Olempa sitten ilmeisesti maailman paras äiti......

Mariduk -napalmi kuula-

Aktiivinen jäsen
26.10.2004
4 836
0
36
Poika 1v1kk hokee isiä koko ajan, ei osaa edes äitiä sanoa.
Ei suostu syömään kuin tappelun kans, jos minä syötän. Mieheltä syö kuin enkeli.
Ei juo minulta maitoa muuta kuin tappelun kans. Miehen ei tarvi kuin tuttipulloa vilauttaa, niin poika menee innoissaan isänsä syliin juomaan maitonsa.
Minä yritän nukuttaa, karjuu pää punaisena. Isänsä saa pojan uneen viidessä minuutissa ilman kitinöitä.
Kun otan pojan syliin, alkaa hän yleensä karjumaan. Mutta eipä ala miehelle.
On muutenkin minun seurassa koko ajan pahantuulinen, mutta ei muiden kans.

Ihanaa tämä äitiys. Eikä pitäs mitään traumoja olla minusta, kun en ole ikinä poikaa fyysisesti rankaissut tai muutenkaan huutanut. Toki normaalisti kieltänyt, jos tekee jotain mitä ei sais tehdä.
 
isä on varmaan töissä ja sä kotona? veikkaan että johtuu siitä..

meillä poka on 1½v ja sama homma oli vähän aikaa sitten että vain isi kelpas, nykyään kelpaa jo äitikin :D
 
Koita muistaa, että se että lapsi uskaltaa raivota sulle, on merkki myös siitä että lapsi luottaa sinuun.
Ja isin kanssa meilläkin asiat sujuu paremmin kun isiä on sen verran kova ikävä kun on paljon poissa kotoa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Pikku-Akka:
Alkuperäinen kirjoittaja fjonga:
varmaan aika turhauttavaa ja masentavaa? :( :hug:

On kieltämättä. Voitte vaan kuvitella kuinka iloisesti nämä päivät muksun kans kahelleen menee |O

jos sä menisit töihin ja faija jäisi muksun kans :D ... joo mä tiedän ettei se teillä ole edes vaihtoehto... kyl se menee ohi, kestää vain jonkin aikaa valitettavasti :/
 
Meillä 2-v on isin tyttö. "missä minun isi on" Tuota se hokee ja alottaa isin oottamisen jo aamu seittemältä. "anna puhelin, mää soitan isin töihin" "missä minun isin auto on" "kuka kolistaa, isi tulee, hurraa!" Ja kun se sitte tulee, niin tyttö ei silmistään päästä hetkeksikään. Menee vessaan ja suihkuunki perään. :D Ja isä kelpaa paremmin joka toimeen. Tuo vaihe menee ohi.
 
Tuo on tuttua jo kolmannen kanssa... Raivostuttavaa ja masentavaa, mutta ohimenevää. Kattos kun se äiti kuuluu kalustoon ja isä ei. (*lue: äiti on kotona, isä töissä) Eli jos olis toisin päin, olisit sinä todennäköisesti se tärkeämpi. Ota nyt ilo irti ja käy elokuvissa, ystäviä tapaamassa jne. Vielä ne osat vaihtuvat useaan kertaan. Tolla kahdeksan vuotiaalla lähes päivittäin eikä kymppi vuotiasta jaksa enää kauheesti innostaa kumpikaan. Että nauti, kohta sun perässä juostaan ja kovaa. Koettu on.
 
Meilläkin vähän tuohon malliin, mut mä olen itse tosi onnellinen että isän on pakko hoitaa lapsia kun minä en kelpaa ;) Muuten varmaan istuis vaan tässä koneella ja tekis töitä, silloin harvoin kun kotona edes on
 
Meillä oli ihan samanlainen vaihe, ei tosin vielä noin pienenä, oiskohan ollu 1,5v kun isi vain kelpasi. Mitä oon tuttujen kanssa jutellut, niin aika yleistä on, että poikalapsi samaistuu isäänsä ennen 2 ikävuotta. Ole huoleti siis. :)
 

Yhteistyössä