Luin tätä ketjua, ja oli pakko kirjoittaa, koska eräs kirjoitus sai niskavillani pystyyn. Eräs kirjoittaja valitti, että lapsi söi rintaa 2-4 tunnin välein! VOI LUOJA! Niinhän pienen vauvan kuuluukin! Miksi ihmiset tekevät lapsia odottaen, että vauva syntymästään saakka osaa olla "korrekti" eli nukkuu paljon ja hyvin, syö vain harvoin ja silloinkin nopeasti ja kunnon nälkään. Marttyyriydestä ei mielestäni tarvitse puhua, mutta kyllä äidin täytyy osata ottaa vastuu pienen ihmisen tarpeiden täyttämisestä. Se on niin pieni aika, kun lapsi sitä rintaa haluaa! Eikä äidin tarvitse pelkästään "uhrautua". Yhdessä ne lapset miehen kanssa hankitaan, joten mies hoitakoon oman osansa.
Miksi imetyksen pitäisi tuntua hyvältä äidistä? Miksi nykyään kaiken mitä teet pitäisi tuntua hyvältä? Tuskin se ahdistus pelkästään imetyksestä johtuu. Uskon, että näissä tapauksissa ahdistus saattaa olla oire vain koko elämänmuutoksesta johtuvaa. Jos nainen ei ole henkisesti kykenevä ottamaan vastuuta lapsesta ja antautumaan sille, että joku todella tarvitsee sinua 24/7, se saattaa purkautua juuri tuollaisena imetysahdistuksena. Siinähän lapsi kirjaimellisesti imee sinusta energiaa. Naisella on rinnat imetustä varten, ei miestä varten tai avonaisia kivan näköisiä toppeja varten. Lasta varten!
En ole imetysfanaatikko. Imetän kyllä jo 9kk:tta. Vaadin synnytyslaitoksella pienelle tytölleni korviketta, koska itseltäni ei vielä maitoa tullut ja lapsi oli nälkäinen. Antaisin myös korviketta silloin tällöin, mutta tytöllämme taitaa olla maitoallergia, koska korvike aiheutti ihottumaa. Ainoa pointtini on se, että minua harmittaa niiden lasten puolesta, joiden äidit eivät imetä, koska "se ei ollut mun juttu" tai "ei tuntunutkaan ihanalta", koska epäilen tosiaan, että se asenne saattaa paistaa läpi kiintymyssuhteessa lapseen. Jos maitoa ei fysiologisista syistä tule, silloin voisi äiti panostaa erityisesti siihen, että lapsi saa silti äidin kanssa ihokontaktia ja syliä tarpeeksi. Sille asialle ei voi mitään, ja asioita joihin ei itse voi vaikuttaa, niitä on turha jäädä murehtimaan, se aiheuttaa vain turhaa syyllisyyttä.
Uskon lapsen kasvavan hyvin korvikkeella. Enkä yhtään epäile, että näistä lapsista tulisi suoraan allergikkoja. Mutta tehostaakseni pointtiani sanon vielä, että ainut mikä tässä epäilyttää on se, että äiti, joka ei "halua" imettää viestisi lapselle alitajuisesti, että en halua sinua niin lähelle ja kiinni minuun. En halua olla sinusta riippuvainen, enkä halua, että olet minusta niin riippuvainen.
Uskon, että moni on kanssani eri mieltä, ja niin kuuluukin olla. Tämä on vain yksi mielipide muiden joukossa, mutta perustelkaa myös vastakkaiset kantanne. Se tekee keskustelusta mielenkiintoisen. Pelkät hyökkäävät lauseet puolesta ja vastaan, eivät kanna hedelmää.
Loppujen lopuksi jokainen äiti päättää itse omista ja lapsensa asioista, kunhan ne eivät ole tarkoituksella vahingollisia. Jos on varma omista ratkaisuistaan, ja on tehnyt parhaansa, silloin ei tarvitsisi tulla pyytämään päähän taputtelua.
)
