Onko sulla edes aikomustakaan jättää se miehes? Haluatko jatkaa tota helvettiä?
2004 muutin pois vanhempieni luota, olin 18v. Muutin mulle vieraaseen kaupunkiin, en tuntenu sieltä ketään muita paitsi exäni ja sen kaverit ja niitäkään en kovin hyvin. Muutettiin yhteen ja olin niin, varma kaikesta ja ennen kaikkea siitä mitä meijän välillä oli. Sitten alko ongelmia tulla pikku hiljaa, en tajunnu niitä hälytysmerkkejä ollenkaan, ihan kuin olisin ollu sokee, kuuro ja mykkä. Exän laatikosta löyty nippu papereita ja ne oli pahoinpitely syytteitä, ei etes tolla hetkellä mulla sytyttäny, että hei voisin jättää tän touhun tähän. Exä käytti paljon alkoa, käytti sitä jo runsaasti ennen mun kuvioihin tuloa. Ite en ollu ennen exää kovin paljoa käyttäny. Koko tilanne muuttu sen jälkeen kun oltiin vuosi asuttu yhessä, koko paska alko levii käsiin. Exä alko käyttää henkistä ja fyysistä väkivaltaa mua kohtaan, alkon käyttö lisäänty, kuvioihin tuli hormonit, huumeet ja petti mua mennen tullen melki koko suhteen ajan. Ite masennuin, kadotin itsetuntoni lähestulkoon kokonaan, sairastuin uudestaan syömishäiriöön ja käytin koko suhteen ajan runsaasti alkoholia. Mä turvauduin alkoholiin, koin olevani niin paljon vahvempi ja pystyin ottamaan vastaan kaiken sen mitä exä teki. En kertonu kellekkään mitä meillä tapahtu, en mun perheelle, en ystäville enkä sukulaisille. Pidin kaiken sisälläni, en tiedä vielä tänä päivänäkään mikä mua esti kertomasta, ehkä häpeä
. Tiedän että, mun perhe olis tukenu ja auttanu mua, mutta siitä huolimatta en kertonu koskaan kellekkään. Aina kun vierailtiin mun vanhempien luona, ilmestyin sinne aina pienessä hiprakassa ja esitin ilosta ja onnellista ja omasta mielestä tein sen erittäin hyvin, koska aina meni läpi. Ainoo mitä mun vanhemmat oli ihmetelly, niin se että, miks tuun aina humalassa käymään ja miks juodaan kkun oltiin siellä. Tää oli saanu vanhemmat epäilee jotain, mutta ei ollu kuitenkaan arvannu, että exä olis ollu väkivaltanen. Mulla alko myös välit vanhempiin rakoilla, ne ei juurikaan käyny meillä, eikä ne juurikaan soitellu. Mun sisarukset meillä kävi jonkin verran juhlimassa ja mun veli alko noihin aikoihin käyttämään huumeita ja tosta alko veljen alamäki. Ite sain aina sillon, olla exän lyönneiltä rauhassa, vaikka muuten henkistä väkivaltaa osakseni sainkin kun sisko ja veli oli käymässä. 2008 joulukuussa mun kaveri muutti samalle paikkakunnalle missä, exän kanssa asuttiin. Ruvettiin viikonloppusin kaverin kanssa ravaa baareissa, ryypättiin ja mulla oli paljon mies seuraa noina iltoina. Aina tutustuin uusiin miehiin, tosin en päätyny sänkyyn niitten kanssa. Sitten tapasin sen jonka avulla sain itteni revittyy irti tosta helvetistä. Muutamia viikonloppuja tapailtiin, ei vaihdettu numeroita eikä koskaan sovittu ennalta että, nähään seuraavanakin viikonloppuna. Meillä oli sama kantapaikka ja aina nähtiin joka viinkonloppu kumpanakin päivänä. Tosin jäätiin kiinni mun exälle ja seuraavana aamuna en uskaltanu mennä pakkaamaan tavaroitani. Vaan meninkin sitten maanantaina sillon ja siihen loppu meijän suhde. Pitkään näin painajaisia, oli vaikee luottaa kehenkään ja olinkin mun äitin luona kuukauden rauhottumassa ja miettimässä mihin suuntaan haluan mun elämää elää. Sitten tapasinkin mun nykysen miehen ja korjas mut ehjäks, näytti ja näyttää mitä se oikea, todellinen rakkaus on. Ollaan kihloissa ja meillä on sulonen melki 2v tytär. En koskaan osannu tohon kurjaan aikaan edes mitään tämmöstä onnea toivoa, en toivonu muuta kuin, että pääsisin pois ja silti aina jäin. Uskoin kaiken aina sokeesti. Jos exä petti mua, niin syyllisti mua ja sai sen tilanteen aina semmoseks, että mä pyysin anteeks ja silti en tienny että, mitä anteeks pyydettävää mulla oli. Meillä ei ollu minkäänlaista läheisyyttä, ellen ite vaan väkisin menny lähelle, ei puhuttu koskaan mistään syvällisistä asioista exällä meni aina hermot ja alko riehumaan, jos itkin, niin suuttu ja käski mennä hoitoon. Vertaili mua toisiin naisiin, hakemalla haki musta vikoja, joihin aloin lopulta uskomaan itekkin, nöyryytti ja nöyryytti suhteen loppupuolella myös kavereittesa edessä mua, haukku ja arvosteli. Loppu puolivuotta meijän suhteesta aloin nukkumaan toisessa huoneessa, en vaan pystyny enää olla sen ihmisen vieressä. Osaltaan siihen vaikutti se, että tapasin sen salarakkaan ja exän väkivaltanen käytös. En ymmärrä miten jaksoin ton 4v elää tollain. Toki ajattelin suhteen loppumisen jälkeen näin, monta kertaa että, elämäni parhaimmat vuodet heitin hukkaan elämällä täydellisen hirviön kanssa, joka ei etes tienny mitä rakkaus on. Yhä edelleen mulla tulee hetkiä, että mun on vaikee luottaa kehenkään ja pelkään, että kaikki haluaa vaan satuttaa. Puhuminen on auttanu, mutta oon edelleenkin todella huono puhumaan ja avautumaan. En riitatilanteissakaan osaa kertoa mikä mua suututtaa ja miks mulla on pahamieli. Ite en nykysin käytä alkoholia ollenkaan, nautin mielummin muista asioista ja ennen kaikkea siitä, mitä mulla on tällä hetkellä, miehestä ja tyttärestäni. Mies ja tytär on tuonu mun elämään paljon valoa, onnellisuutta ja rakkautta, että en etes joskus aijemmin tienny että, voi tämmöstäkin olla. Oon tän onnen ansainnu
.
