Odottajat, joilla epäluottamusta parisuhteessa

[alliinaa]

Onko odottajia, joilla on ollut viimeaikoina ennen raskautta parisuhteessa kriisejä tai epäluottamusta? Meillä oli aviomieheni kanssa iso kriisi kesällä, hän jäi työttömäksi ja masentui ja kävi ilmi että on pelannut säästöjämme pokeriin sekä muuta minua kovasti loukkaavaa toimintaa (ei kuulemma ilmeisesti ole minua koskaan pettänyt). Hän ei juo, ei roiku baareissa, on kiinnostunut olemaan kotona ja harrastamme yhdessä ruoanlaittoa, salsaa ja muuta urheilua. Hän on todella iloinen raskaudesta ja muutenkin todella romanttinen ja huomioonottava..

Olen jotenkin (varsinkin tässä hormoonimyrskyssä) epäluuloinen ja välillä itkettää ja pelottaa olla "riippuvainen" miehestä joka on kyennyt toimivaan noin. Arki elämä meillä on aivan mahtavaa ja mutenkin olen onnellinen.

Miten olette päässeet kriiseistä yli ja onko odotus muuttanut suhdettanne parempaan vai lisännyt epävarmuutta?

 

[m0na]

minä en ole raskaana enään. Vauva syntyi alku kesästä. Mutta meillä kävi vähän toisinpäin... Raskausaikana mies oli aivan ihana ja kannustava. Lähennyttiin todella paljon. Mutta vauvan synnyttyä kun arki näytti oikeat puolensa niin näytti myös mies. Kinaa ja riitaa joka asiasta. Minä en saisi nukkua koskaan ja minun tehtävä hoitaa lasta. Hän on töissä ja kotiin tullessaan ei juuri osallistu mihinkään. Harvoin vapaapäivinään ehkä. Mutta ehkä vanhemmuus onkin jokaiselle henkisenkasvun paikka ja tämäkin menee pikkuhiljaa ohi kun hän huomaa ettei voi jatkaa samaa rataa. Koska muuten menettää perheensä... Sori, vähän off topic, mutta siis meillä odotusaikana mies oli aivan mahtava. Ja jotenkin ne aiemmat kriisit mitä oltiin läpikäyty niin haihtuivat kun saimme tietää odottavamme pienokaista. Sinun tulisi ottaa reippaasti puheeksi asiat jotka mieltäsi kaihertavat! Etteivät nosta ilkeää päätään kun vauvakin on talossa. Lykkyä.

 

[alliinaa]

kiitos mona vastauksesta... miehelläni on onneksi lapsi aiemmasta liitostaan, joten vauvaikä aina vuoteenasti on hänelle tuttua, toisin kuin minulle. Hän aina sanookin, että aikoo myös heräillä öisin jos vauva itkee ja hän suunnittelee kovasti kaikkia käytännönasioista alkaen.. itselläkin nyt jo parempi olo..tulee jotenkin puuskissa nämä murheet. Sitten kun alan miettimään että on sitä itsekkin tullut rajoja vähän ylitettyä joissain juhlissa niin tulee sellainen olo että ihmisiä me kaikki ollaan ja rakkaus toiseen on kuitenkin tärkeintä..