä on moneen junaan.

 

[Joxu]

Onneks menitte suoraan turvakotiin. Jo lapsen edun mukaista saada turvallinen ympäristö. Voimia jatkoon sinulle ja lapsellesi. Tiedän mitä käyt läpi, ex mies oli väkivaltanen. Mulla tosin ei ole lasta siitä suhteesta, luojan kiitos. Toipuminen vie aikaa ja varsinkin henkinen toipuminen vie todella pitkään.

Ite jäin ja kestin kaiken koska sinisilmäsyydessäni uskoin aina selitykset ja siihen muutokseen mitä luvattiin. Ite lähinnä kestin paremmin silloin kun olin tarpeeks tukevassa kännissä. Käytettiin molemmat runsaasti alkoholia, exä mm. käytti myös huumeita, hormoneita ja jotain nappeja mitä sai mistä millonkin. Selvinpäin en oikein koskaan uskaltanu sanoa mihinkään vastaan, olin vaan itkusempi, alakulosempi ja todella lopussa. Toki kyllä itteeni aina puolustin, vaikka selvinpäin olinkin. Itsetunto laski ihan nolliin noihin aikoihin ja mulle oli kaikki aina aivan sama. En kertonu kellekkään mitä exä mulle teki, en luottanu edes enää mun lapsuuden perheeseenkään niin paljoa, että oisin uskaltanu kertoa. Häpeen tunne oli iso, seki osaltaan anto syyn juoda, viha omaa heikkoutta kohtaan kun ei ollu voimia lähteä, suru miks mulle kävi näin jne. Neljä vuotta jaksoin ja exä petti melki alusta lähtien, en tajua miks suljin kaikelta silmät. Tiesin itekkin, että petti niin paljon kuin kerkes ja jäi monta kertaa niistä kiinni ja aina annoin anteeks. Aina uskoin, että kaikki muuttuu ja silti mikään ei muuttunu.

Nykysin mulla on aivan ihana mies, ei pahasti sanonu mulle koskaan. Ei olla kertaakaan haukuttu koko meijän suhteen aikana toisiamme. Meillä on aivan ihana 1,7 v tyttö. Tytär on mun silmäterä, on antanu mulle paljon, en ikinä osannu etes sillon joskus haaveilla mistään tämmösestä. Alkuun oli mulla ja miehellä vaikeeta. Olin säikky, pelästyin riitoja ja ahdistuin, pelkäsin yhteenmuuttoa, näin öisin painajaisia exästä, viikonloppusin kävin aika paljon yleensä perjantaisin juomassa ja siihen mies lopulta puuttu. Sano ettei, ymmärrä miksei voitais olla selvinpäin ja oltais yhessä kotona. Lisäs vielä, että ei rupee mitään alkoholistia kattelemaan. Otin itteeni niskasta kiinni ja ruvettiin olemaan enempi viikonloppusin kotona, selvinpäin. Join enää harvoin tuolloin ja nykysin en enää ollenkaan. Painajaisia exästä nään yhä, mutta en onneks enää joka yö. Itsetunto on yhä heikko, vaikka nykynen mies on ollu korvaamaton apu heikkoina hetkinä. Mun mies on todella näyttäny sen mitä todellinen rakkaus on, aijemmin ei ollu mitään käsitystä.

 

[yyh]

Minä en usko hetkeäkään, en sadasosasekuntiakaan, että täällä nämä, jotka meuhkaavat: Mä lähtisin heti! oikeasti tekisivät sen tosipaikan tullen.

Jos teillä on kaikinpuolin täydellinen suhde, lapsia, koti ja rakkautta. Teillä on mies, joka ei ole esim. koskaan käyttänyt alkoholia. Sitten tapahtuu jotakin, joka saa miehen juomaan. Ja seuraavaksi paljastuisikin, että mies on humalassa väkivaltainen.

Kyllä aivan satavarmasti te paasaajat yrittäisitte parantaa tilannetta sen ekan lyönnin jälkeen. Tyrkyttäisitte terapiaa ym, ja antaisitte katuvalle miehelle anteeksi. Kukaan ihminen ei jätä koko elämäänsä taakse yhtäkkiä, yhdestä lyönnistä. Turha tulla väittämään, että mä kyllä jättäisin. Ihmisluonne ei vaan toimi niin, että totuttu hyvä ja yltäkylläisyys hylätään noin vain ja astutaan suureen tuntemattomaan yksin.

En väitä, että te lopulta jäisitte suhteeseen. Kun vihdoin huomaatte voimattomuutenne ja sen, että entisiä hyviä aikoja ei todellakaan enää ole, niin silloin voi antaa periksi. Mutta että yksi lyönti ja bye bye, ehei, en usko.

Minä voin käsi sydämella sanoa että jos tässä mun maailman täydellisimmässä suhteessa joskus kävisi niin, että mies löisi mua, niin mä lähtisin samantien yhtään enempää miettimättä.

Mä olen ollut lapsena se joka kärsi kun äiti ei suostunut jättämään hullua isäpuolta. Mä olen myös itse kauan sitten roikkunu liian monta vuotta väkivaltaisessa suhteessa. Toisaalta ymmärrän miksi jotkut jäävät mutta silti pidän sitä anteeksiantamattomana jos jää, varsinkin niissä tapauksissa kun tuohon kuvioon kuuluu myös lapsia.

 

[jfdlä]

Minä voin käsi sydämella sanoa että jos tässä mun maailman täydellisimmässä suhteessa joskus kävisi niin, että mies löisi mua, niin mä lähtisin samantien yhtään enempää miettimättä.

Mä olen ollut lapsena se joka kärsi kun äiti ei suostunut jättämään hullua isäpuolta. Mä olen myös itse kauan sitten roikkunu liian monta vuotta väkivaltaisessa suhteessa. Toisaalta ymmärrän miksi jotkut jäävät mutta silti pidän sitä anteeksiantamattomana jos jää, varsinkin niissä tapauksissa kun tuohon kuvioon kuuluu myös lapsia.

Ehkä sun tilanne onkin vähän erilainen? Et ole ensimmäistä kertaa pappia kyydissä. Olet aikoinas jo jäänyt mutta enää et. Kasvoit ihmisenä vastoinkäymisten vuoksi niin paljon, että nykyään oot arvostas tarkka. Hyvä!

 

[hakattu]

Minä voin käsi sydämella sanoa että jos tässä mun maailman täydellisimmässä suhteessa joskus kävisi niin, että mies löisi mua, niin mä lähtisin samantien yhtään enempää miettimättä.

Mä olen ollut lapsena se joka kärsi kun äiti ei suostunut jättämään hullua isäpuolta. Mä olen myös itse kauan sitten roikkunu liian monta vuotta väkivaltaisessa suhteessa. Toisaalta ymmärrän miksi jotkut jäävät mutta silti pidän sitä anteeksiantamattomana jos jää, varsinkin niissä tapauksissa kun tuohon kuvioon kuuluu myös lapsia.

Luulisi sinulta sitten löytyvän hieman empatiaa hakatuille suhteeseen jääneille, kun itse olet ollut samanlainen. Mutta joo, hyvä kun lähdit. Niin lähdin itsekin, mutta ymmärrän niitäkin, jotka jää.

Mutta miksi hukata hyvä suhde yhden lyönnin takia? Jos toinen hakee ja saa apua, ei lastenkaan perhettä tarvitse rikkoa. Jos rakkaus on jäljellä, eikö silloin muka kannata yrittää? Kyllä kertalyöjän ja monihakkaajan nopeasti erilleen tunnistaa.

 

["vieras"]

Pointti oli siis se, että minäkin olisin jäänyt, koska uskoin että mies muuttuu. En kuitenkaan halua menettää lastani ja niin siinä olis käynyt jos olisin jäänyt.

Tässä vaiheessa teillä ei ollut lasta. Arvosta itseäsi ja omaa koskemattomuuttasi, tuskin haluat siirtää alpselle hakkaavan miehen mallin. Oletko saanut sellaisen mallin omassa lapsuudessasi?

"Mies alkoi olla todella hermoheikko. Alkoi käymään baarissa joka viikonloppu ja kotiin tultuaan riehui ja heitteli tavaroita. Kerran heitteli mua pitkin seiniä. Seuraavana päivänä ei muistanut mitään, ja kun kerroin mitä oli tapahtunut, mies pyyteli anteeksi ja sanoi vihaavansa itseään."

 

[yyh]

Luulisi sinulta sitten löytyvän hieman empatiaa hakatuille suhteeseen jääneille, kun itse olet ollut samanlainen. Mutta joo, hyvä kun lähdit. Niin lähdin itsekin, mutta ymmärrän niitäkin, jotka jää.

Mutta miksi hukata hyvä suhde yhden lyönnin takia? Jos toinen hakee ja saa apua, ei lastenkaan perhettä tarvitse rikkoa. Jos rakkaus on jäljellä, eikö silloin muka kannata yrittää? Kyllä kertalyöjän ja monihakkaajan nopeasti erilleen tunnistaa.

Empatiaa joo, mutta ei ymmärrystä. Mä olen nykyään itselleni tosi vihainen että aikoinaan jäin tuollaiseen suhteeseen, mitään en siitä hyötynyt, mutta menetin pätkän nuoruudestani, itsetuntoni ja melkeen henkenikin. Onneksi itsetuntoni olen saanut takaisin.

Itse oon sillä kannalla että yksikin lyönti riittää. Sen jälkeen ei oo enää mitään takeita etteikö löis uudestaan, vaikka sais minkälaista hoitoa ja terapiaa siihen. Jos lyömisen syy oli se, että päässä sumeni, niin mikä estää sen sumenemisen uudelleen? Jos taas se että oli humalassa, niin jatkossa saa aina pelätä koska se juo taas. Mun mielestä on ihan turha selittää että lasten takia jäis tuollaiseen suhteeseen, kun on ihan fakta että lapset kärsii tuosta eniten, sillä hetkellä ja myös tulevaisuudessa. Ja jos taas rakkautta ois molemminpuolisesti, niin ei se toinen ois koskaan lyönytkään. Aina voi vaikka poistua tilanteesta jos tuntuu ettei pysty hillitsemään itseään, ja tämän myös tekee jos välittää toisesta niin paljon ettei halua millään tavalla satuttaa.

Kertalyöjää ja monihakkaajaa ei tarvitse eritellä mitenkään. Joko ihminen on väkivaltainen tai sitten ei.

 

[Jellybeany]

Ymmärrän ne syyt miksi jäädään, vaikka en sitä jäämistä hyväksy.

Fyysisen väkivallan lisänä on henkinen väkivalta, joten sitä tuntee itsensä melko arvottomaksi ja uskoo tavallaan ansainneensa lyönnit. "Jos et olisi tehnyt niin ja näin, niin en olisi lyönyt." "Ite aloit aukomaan päätäsi". Lopulta luulee, että oma käytös on se, josta väkivalta johtuu ja yrittää lopettaa väkivallan omaa käytöstään korjaamalla. Luulee, että väkivalta suhteessa johtuu minusta ja että minun on se mahdollista lopettaa olemalla parempi kumppani. Sairastahan se on, mutta siinä tilanteessa kaikki on jotenkin vääristynyttä, eikä sieltä sairaasta kuplasta näe ulos.

 

[hakattu]

Empatiaa joo, mutta ei ymmärrystä. Mä olen nykyään itselleni tosi vihainen että aikoinaan jäin tuollaiseen suhteeseen, mitään en siitä hyötynyt, mutta menetin pätkän nuoruudestani, itsetuntoni ja melkeen henkenikin. Onneksi itsetuntoni olen saanut takaisin.

Itse oon sillä kannalla että yksikin lyönti riittää. Sen jälkeen ei oo enää mitään takeita etteikö löis uudestaan, vaikka sais minkälaista hoitoa ja terapiaa siihen. Jos lyömisen syy oli se, että päässä sumeni, niin mikä estää sen sumenemisen uudelleen? Jos taas se että oli humalassa, niin jatkossa saa aina pelätä koska se juo taas. Mun mielestä on ihan turha selittää että lasten takia jäis tuollaiseen suhteeseen, kun on ihan fakta että lapset kärsii tuosta eniten, sillä hetkellä ja myös tulevaisuudessa. Ja jos taas rakkautta ois molemminpuolisesti, niin ei se toinen ois koskaan lyönytkään. Aina voi vaikka poistua tilanteesta jos tuntuu ettei pysty hillitsemään itseään, ja tämän myös tekee jos välittää toisesta niin paljon ettei halua millään tavalla satuttaa.

Kertalyöjää ja monihakkaajaa ei tarvitse eritellä mitenkään. Joko ihminen on väkivaltainen tai sitten ei.

Tuolla periaatteella kaikilta, jotka ovat lastaan tukistaneet tai läimäyttäneet, pitäisi ottaa lapset pois. Ja he eivät rakasta lapsiaan. Kyllä taitaisi lastenkodit ruuhkautua siinä tapauksessa.

Eikö se apu ole silloinkin paikallaan, kun tällaista tapahtuu? Ja turha väittää, etteikö tätä tapahtuisi. Joku voi väsymyksissään läimäyttää lasta kerran, tajuta mitä teki ja hakea apua. Hän saa apua, eikä läimäytä enää koskaan. Olisiko kuitenkin ollut parempi laittaa se lapsi laitokseen? Sinun teoriaasi soveltaen olisi...

 

["miina"]

Minusta tuollaisessa suhteessa on kaksi sairasta. Sillä eihän terve ihminen anna kohdella itseään noin, ei päästä tilannetta menemään noin pahaksi vaan lähtee ajoissa.

ööh.. väkivallan uhri on yleensä henkisesti sairas..kenties ei uusi tieto sulle jos olet tunneilla ollu.
Sinuna menisin käymään harjoittelussa ensi-ja turvakodilla, suosittelen!!

Elämässä on paljon asioita joita emme voi TERVEENÄ ihmisenä käsittää,mutta kovan henkisen paineen alla psyyke kärsii, ja mielenterveys horjuu.Siksi me näitä kouluja ja harjoitttelua käymme että sote henk.kunta oppisi ymmärtämään ja hoitamaan näitä ihmisiä.

Minäki pidin narkkeja ihan nollina kunnes harjoittelun,ja kokemus asiantuntijan haastattelun myötä tajusin,ja heräsin näkemään muuta. Näin sitä oppii

 

[yyh]

Tuolla periaatteella kaikilta, jotka ovat lastaan tukistaneet tai läimäyttäneet, pitäisi ottaa lapset pois. Ja he eivät rakasta lapsiaan. Kyllä taitaisi lastenkodit ruuhkautua siinä tapauksessa.

Eikö se apu ole silloinkin paikallaan, kun tällaista tapahtuu? Ja turha väittää, etteikö tätä tapahtuisi. Joku voi väsymyksissään läimäyttää lasta kerran, tajuta mitä teki ja hakea apua. Hän saa apua, eikä läimäytä enää koskaan. Olisiko kuitenkin ollut parempi laittaa se lapsi laitokseen? Sinun teoriaasi soveltaen olisi...

Nyt sä väännät mun sanomiset ihan solmuun kuules. Ei toki lapsiaan kerran lyöneeltä tarvitse lapsia pois ottaa, mutta kyllä silti siihen pitäis puuttua. Jatkuvasti lyövälle mun mielestä ei sitten tarttis mitään mahiksia antaakaan, vaan lapset pois ja tuntuvat sakot ja korvaukset päälle. Muutenkaan mun lausuntoa ei voi soveltaa lapsiin, koska mä puhun nyt aikuisten välisestä väkivallasta, joka traumatisoi myös lapsen. Aikuinen on aina vastuussa itsestään, pitää osata olla lyömättä ja toisen osapuolen pitää osata viheltää peli poikki jos lyödään. Lapsi taas ei voi lähteä menemään jos vanhempi lyö, joten lapsia pitää suojella tuollaiselta käytökseltä jatkossa.

 

[yyh]

Niin joo, ja mä halveksin syvästi vanhempaa joka lyö lastaan, edes sen kerran. Edes luunappia ei musta lapsi ansaitse, se sattuu aikuistakin. Ei vaikka mitä oisi tehnyt, vanhempi vaan itse menee lapsen tasolle jos alkaa lastaan pieksämään.

 

[Tapiontytär]

Onnea ap elämäsi parhaasta päätöksestä. Puhu avoimesti tapahtumista turvakodissa ja tapaatte varmaan myös lastensuojelun väkeä. Jonain aamuna huomaat kuinka paljon helpompi on hengittää, kun ei tarvitse enää elää pelossa.

Terveisin turvakodin kautta uuden elämän löytänyt.