oikeesti ja kaunistelemattomasti, minkälainen teidän parisuhde on?

[mitäpäjos...]

Mulla on taas menossa joku itsensä/suhteen tutkailu ilmeisestikin.
Tuntuu että oon ihan sekasin ja onko tässä mitään järkeä. Toisaalta kaikki on hyvin, miksi edes mietin mitään mutta toisaalta...
Meillä on 3 lasta, kiva koti, työpaikat yms.
Alituinen rahattomuus stressaa ja ahdistaa mua ihan liikaa. Se vaikuttaa mielialaan ihan liikaa. Samoin abortti jonka tein joku aika sitten. Sillä hetkellä pitkän pohdinnan jälkeen se tuntui järkevältä. Nyt kadun asiaa. Itken ja suren. Tein väärin.
Erään "ystävän" kanssa meni sukset pahemman kerran ristiin. En tiedä olenko tuntenut häntä oikeesti koskaan. Tuli ilmi semmoisia seikkoja että en halua olla enää missään tekemisissä hänen kanssa. Yritin aikani selvittää asioita, saamatta häneltä mitään järkevää vastausta mihinkään. Hän kyllä heittelee tasaisien väliajoin viestiä, ns "kääntää veistä haavassa". Ei tuota pitäisi miettiä mutta mielessä on.
Teen ylitöitä, että en murehtisi kokoajan.
Tälläviikolla oli jo parempi olo. Ikäänkuin pysyin ottamaan rennommin kaiken suhteen. Nyt taas tuli hirveä ahdistus.

Funtsin koko yön suhdettamme, avioliittoamme. Miten asiat on, miten ne on ollut, miten niiden pitäisi tai miten ne voisi olla.

Ongelma on se, että mies ei puhu. Mistään vaikeista asioista ei voi puhua. Kyllä silloin kun tavattiin, eka vuos puhuttiin! Luvattiin ties mitä. Ihan normaali asioita.
Mihin tuo ihminen on kadonnut?
Kyllä meillä olisi illalla rauhallista ja aikaa puhua mutta ei. Mies istuu koneella ja mä katon telkkaria/luen eri huoneessa.
Hän tulee nukkumaan, ei sano mitään, ei kosketa ei mitään.
Aamulla ei puhu mulle mitään.
Hän on puhelias ja ilonen vain kun on lähdössä johonkin, tyyliin viikonlopuksi pelireissulle. Sunnuntaina kotiintullessa on kyllä kovin puhelias ja mukava ja ollut (muka)ikävissään.

Tänä aamuna tuli mittari täys ja pistin viestin hänelle kun ei kerta puhuminen onnistu. En aamulla viitsinyt ottaa asioita puheeksi lasten kuullen.

Pistin pitkä viesti asioista jotka mua vaivaa, kirjoitin että tarkoitukseni ei todellakaan ole häntä syytellä, ihmettelen vaan miksi asiat on näin ja onko hän mulle suuttunut jostain mitä en tajua tms.
laitoin että harmittaa ettei osata puhua.
vastaus oli "höpö höpö"

!!???!! että näin!

Musta tuntuu ettei me aina edes olla oikea perhe.
Minä käyn yksin lastenkanssa lenkillä, puistoissa, kylässä yms. Mies istuu kotona.
Toki hän lapset hoitaa ja heidänkans on ihan ok, ei siinä mitään.
Olis vaan kiva joskus tehdä perheenä jotakin!

Olen niiiiin yksin.

 

[saunan takana tilaa]

Hyvä.Ollaan oltu yhdessä neljä vuotta.nyt teen muutoa miehen luokse.Alkuvaikeuksien eli ekan vuoden jälkeen on ollut helppoa,alkuun miehellä oli vaikeuksia sitoutua.
Elän elämäni parasta aikaa nyt.

 

["meikä"]

Ikävä että teillä on ongelmia, toivottavasti ne ratkeaa.

Meillä menee ihan mahtavasti, kaikki osa-alueet on kunnossa eikä mitään ongelmia ole Puhutaan ja pussataan, omaa ja yhteistä aikaa löytyy, terveyttä ja rahaa on.

 

[mitäpäjos...]

ja oikeastaan toivoisin kommentteja omaan tilanteeseen. Mitä tekisti?

 

[Anatolia]

Mulla on joku ihmeen mietintäkausi taas menossa.

Ei meillä ole riitoja tai juurikaan ongelmia, mutta jotenkin joku silti pikkaisen tökkii...haluaisin JOTAIN lisää tai jotain toisin mutten tiedä mitä! Kyllä me puhutaan, pussataan, on omaa aikaa ja yhteistä aikaa...silti on jotenkin 'plääh'-olo.

Joku kesävillitys vissiin menossa taas, on vuosien varrella näitä tuntemuksia ennenkin ollut ja ne ovat menneet ohi. Varmaan menee nytkin. Ja jos ei mene niin sitten en tiiä, jotain pitää keksiä. Mutta kuuluuko pitkän parisuhteen olla aina ja ikuisesti ihanuutta ja suuria tunteita, vai pitääkö hyväksyä se että suhde arkipäiväistyy? En minä tiedä.

Tavallaan jopa toivoisin isoja kriisejä ja riitoja. Se olisi vaihtelua, jotain uutta ja erilaista.

En osaa ap sinulle sanoa mitä pitäisi tehdä...voimia voin vaan toivottaa.

 

[mitäpäjos...]

Niinpä. Joku ilmanpuhdistus riita varmaan välillä kannattaisi, kannattaisiko? Kun meillä ei puhuta, meillä ei riidellä, ei huudeta kun ehkä 1-2 kertaa vuodessa ja mun aloitteesta...
Mä alan kanssa olla vaan semmonen murjottaja/mököttäjä "ei mistään mutta jostain kuitenkin"
Tulee kierre, toinen luulee että toinen murjottaa ja sitten molemmat tiuskii ja kiristellään pinnoja.

 

[Molleri]

Hyvähän se on. Olen onnellisempi kuin koskaan ennen, mulla on mies ja lapsilla isä mikä on mulle erittäin tärkeää :heart:

Toisaalta taas... ainahan pystyy parantaan. Yhteistä aikaa lisää, enemmän keskusteluja ja rakkaudenosoituksia... Ap:lle voimia ja toivottavasti saatte keskustelukanavat auki! :hug:

 

["Pikkuinen Jättiläinen"]

Tekisikö teille hyvää esim. joku mökkiloma perheen kesken? Siellä ei voisi piiloutua tietokoneen tai telkkarin ääreen ja tulisi vähän väkisinkin tehtyä asioita perheen kesken? Joskus kun tuo menee vähän huomaamatta niin että telkkari/tietokone vie yllättävän paljon aikaa eikä siinä sitten jää aikaa millekään jutteluille.

Meillä yksi varma keskustelupaikka on sauna, siellä ei ole mitään häiriötekijöitä viemässä huomiota muualle, siellä jutellaan miten päivä on mennyt tai mitä sitten ikinä onkaan mielessä.

Jos miehesi muuttuu puheliaammaksi kun on saanut tehdä jotain muuta välillä, niin ehkä hänestä tuntuu että niistä arkisista asioista ei niin ole mitään juteltavaakaan?

 

["hei"]

Olisiko teillä mahdollista saada lapsia hoitoon joksikin viikolopuksi ja lähtisitte miehen kanssa kahden esimerkiksi jollekkin mökille tai hotellii/kylpylään? Viettäisitte parisuhde viikonlopun, laatuaikaa toistenne kanssa.

 

["eee"]

Älä ainakaan sotke niitä kaveriisi kohdistuvia pettymyksen tunteita ja rahattomuuden aiheuttamaa stressiä parisuhteeseesi, siis tottakai ne vaikuttavat sun mielialaan, mutta ne eivät ole sun miehen vikoja.

 

["eee"]

Saisitko miehen johonkin pariterapiaan, parisuhdeleirille tms?

 

[op]

Mielestäni ainoa keino saada homma toimimaan/jotain muutosta on keskustella miehesi kanssa. Jotenkin se keskustelu pitäisi saada toimimaan, niin ettei ole häiriötekijöitä ja niin, että keskustellaan asiallisesti ja rakentavasti eikä huudeta ja syytellä. Niin, että molemmat voisivat kertoa rehellisesti tunteistaan ja tarpeistaan ja toivomuksistaan. Sitten pitäisi miettiä mitä konkreettista asioiden eteen voidaan tehdä, mikäli molemmat ovat halukkaita yrittämään. Se keskusteluyhteyden uudelleensaavuttaminen ei ole kovin helppoa, mutta antoisaa ja helpottavaa loppupeleissä. Kokemusta on <3

 

[mitäpäjos...]

Ei päästä kahdestaan mihinkään.
Kukaan ei "uskalla" siis isovanhemmat ottaa hoitaakseen meidän lapsia yön yli, saati kahden. Siis kuopus on niin itkuinen ja "äidin poika". Mun äiti on sanonut suoraan, sekä anoppi ettei uskalla ottaa niitä yöksi ( 1v ja 2v) "jos ne ikävöi ja itkee". Olen monesti tarjonnut ja he tietää että olen vähän väsynyt jne.... eivät vaan ota.
Oppiiko nuo sitten ikinä olemaankaan yötä pois, kun ei kukaan "uskalla" ottaa heitä, toisaalta ovat vielä kovin pieniä ja mullakin olisi iso ikävä.
Kyllä he päiväkodissa pärjää työssä olo ajan

Mut juu, mökillähän aika menee niin että mies pakenee kalastelemaan ja mä olen sitten lastenkanssa. Et tiiän jo millanen juhannuskin on tulossa........

 

[mitäpäjos...]

tyyliin saunassa jos vähän alustan keskustelua, niin hänhän lähtee suihkuun ja pois paikalta. Asiat josta puhuisin, ei ole todellakaan mitään kamalan suuria ja vaikeita sinällään mutta mulle/meille olisi tärkäe puhua!!! miksi se on niin vaikeaa??

 

["joku"]

Eikö mies sitten vastaa tai kuuntele jos alat puhua hänelle sinua vaivaavista asioista?

Joku toinenkin sanoi, niin meilläkin saunassa jutellaan ja myös just ennen nukkumaanmenoa sängyssä, silloin ei tietokone tai tv häiritse.

Meillä on hyvä suhde mielestäni, pystytään puhumaan kyllä. Monesti tietysti saattaa mennä muutama päivä, että molemmat on omissa oloissaan ja elo muistuttaa enempi kämppisten touhua kun rakastavaisten, mutta kyllä hellyydenosoituksia ja rakkauttakin on yleensä jokapäiväisessä arjessakin. Voi olla että teen kolmivuorotyötä, niin ei välillä juuri yhtäaikaa kotona olla, mutta sitten sitä taas onkin niin tyytyväinen kun saa taas vähän päästä olla yhdessä.

Meillä ei kyllä vielä lapsia ole viemässä meiltä yhteistä aikaa, mutta ollaan oltu yli 10 vuotta yhdessä miehen kanssa, niin kyllähän suhde siinä ajassa arkipäiväistyy jonkun verran vaikkei nyt lapsia olekaan. Mutta musta se on hyväkin asia, suhde tuntuu turvalliselta, pystyy luottamaan toiseen ihan täysin, mutta on kuitenkin sitä intohimoakin.

Nyt on sitten vaan, kun lasten "hankkimisen/saamisen" ajankohta alkaisi lähestyä, kun aletaan kohta olemaan molemmat lähempänä kolmea- kuin kahtakymppiä, ja ollaan oltu näin pitkään kaksistaan, että kuinka mahdolliset lapset tätä suhdetta ja arkea muuttaa. Arjenhan ne lapset muuttaisi aivan täysin ja totaalisesti, ja voiko se nyt olla sitten mitenkään vaikuttamatta suhteeseen (ei tietenkään välttämättä huonolla tavalla).

 

["vieras"]

Kaikki ei vaan osaa jutella tommosista asioista. Minäkin olen joskus yrittänyt. Olen puhunut ja kysynyt ja itkenyt ja yrittänyt selvittää meidän suhdetta. Mies on taputtanut päähän ja sanonut voi, voi. Keskustelua ei ole saatu ikinä aikaan. Jutellaan kyllä muuten, muttei siis mitään parisuhdejuttuja. Tilanteeseen on vaan ollut pakko sopeutua (jos haluaa parisuhteessa pysyä). Meillä takana tosi pitkä avioliitto eikä siis aikomustakaan erota.

 

[op]

No voisitko kysyä mieheltäsi ihan suoraan, että eikö hän todellakaan halua/kykene/näe tarpeelliseksi puhua asioista?Kysy, eikö hän halua tietää mitä sinun mielessäsi oikeasti liikkuu?

 

[parasta]

Meidän parisuhde? No hyvä. Ollaan oltu yhdessä yli 19 vuotta ja edelleen kuin vastarakastuneet. Oikeesti. Monta poikaakin saatu.

 

["vieras"]

Mun pistää niin älyttömästi vihaksi tuollaiset tuppisuu miehet! Johan tuollaisessa umpiossa menee selvätkin asiat solmuun. Minä en kestäsi, minusta tulis ihan kauhee ja laittaisin aika kovat ehdot. Joko pitää umpimielisyytensä tai perheensä. Miten voi puhua jos toinen ei puhu. Mikä helvetti suomalaista miestä vaivaa?
Mutta sun tapauksessa, yritä vielä, asiallisesti, syyttelemättä ja sano miten pahalta sinusta tuntuu.
(Hitto kun aikuista pitäis käsitellä kuin pikkulasta, silkkihansikkain)

 

[mitäpäjos...]

Kysyin (lapsellista?) tekstarilla.... kun tosiaan en tänä aamuna lasten kuullen halunnu alkaa puhua ja itkuksi se mulla menee. Mies vastasi "höpö höpö". Hän siis ei näe mitään ongelmia suhteessa ja puhumista, ilmeisesti. Mua vaan ahdistaa. Mussa vika...?! Mähän olen yksinäinen jne.
Mutta tästäkin mä oon koittanu kevyesti puhuu että mä olen yksinäinen jne. eipä tuu lohtua, ei edes että voi voi.
Hän ei vaan sano mitään. Hän menee tupakalle tai jatkaa tietokoneen tuijotusta.
Kyllä se lapsille on kiva ja leikkii ja riehuu niidenkanssa.

Toi pakosti vaikuttaa mun mielialaan ja olen surullinen. Sitten koen huonoa omaatuntoa kun en jaksa lapsille olla iloinen kun asiat painaa mieltä.

 

[Kais]

Hyvä parisuhde meillä,puhuttaan ja höpötellään kaikesta maan ja taivaan välillä ja unelmista ja suunitelmista.Ihana ja hellä mies,tehään yhessä kkaikenlaista.Heinäkuussa 6 vuotta naimisissa,yhessä yhteensä lähes 8 vuotta,onnellisia ollaan.Joskus tietysti tulee pientä kiistaa,mutta myö jutellaan niistä ja sovittaan nopeesti.
Yritä viellä rauhallisesti puhua miehelle,miltä siusta tuntuu,valitse joku hiljainen ja rauhallinen hetki.