Y
Yksi akateeminen junttimimmi
Vieras
Olen 30-vuotias nainen, kotoisin työläisperheestä: isäni oli peltieristäjä ja äitini siivooja. Itse opiskelin akateemisen tutkinnon ja olen saanut koulutusta vastaavaa työtä ja minulla menee ihan hyvin.
Olen vain kiinnittänyt huomiota siihen, kuinka edelleen kotitaustani vaikuttaa minuun. Esimerkiksi työkavereihini verrattuna makuni on todella dunarimainen ja varmasti monen mielestä myös jonkin verran moukkamainen: tykkään kuunnella suomalaista rokkia, esimerkiksi Popedaa ja Klamydiaa, syön mielelläni makkaraa kylmänä, tykkään joskus ottaa kaljaa vanhojen lapsuudenaikaisten kavereideni kanssa. (mieluiten Pirkka-olutta tölkistä). Nämä ovat kaikki kuitenkin sellaisia asioita, jotka salaan esimerkiksi työkavereiltani.
He ovat suurimmaksi osaksi kotoisin akateemisista perheistä ja huomaan sen heistä hyvin selkeästi. Heidän lapsuudenmuistonsa ovat erilaisia, (matkustelua ulkomailla), käytöstavat itsestään selviä jo lapsuudesta lähtien (olen itse joutunut opettelemaan tietynlaisen sosiaalisen koodin opiskeluaikoinani), muutenkin jollain tavalla hillitympi käytös kaikilla tavoin. Jopa ulkonäössä sen huomaa. Itseäni viehättää salaa Martina Aitolehen kaltainen duunarityyli värjättyine hiuksineen, meikkeineen ym. monet työkaverini ovat hyvin akateemisen näköisiä. (Hiukset oman väriset, ei näkyvää meikkiä, vaatteet kalliit, mutta mielestäni tylsät.
Olen joskus häpeillyt omaa makuani, mutta päässyt viime vuosina sinuiksi sen kanssa. En tuo sitä esille, mutta en rupea valehtelemaankaan. Olen myös tapaillut muutaman kerran erästä autonasentajaa, ja meillä menee hyvin. Olen tavallaan nähnyt molemmat maailmat ja osaan sukkuloida niissä molemmissa ja ymmärrän niiden käytös- ja puhekoodit. Sekin on tavallaan aika suuri rikkaus.
Onko jollain muulla samankaltaisia kokemuksia?
Olen vain kiinnittänyt huomiota siihen, kuinka edelleen kotitaustani vaikuttaa minuun. Esimerkiksi työkavereihini verrattuna makuni on todella dunarimainen ja varmasti monen mielestä myös jonkin verran moukkamainen: tykkään kuunnella suomalaista rokkia, esimerkiksi Popedaa ja Klamydiaa, syön mielelläni makkaraa kylmänä, tykkään joskus ottaa kaljaa vanhojen lapsuudenaikaisten kavereideni kanssa. (mieluiten Pirkka-olutta tölkistä). Nämä ovat kaikki kuitenkin sellaisia asioita, jotka salaan esimerkiksi työkavereiltani.
He ovat suurimmaksi osaksi kotoisin akateemisista perheistä ja huomaan sen heistä hyvin selkeästi. Heidän lapsuudenmuistonsa ovat erilaisia, (matkustelua ulkomailla), käytöstavat itsestään selviä jo lapsuudesta lähtien (olen itse joutunut opettelemaan tietynlaisen sosiaalisen koodin opiskeluaikoinani), muutenkin jollain tavalla hillitympi käytös kaikilla tavoin. Jopa ulkonäössä sen huomaa. Itseäni viehättää salaa Martina Aitolehen kaltainen duunarityyli värjättyine hiuksineen, meikkeineen ym. monet työkaverini ovat hyvin akateemisen näköisiä. (Hiukset oman väriset, ei näkyvää meikkiä, vaatteet kalliit, mutta mielestäni tylsät.
Olen joskus häpeillyt omaa makuani, mutta päässyt viime vuosina sinuiksi sen kanssa. En tuo sitä esille, mutta en rupea valehtelemaankaan. Olen myös tapaillut muutaman kerran erästä autonasentajaa, ja meillä menee hyvin. Olen tavallaan nähnyt molemmat maailmat ja osaan sukkuloida niissä molemmissa ja ymmärrän niiden käytös- ja puhekoodit. Sekin on tavallaan aika suuri rikkaus.
Onko jollain muulla samankaltaisia kokemuksia?