Olen akateeminen, mutta makuni on kuin duunarin

[Yksi akateeminen junttimimmi]

Olen 30-vuotias nainen, kotoisin työläisperheestä: isäni oli peltieristäjä ja äitini siivooja. Itse opiskelin akateemisen tutkinnon ja olen saanut koulutusta vastaavaa työtä ja minulla menee ihan hyvin.

Olen vain kiinnittänyt huomiota siihen, kuinka edelleen kotitaustani vaikuttaa minuun. Esimerkiksi työkavereihini verrattuna makuni on todella dunarimainen ja varmasti monen mielestä myös jonkin verran moukkamainen: tykkään kuunnella suomalaista rokkia, esimerkiksi Popedaa ja Klamydiaa, syön mielelläni makkaraa kylmänä, tykkään joskus ottaa kaljaa vanhojen lapsuudenaikaisten kavereideni kanssa. (mieluiten Pirkka-olutta tölkistä). Nämä ovat kaikki kuitenkin sellaisia asioita, jotka salaan esimerkiksi työkavereiltani.

He ovat suurimmaksi osaksi kotoisin akateemisista perheistä ja huomaan sen heistä hyvin selkeästi. Heidän lapsuudenmuistonsa ovat erilaisia, (matkustelua ulkomailla), käytöstavat itsestään selviä jo lapsuudesta lähtien (olen itse joutunut opettelemaan tietynlaisen sosiaalisen koodin opiskeluaikoinani), muutenkin jollain tavalla hillitympi käytös kaikilla tavoin. Jopa ulkonäössä sen huomaa. Itseäni viehättää salaa Martina Aitolehen kaltainen duunarityyli värjättyine hiuksineen, meikkeineen ym. monet työkaverini ovat hyvin akateemisen näköisiä. (Hiukset oman väriset, ei näkyvää meikkiä, vaatteet kalliit, mutta mielestäni tylsät.

Olen joskus häpeillyt omaa makuani, mutta päässyt viime vuosina sinuiksi sen kanssa. En tuo sitä esille, mutta en rupea valehtelemaankaan. Olen myös tapaillut muutaman kerran erästä autonasentajaa, ja meillä menee hyvin. Olen tavallaan nähnyt molemmat maailmat ja osaan sukkuloida niissä molemmissa ja ymmärrän niiden käytös- ja puhekoodit. Sekin on tavallaan aika suuri rikkaus.

Onko jollain muulla samankaltaisia kokemuksia?

 

[Vierassss]

No. Kuulostaa juntilta tosiaan.

 

["jkdk"]

On joo. Itsekin akateemisena, duunariperheen lapsena, huomannut, että kotitaustan pystyy kyllä aika suurella todennäköisyydellä päättelemään akateemisesta henkilöstä. Ei sitä tarvitse mielestäni häpeillä. Lähinnä sitä ajatellut, kuinka valtava etulyöntiasema akateemisista perheistä tulevilla on yliopisto-opiskeluihin vs. duunariperheistä.

 

[vierasa]

On. Sama juttu. Työläiskodista, itse akateeminen asiantuntijatehtävissä. Työkaverit sisustaa designilla ja käy oopperassa, itse katson jääkiekkoa ja käyn rock-konserteissa.

 

["aloittaja"]

En tuo siis tätä junttipuoltani esiin esimerkiksi töissä, pukeudun hyvällä maulla, enkä räväytä meikellä tai irtiripsillä. Vapaa-ajalla tilanne onkin toinen. Ja jos tämä aihe kiinnostaa, niin esimerkiksi Katariina Järvisen kirjoittama teos Luokkaretkellä hyvinvointiyhteiskunnassa oli mielestäni hyvin mielenkiintoinen.

 

["stranger"]

Joo, tutulta kuulostaa. Samoista lähtökohdista sama lopputulos. (Paitsi etten TODELLAKAAN kuuntele Popedaa! ...vaan ehkä vielä nolommin Dubstepiä, dancea, teknoa ja muuta nykyroskaa.)

 

[LisaMarie]

ykkään kuunnella suomalaista rokkia, esimerkiksi Popedaa ja Klamydiaa, syön mielelläni makkaraa kylmänä, tykkään joskus ottaa kaljaa vanhojen lapsuudenaikaisten kavereideni kanssa. (mieluiten Pirkka-olutta tölkistä). Nämä ovat kaikki kuitenkin sellaisia asioita, jotka salaan esimerkiksi työkavereiltani.

Ok, mä oon sitten elitistinen duunaripereen duunari lapsi; mikään maailassa ei sais muo juomaan kaljaa tai syömään raakaa makkaraa:x
Tästä sai totisesti päivän naurut

Ja näköjän mulla on liian pitkät kynnetkin, hyvin epäduunarimaista sekin, mut häirii jo näköjään aika pahasti oikeinkirjoitusta...

 

["outolintu"]

Kyllä minäkin kuuntelen suomirokkia, juon kaljaa kavereiden kanssa ja pidän kotona verkkareita. En ole silti ikinä ajatellut sen olevan jotenkin "duunarimaista". Tavallistahan se on, vaikka OTM nyt koulutukseltani olenkin. Ehkä sulla alitajuntaisesti on jaottelu sitten duunarimaisiin ja ei-duunarimaisiin tekemisiin

 

[Duunari]

Olen duunari, kuuntelen klassista musiikkia, käyn teatterissa en katso urheilua ja en etenkään Suomi viihdettä, puhun kirjakieltä, harrastan viinejä ja en todellakaan syö grillimakkaroita. Olen käynyt vain vanhanajan kansakoulun, enkä laita ihmisiä koulutuksen tai perhetaustan perusteella ryhmiin, akateemisilla on monesti ulos päin parempi imago, mutta se ei ole aina totuus.

 

[Ciervo]

Mun mielestä tossa ei ole mitään noloa tai pahaa, oikeastaan pidän positiivisena.
Hyvä vaan, että "akateemisessa maailmassakin" on väripilkkuja.

 

["harmaa"]

Minä olen maalaistalon lapsi, mutta maalla en ole koskaan viihtynyt. Olen nykyisin akateemisesti koulutettu kaupunkilainen. Käyn oopperassa, klassisissa konserteissa, taidemuseoissa, sisustan mielelläni designilla, matkustan, pidän hyvästä ruoasta (ja pitäisin viinistä jos voisin sitä juoda). Monelle tulee suurena yllätyksenä, että olen kotoisin maalta, osaan lypsää lehmiä, tehdä heinää, rakentaa kaapin ja ajaa traktoria. En häpeä taustaani, arvostan maanviljelijöitä suuresti enkä pidä heidän elämäntapaansa mitenkään vähäisempänä, mutta en vain tosiaan itse viihdy maalla, joten olen yrittänyt tehdä elämästäni omannäköiseni.

 

[päätön]

mikä muuten on "peltieristäjä"?

 

["pupup"]

Ihana!
On meitä muitakin, tosin tuolle musiikkimaullesi voisit kyllä tehdä jotain, oli duunaritausta tai ei
Ymmärrän kyllä, mitä tarkoitat. Olen onneksi sellaisessa työpaikassa, jossa ei tarvitse pukeutua minkään kaavan mukaan, mutta muuten onnistun aina välillä järkyttämään duunari/maalaismentaliteetillani. Vive la différence!

 

["Suvi"]

Minä olen insinööri ja olen töissä akateemisissa piireissä. Eipä ole tullut mieleenikään hävetä duunariperhetaustaani tai 'duunarityyliäni'. Olen oma itseni muiden mielipiteistä välittämättä ja aina on kaikkien kanssa tultu hyvin juttuun. Minua ei kiinnosta, mitä ajattelevat selkäni takana. Tyylini on vähän sinne Martina Aitolehden suuntaan.

 

[ruuttis]

ymmärrän oikeen hyvin ja saatan itekki olla samanmoinen

btw, oisko peltieristäjä semmonen joka eristää putkilinjoja?

 

[duunari]

Mulla on akateemisen maku ja siihen ei ole varaa. Arvaa vituttako?

 

[päätön]

ymmärrän oikeen hyvin ja saatan itekki olla samanmoinen

btw, oisko peltieristäjä semmonen joka eristää putkilinjoja?

tuttu tekee niitä putkieristäjän hommia, mutta peltieristäjästä en ole koskaan kuullukkaan. :O

 

[ruuttis]

tuttu tekee niitä putkieristäjän hommia, mutta peltieristäjästä en ole koskaan kuullukkaan. :O

entä jos se olis semmonen teollisuushallien tekijä jossa seinänä on pelti-villa-pelti

 

[Happygirl-91]

Maalaiset on rentoja ja kivoja, elä häpeile itseesi, työminäsi pitääkin olla eri kuin siviiliminä. Sen oon huomannut että esim. lääkäreillä on ääärimmäisen härski ja musta huumori, kaiken ikäisissä. Akateemisuutta jos tahtoo ajatella älykkyytenä niin sosiaalinen älykkyys usein korreloi sen menestyksen kanssa tavalla tai toisella.

 

[päätön]

entä jos se olis semmonen teollisuushallien tekijä jossa seinänä on pelti-villa-pelti

nykyään taitaa olla pelti-uretaanivaahto-pelti ja nekin tehdään tehtaissa. täytyy udella rakennuspuolen tyypeiltä että olisko ne kuulleet koskaan peltieristäjistä.

 

[ruuttis]

enempää selityksiä mäkään en keksi peltieristyksestä

 

[Mythago]

Entä jos toisella vanhemmista on korkeakoulututkinto ja toisella ei, ja itsellä on sekä ammatillinen perustutkinto että korkeakoulututkinto? Mihin luokkaan kannattaa tälläytyä
Ps. vihaan Popedaa.

 

[justiiinsA]

mä olen duunariperheestä ja itsekkin duunari, silti olen saanut kotikasvatuksessa käytöstavat ja terveelliset ruokailutottumukset. En pidä kaljasta tai makkarasta, käyn teatterissa, huolehdin ulkonäöstäni. Moni akateeminen ystäväni ei ole kuvailemasi kaltainen, monella heistä on laitetut kynnet, värjätyt hiukset ja moni heistä käy rockonserteissa ja istuu iltaa ystäviensä kanssa juomalla kukin sit lempijuomaansa, itse pidän viinistä, akateeminen ystäväni oluesta ja joku toinen taas siideristä.

 

["näinpä"]

Näinhän se on. Itse olen yksinhuoltaja-työläisperheestä ja väitellyt tohtoriksi. Erot on silti aina olemassa. Jossain määrin maku muuttuu, tykkään itse esim. designista ja taiteesta, mutta on minussa paljon duunaripuoltakin. Mutta juuri kuten muutamat totesivat, tietty etulyöntiasema on akateemisen sivistyneistön jälkikasvulla aina, tiettyä taustaa ei vain voi meikäläinen koskaan saavuttaa. Ei se sen paremmin akateemisia kuin duunareitakaan huonommaksi ja paremmaksi tee, onnellisemmaksi tai onnettomammaksi, mutta nimenomaan siellä toisissa piireissä liikkuesssa ero tulee itselle näkyväksi (ja jokin verran voimia menee siihen, kun tätä eroa käsittelee/peittelee). Juuri tuo Luokkaretkellä-kirja on valaiseva suomalaisessa yhteiskunnassa niin mielellään kiistetyn luokkaeron näkyväksi tuojana.

 

["Liisi"]

Itse olen duunariperheestä kotoisin, eikä minulla ole yksiäkään tässä ketjussa mainittuja harrastuksia tai "paheita", jotka kertovat "luokkataustasta". Olen kyllä lapsena kuunnellut Popedaa, mutta nykyisin en kuuntele musiikkia laisinkaan, syön makkaraa jos tarjotaan, mutta pljon mieluummin muuta, juon mielelläni olutta, mutta paljon mieluummin viiniä, en katso lainkaan telkkaria, mutta luen paljon kirjoja, olen työssäni hyvin menestynyt, minulla ei ole juuri laisinkaan ystäviä, en koskaan tee käsitöitä, inhoan kaikenlaista yhdistystoimintaa. Siitä huolimatta että koen olevani epäsosiaalinen, vedän projektipäällikkönä palavereja lähes tauotta työpäiväni aikana.