"Työssäkäyvällä äidilla voi olla vähän ongelmia näiden täydellisyystavoitteidensa kanssa, toisaalta taas lapsen kanssa pärjää paremmin aikataulujen ristipaineissa, kun rutiinit pidetään tiukasta rajattuina. Siitä luulisin miniälläsi olevan kysymys. Hän pelkää, että arki tai jopa seuraava aamu on hankala, jos pikkuisenkin luistetaan rutiineissa. Sukulaisellamme on yksi tällainen "rutiiniperhe" ja voi kamala, että heidän elämänsä on rajallista! Ei juuri mitään voida tehdä, kun lapsen aikataulut sekoavat. -Täysin ymmärtämätöntä minulle, joka olin työssäkäyvä äiti aikanani myös ja touhusimme vaikka mitä, kävimme mummuloissakin tuon tuosta junalla. Ei siinä tiukat aikataulut olisi onnistuneet, mutta ihan rauhallisia lapsia meillä silti oli. Sopeutuvaisia.
Miniäsi kilpailee itsensä kanssa. Kyllä elämä vielä opettaa hänet pyöristelemään noita kulmiaan, mutta se tapahtuu pikkuhiljaa hänen itsetuntonsa ja elämänkokemuksensa kasvaessa. Lapsi opettaa. "
Hellanduudelille, että ehkäpä tämä toinen jyrkemmin vastannut pystyy lukemaan rivien välistä paremmin kuin sinä....
Ja siiitä toisesta "mummelista", että asenteesi on IKÄVÄ! Taidat olla itse aika rajoittunut ajatuksissasi. Nimittäin sellaiset perheet, jotka pystyvät ylläpitämään turvalliset rutiinit yllä antavat paljon paremman pohjan lapsen elämälle kuin sellaiset, jotka elävät "kuin pellossa"... "ollaan joustavia, eikä välitetä aikatauluista, ollaan sopeutuvaisia". Rajat ja rutiinit ovat kaiken perusta pienille lapsille, vanhemmilla on kova työ ylläpitää hyvää rutiinia lapsille ja yrittää sovittaa kaikki menemiset ym. jotta elämä sujuisi mahdollisimman hyvin pienten lasten kanssa. "Helppojen lasten" vanhemmat pääsevät tietenkin helpommalla oli sitten miten päin vain, mutta "vaativampien lasten" joutuvat miettimään aikatauluja yms. paljon tarkemmin kuin muut.
Aika hauskaa, että juuri tämä mummeli mainitsi itsetunnon tässä keskustelussa, kun nimenomaan nuo turvalliset päivittäin tapahtuvat rutiinit antavat erinomaisen pohjan lapsen itsetunnon kehittymiselle!
Sanotaampa, että minulla on aika korkea itseluottamus ja hyvä itsetunto, mutta olen silti kuvailemasi "rutiiniperhe"... ja elämänkokemustakin minulla on ja mielestäni enemmänkin tämä elämänkokemus on vasta auttanut minua kykenemään noudattamaan säännöllisiä rutiineja elämässäni. Nykyään koko perhe elää melko tasapainoista ja onnellista elämää, meillä on säännölliset ruoka-ajat, syömme yhdessä, puuhailemme yhdessä kaikkea mukavaa, menemme nukkumaan yleensä samoihin aikoihin ja lapsen päiväunet tapahtuvat suunnilleen samaan aikaan joka päivä ja niistä ei jousteta kuin erittäin harvoin ja kotiin tullaan nukkumaan päiväunet.
Ajoitamme kaupassakäynnit ja treffit aamupäivään ja iltaan, niihin aikoihin, kun pienin lapsi on hereillä. Näin tekee nykyään aika moni tuntemani lapsiperhe
En oikein usko tuota lausettasi "Ei juuri mitään voida tehdä, kun lapsen aikataulut sekoavat." koska vaikka he noudattaisivat erittäin tarkkaa kellonlyömältään samaa aikataulua päivästä toiseen niin päivään jää kyllä aikaa tehdä vaikka mitä (jos ei ole burn-outtia ja haluaa tehdä jotakin) varsinkin iltapäivän jälkeen, kun lapsen unet ovat ohi. Mummothan monesti haluavat kahvitella juuri iltapäivällä useimpien lasten päiväunien aikaan, mikä on kyllä harmi, onneksi omat mummot ymmärtävät lapsen tarpeet ja haluavat kahvitella myös muina aikoina kuin tasan kello 14.