Pakko kirjoittaa "jonnekin", elämä meni sirpaileiksi yhdessä päivässä, ja jostain olisi revittävä voimia jatkaa eteenpäin.
Taustaa: rakastuin vuosi sitten mieheen, se oli molemminpuolista rakkautta siitä hetkestä lähtien (olimme tunteneet 5v. mutta jotain tapahtui), muutin erilleen (mies muutti pois) aviomiehestäni 7kk sitten, uusi mieheni muutti vaimonsa luota samaan aikaan, rakkautta riitti vaikka vaikeaa olikin, (molemmilla on lapsia, eikä ero ollut helppo, mutta lasten tapaamiset ovat sujuneet sovussa, ei mitään ongelmia) On meillä ollut välillä liiankin rankkaa mutta myös aivan ihanaa, mutta eteenpäin on menty, koska molemmat ovat olleet sitä mieltä, että toinen on se oikea. Emme asu yhdessä, eikä ole tarkoituskaan ollut muuttaa yhteen, kuin ehkä joskus.
Tähän astisista kolauksista toiseksi suurin tuli eteen kuukausi sitten, hän joutui muuttamaan viikonloput eri järjestykseen, eli meillä ei käytännössä ollut yhteistä vapaa-aikaa, ajattelin ettei tästä selvitä, luulen että oltaisiin selvitty, koska vuoden alusta olisin itsekin voinut vaihtaa vkl, ajateltiin lopulta että kyllä rakkaus kestää tämänkin.
Mutta, joku oli lähettänyt nimettömänä hänen vaimolleen kirjeen meistä (vaimo ei tiennyt että miehellä on toinen, koska ko. mies ei halunnut loukata vaimoaan, vaikka ovatkin jo yli 6kk asuneet asumuserossa..) Nyt mies syyttää minua siitä kirjeestä, että MINÄ olen sen kirjoittanut!!!!!! En todellakaan ole, mutta hän ei usko minua. Ja ei tiedä enää mitä tahtoo, erota vai jatkaa, ja jos jatkaa niin haluaa olla ainakin kuukauden rauhassa ja miettiä tätä. En rupea ruikuttamaan mitään, jos hän kuvittelee minusta tuollaista niin en voi mitään, en pysty puhdistamaan "mainettani" millään, vaikka miten tahoisin! Tuntuu niin väärältä että joudun kärsimään asiasta, johon minulla ei ole osuutta. Mutta jos hän minua rakastaisi, tekisikö hän minulle näin?? Hän on kuin jäätä. Ja itsestä tuntuu että hajoan pirstaleiksi, olen ajatellut että tämä oli hinta siitä että laitoin ihmisiä kärsimään itsekkyyteni ja onneni takia, ja nyt on maksun aika.
Aika varmaan parantaa haavat, mutta luulen että se tulee kestämään, kuitenkin yli vuosi yhdessä on pitkä aika, ei sitä niin vaan voi unohtaa. Olen koettanut psyykata itseni inhoamaan tätä miestä, mutta en vaan voi.
Onko kenelläkään neuvoja miten tästä jatkaa, että jotenkin edes pysyy kasassa? Ruoka ei maistu, en saa nukuttua, töitä en voi tehdä (olen nytkin töissä) en jaksa mitään. Tästä on nyt viikko kun tämä tapahtui.
Taustaa: rakastuin vuosi sitten mieheen, se oli molemminpuolista rakkautta siitä hetkestä lähtien (olimme tunteneet 5v. mutta jotain tapahtui), muutin erilleen (mies muutti pois) aviomiehestäni 7kk sitten, uusi mieheni muutti vaimonsa luota samaan aikaan, rakkautta riitti vaikka vaikeaa olikin, (molemmilla on lapsia, eikä ero ollut helppo, mutta lasten tapaamiset ovat sujuneet sovussa, ei mitään ongelmia) On meillä ollut välillä liiankin rankkaa mutta myös aivan ihanaa, mutta eteenpäin on menty, koska molemmat ovat olleet sitä mieltä, että toinen on se oikea. Emme asu yhdessä, eikä ole tarkoituskaan ollut muuttaa yhteen, kuin ehkä joskus.
Tähän astisista kolauksista toiseksi suurin tuli eteen kuukausi sitten, hän joutui muuttamaan viikonloput eri järjestykseen, eli meillä ei käytännössä ollut yhteistä vapaa-aikaa, ajattelin ettei tästä selvitä, luulen että oltaisiin selvitty, koska vuoden alusta olisin itsekin voinut vaihtaa vkl, ajateltiin lopulta että kyllä rakkaus kestää tämänkin.
Mutta, joku oli lähettänyt nimettömänä hänen vaimolleen kirjeen meistä (vaimo ei tiennyt että miehellä on toinen, koska ko. mies ei halunnut loukata vaimoaan, vaikka ovatkin jo yli 6kk asuneet asumuserossa..) Nyt mies syyttää minua siitä kirjeestä, että MINÄ olen sen kirjoittanut!!!!!! En todellakaan ole, mutta hän ei usko minua. Ja ei tiedä enää mitä tahtoo, erota vai jatkaa, ja jos jatkaa niin haluaa olla ainakin kuukauden rauhassa ja miettiä tätä. En rupea ruikuttamaan mitään, jos hän kuvittelee minusta tuollaista niin en voi mitään, en pysty puhdistamaan "mainettani" millään, vaikka miten tahoisin! Tuntuu niin väärältä että joudun kärsimään asiasta, johon minulla ei ole osuutta. Mutta jos hän minua rakastaisi, tekisikö hän minulle näin?? Hän on kuin jäätä. Ja itsestä tuntuu että hajoan pirstaleiksi, olen ajatellut että tämä oli hinta siitä että laitoin ihmisiä kärsimään itsekkyyteni ja onneni takia, ja nyt on maksun aika.
Aika varmaan parantaa haavat, mutta luulen että se tulee kestämään, kuitenkin yli vuosi yhdessä on pitkä aika, ei sitä niin vaan voi unohtaa. Olen koettanut psyykata itseni inhoamaan tätä miestä, mutta en vaan voi.
Onko kenelläkään neuvoja miten tästä jatkaa, että jotenkin edes pysyy kasassa? Ruoka ei maistu, en saa nukuttua, töitä en voi tehdä (olen nytkin töissä) en jaksa mitään. Tästä on nyt viikko kun tämä tapahtui.
otti ja jätti.. voi voi...