Olen ihan epäonnistunut äitinä... :(

[konstit loppu]

...Kun en vaan saa kuria pidettyä vajaa 3-vuotiaalle uhmaikäiselle pojalle! Mulla on ihan keinot loppu... Miten ihmeessä pärjään sen kanssa teini-iässä jos nyt jo on tämmöistä...?

Lapsi on siis aivan mielettömän aggressiivinen. Lyö 1-vuotiasta avutonta pikkusisarustaan, enkä saa sitä millään loppumaan. Tekee siis ihan niin että ohikulkiessaan saattaa vaan läppäistä pientä ilman mitään järkevää syytä. Ja on aggressiivinen muitakin, ihan tuntemattomiakin, lapsia kohtaan. Jäähyt ei auta, menee vaan sinne ja nyt uusimpana keksinyt että pissaa tahallaan housuun aina kun laitan jäähylle. Tarrataulut ja kaikki maailman palkinnot kokeiltu, ei mitään vaikutusta. Ja poika siis on kaiken muunkin suhteen semmoinen että tekee vain kiellettyjä juttuja koko ajan, eikä koskaan mitään mitä pyydän, vaikka nätisti pyytäisin ja lupaisin palkintojakin.

Poika on tavattoman huomion kipeä, ja yritän tietysti parhaani mukaan huomioida positiivisesti, mutta kun mikään ei vaan tunnu riittävän. Poika on mulla sylissä jopa silloin kun syötän pienempää lasta.

On vaikea itse pysyä tyynenä kun lapsi on niin raivokas. En ole itse ollenkaan normaalioloissa aggressiivinen luonne, emmekä miehen kanssa koskaan edes riitele saati käytä minkäänlaista väkivaltaa. Nyt vaan on jo monta kertaa ollut lähellä tilanne että tuntuu etten pysty itseäni hillitsemään... Luunapin olen kerran antanutkin, ja monta kertaa tilanne on kärjistynyt niin että huudan tosissani lapselle ja muutaman kerran olen vain avuttomana alkanut itkeä, kun en vaan tosiaan enää tiedä mitä tehdä...

Tarvitaan jo varmaan kohta jotain ammattipsykologia tms., mutta vielä ajattelin kysyä että olisiko jollain vaikka jotain hyvää nettisivustoa tai kirjaa tai mitä vaan suositella, josta olette saaneet "omin avuin" helpotusta vastaavaan tilanteeseen? Tai miten olette muuten selvinneet lapsen näin aggressivisesta uhmasta/mustasukkaisuudesta?

 

[bud]

Soittaisin neuvolaan, jos olisin sinä. Sun pitää äitinä saada estettyä sitä isompaa satuttamasta pientä.

 

["ap."]

Soittaisin neuvolaan, jos olisin sinä. Sun pitää äitinä saada estettyä sitä isompaa satuttamasta pientä.

No sitä olen ajatellut. Mutta kun kokemuksesta tiedän jo neuvolantädin vastauksen: "Niin, joskus se voi olla tosi vaikeaa tuon mustasukkaisuuden kanssa. Voisit kokeilla huomioida isompaa enemmän positiivisilla tavoilla, ja vaikka joku tarrapalkinto yleensä toimii. Ja pitää vain yrittää hillitä itsensä eikä provoisoitua lapsen aggressiivisesta käytöksestä, niin kyllä lapsikin rauhoittuu. Jäähypenkkiä voisitte kokeilla myös äärimmäisissä tilanteissa."

Niin, tiedän tämän, ja kokeiltu on. Kaipaisin jotain konkreettisempaa, käytännön ohjeita miten toimia missäkin tilanteessa. Ja jotain mikä auttaisi paremmin ymmärtämään tuota lapsen käytöstä.

 

["noh"]

Lapsesi käytös on sen tasoista, että neuvola ei ole oikea paikka kysyä neuvoja, vaan perheneuvola/neuvolapsykologi tai vastaava käyttäytymisen asiantuntija teidän kunnassanne.

Terkkarihan on terveydenhoitaja jonka tehtävänä on edistää terveyttää eikä hänellä ole käyttäytymistieteellistä koulutusta.

 

[arvailua]

Olisko nyt niin, että poika nimenomaan saa huomiota silloin kun tekee kiellettyjä asioita. Parempi negatiivinen huomio kuin ei huomiota ollenkaan.

Ja sitten sulla on syyllinen olo koko ajan, kun et pärjää ja koet negatiivisia tunteita esikoista kohtaan. Ja poika pelaa sen sinua vastaan ja pääsee asemaan johon ei pitäisi, istumaan syliin kun pienempää syötetään. Eli silloin poika ei pääse kokemaan niitä aiheellisia pettymyksiään läpi asti. Jää samaan aikaan nälkäiseksi ja hemmotelluksi, ja purkaa sen riehumalla ja lyömällä.

Jotenkin näin?

 

[Minni:)]

Neuvolaan soittaisin minäkin. Vaikea sanoa, kun ei juuri kuvailemastasi tilanteesta ole kokemusta, vajaa 3-vuotiaasta kylläkin ja uhmasta. Ajattelisin et tärkeintä olisi luoda selkeät säännöt. Ei mitään syliin pienemmän imetyksen ajaksi, näinhän poika vaan kokeilee valtaansa ja saa sitä väärässä tilanteessa, ainakin näin sen tulkitsisin. Eli et ois selkeät jutut mitä teet pojan kanssa kaksin ja osoitat myös toki rakastavasi, kuten varmasti oletkin tehnyt. Poikasikin pian oppii, että on myös hänen vuoronsa ja ettei pikkusisko vie äitiä kokonaan pois. Jos poika tulee kiukkuamaan kun syötät pienempää niin annat kiukuta. Toki estät satuttamasta ketään. Asiat tuskin hepottuu hetkessä, mutta pidä säännöt ja pysy johdonmukaisena. Poikasi pitäisi hiljalleen tottua tähän ja oppia miten hommat toimivat. Meillä ei ole koskaan mitkään tarrasysteemit toimineet myöskään. Ei vaan yksinkertasesti kiinnosta tarpeeksi poikaa.

Ja tottakai hyvä ettei lapselle turhia huuda, mutta ääntä saa korottaa, lapsen pitää ymmärtää että olet tosissasi, etkä lämpimiksesi lepertele.

Tsemppiä! Uskon että kyllä se siitä helpottaa vielä!

 

[meillä vähän samanlaista]

[QUOTE="noh";25583790]Lapsesi käytös on sen tasoista, että neuvola ei ole oikea paikka kysyä neuvoja, vaan perheneuvola/neuvolapsykologi tai vastaava käyttäytymisen asiantuntija teidän kunnassanne.

Terkkarihan on terveydenhoitaja jonka tehtävänä on edistää terveyttää eikä hänellä ole käyttäytymistieteellistä koulutusta.[/QUOTE]

samaa mieltä. Terkkari antaa puhelinnumeron eteenpäin psykologille tai vastaavalle josta apuja. Saatko vietettyä kahdenkeskistä aikaa erikseen molempien lasten kanssa?

 

["ap."]

Olisko nyt niin, että poika nimenomaan saa huomiota silloin kun tekee kiellettyjä asioita. Parempi negatiivinen huomio kuin ei huomiota ollenkaan.

Ja sitten sulla on syyllinen olo koko ajan, kun et pärjää ja koet negatiivisia tunteita esikoista kohtaan. Ja poika pelaa sen sinua vastaan ja pääsee asemaan johon ei pitäisi, istumaan syliin kun pienempää syötetään. Eli silloin poika ei pääse kokemaan niitä aiheellisia pettymyksiään läpi asti. Jää samaan aikaan nälkäiseksi ja hemmotelluksi, ja purkaa sen riehumalla ja lyömällä.

Jotenkin näin?

Näin olen itsekin ajatellut (monen muun arvailun ohella). Mutta todella tarvitsisin nyt apua miten toimia. En voi jättää pojan negatiivista käytöstä huomiotta, sehän tarkoittaisi että antaisin hänen lyödä pienempää sisarustaan. En voi enää huomioida poikaa enemmän positiivisillaa tavoilla, kun hän saa muutenkin kaiken huomion mitä minulta vain liikenee.

Ja tuo on niin totta että minulla on todella syyllinen olo koko ajan kun en pärjää. Mutta miten tätä voi muuttaa? Hitto kun tuntuu että tuolla lapsella on enemmän älyä kuin minulla ja tämä on kuin joku järjetön peli jota pelaamme joka päivä ja päivän päätteeksi molemmat kuitenkin vaan aina häviää...

 

[noup]

älä hel....tissä sotke ulkopuolisia tahoja mukaan! kohta kukkahattutätit hakee muksun pois, "kun et hänen kanssa pärjää". Kunnon kurinpalautus pojalle, kun muut konstit ei toimi. Ei ne lapset mee rikki jos niitä joskus pitää vähän kurittaa. Ole armollinen itsellesi! Et sinä ole epäonnistunut. Ennen pitkää poikasi on se 15v ja sanelee säännöt kotona niin sinulle kuin miehellesi ja edessä lupaava tulevaisuuden toivo!!!
Turhat lässytykset js jäähyt sikseen ja kunnon kuru pojalle!Voimia!

 

["ap."]

älä hel....tissä sotke ulkopuolisia tahoja mukaan! kohta kukkahattutätit hakee muksun pois, "kun et hänen kanssa pärjää". Kunnon kurinpalautus pojalle, kun muut konstit ei toimi. Ei ne lapset mee rikki jos niitä joskus pitää vähän kurittaa. Ole armollinen itsellesi! Et sinä ole epäonnistunut. Ennen pitkää poikasi on se 15v ja sanelee säännöt kotona niin sinulle kuin miehellesi ja edessä lupaava tulevaisuuden toivo!!!
Turhat lässytykset js jäähyt sikseen ja kunnon kuru pojalle!Voimia!

Ja mitä se kunnon kurinpalautus tarkalleen ottaen on? Kuten jo sanoin niin olen huutanutkin lapselle useita kertoja, menettänyt malttini, pitänyt poikaa paikoillaan ja katsonut silmiin ja yrittänyt toitottaa että toisia ei vaan saa lyödä, piste! Mutta kun minulla ei ole minkäänlaista auktoriteettiä poikaan, ei edes virnettä pyyhi naamalta todellisesta raivostumisestani huolimatta! Joten se on täysin tehotonta! Seuraava askel on varmaan sitten fyysinen kurittaminen, mutta jos sille tielle lähden niin kadotan lopullisesti kaiken itsekunnioitukseni, enkä usko sen muutenkaan olevan mikään ratkaisu. Unohtamatta tietenkään että se on myös Suomen lakien vastaista, vaikkakin tuo raja on varmaan jo ylitetty sillä kun pojalle annoin sen luunapin, mutta se ei tarkoita että sitä pitäisi uudelleen tehdä.


Koko ajan on tietysti myös kova huoli siitä miten tämä vaikuttaa pienempään lapseen. Toistaiseksi hän kyllä tuntuisi "toipuvan" näistä isoveljen kovista otteista varsin pian( melko iso osa noista fyysisistä kontakteista on myös isoveljen ilmeisesti hellyydenosoituksiksi tarkoitettuja, turhan kovakouraisia halaus/pussausyrityksiä, välillä tosin sitten niitä ihan vaan ns. ilkeyttään tehtyjä läpsimisiä ym). Mutta en tiedä miten vaikuttaa pienen turvallisuuden tunteeseen se, että ympärillä on koko ajan niin latautunut ja aggressiivinen ilmapiiri...

 

["ap."]

Niin, ja tosiaan myös pelottaa ottaa yhteyttä neuvolaan tämän tyylisissä asioissa... Miten suhtautuvat, siitä jää kuitenkin tiedot neuvolan rekistereihin. Takertuvatko jatkossa kaikkiin pieniinkin ongelmiimme, tehdäänkö ilmoitus lastensuojeluun? Toivoisin niin pärjääväni omin avuin...

 

[pomo]

Jäähy toisessa huoneessa ja ovi kii? On siellä soihen asti, että rauhoittuu? Musta tää nykyajan kasvatusongelmat on aika ihmeellisiä.

 

[..]

Mitenkähän saisit pojan ottamaan sinut tosissaan?

Toteutatko aina varoittamasi rangaistukset/uhkaukset?

 

["ap."]

Jäähy toisessa huoneessa ja ovi kii? On siellä soihen asti, että rauhoittuu? Musta tää nykyajan kasvatusongelmat on aika ihmeellisiä.

Niin, siis kuten jo aloituksessani kerroin, niin jäähy ei auta. Tehdään tosiaankin näin että lapsi menee tuulikaappiin, ja ovi perässä kiinni. Oven lasin läpi kuitenkin näkee minut. Nyt lapsi kiltisti kävelee sinne tuulikaappiin(ja on muuten suurin piirtein ainoita asioita joita lapsi suostuu mukisematta tekemään) ja kun laitan oven kiinni niin on vain hiljaa ja pissaa lattialle... : /

Ja siis kun lapsi ei varsinaisesti raivoa, ei ole sillä tavalla villi, vaan jotenkin vain semmoinen kylmäverisen aggressiivinen... Vähän vaikea selittää.

 

["..."]

Olisko jotain ADHDtä, aspergeria, tms autismin kirjon vaivaa. Kannattaa lukea ja koittaa soveltaa heille tarjottuja apukonsteja

 

[pomo]

No anna olla sen pissat housuissa sitten sen jäähyn jälkeen. Silloin ei loogisesti voi istua mihinkään, eikä oikeastaan tehdä mitään muutakaan. Ei se montaa tuntia luulis viihtyvän pissaisissa housuissa? tai sit otat siltä housut pois ennen jäähylle menoa ja istutat potalle. Pissiköön sinne. Tai laita vaippa. Kai niin isoja vaippojakin myydään. Yritä nyt vähän tsempata ja käyttää järkeäsi. Tuntuu, että 3 vuotias on sinua ovelampi.

 

["ap."]

Mitenkähän saisit pojan ottamaan sinut tosissaan?

Toteutatko aina varoittamasi rangaistukset/uhkaukset?

No tähän tietysti pyritään, että uhkaukset aina toteutetaan. En tiedä olisiko parantamisen varaa, vaikea arivoida objektiivisesti. Luulen että uhkailen loppujen lopuksi aika vähän, koska en ole oikein keksinyt muutakaan rangaistusta kun tuon jäähyn. Joka siis ei tehoa ja pojalle on säännöt selvät siitä, milloin sinne mennään ilman uhkailujakin.

 

[pomo]

No voe hyvän tähen. Ei tommonen uhmis heti välittömästi mikään adhd tai muu ole. Kaikkea ne koittaa, mutta kun huomaavat kärsivänsä omista teoistaan itse, ne kyllä rauhoittuvat. Kyllä tässä maassa on vielä ihan terveitäkin lapsia.

 

[almost there]

Sinuna pyytäisin neuvolan terkkarilta lähetteen perhetyöhön, psykologille tms, jotta saisit ammattimaisempaa apua. Tuo kuulostaa jo aika pahalta tilanteelta ja vierestä vastaavaa tilannetta seuranneena tiedän, että joskus asiaan vain tarvitaan ulkopuolista apua, vaikka kyseessä olisi ihan normaali lapsi ja ihan täydellisen normaali ja onnellinen perhe.

Et ole huono äiti, kun haet apua.

 

[Vinkkinä]

Uusimmassa Meidän Perhe lehdessä oli juuri pitkä artikkeli ihan vastaavasta tilanteesta, suosittelen lukemaan sen ja vinkit siitä ja kokeilemaan.

 

[noup]

"Ja mitä se kunnon kurinpalautus tarkalleen ottaen on? Kuten jo sanoin niin olen huutanutkin lapselle useita kertoja, menettänyt malttini, pitänyt poikaa paikoillaan ja katsonut silmiin ja yrittänyt toitottaa että toisia ei vaan saa lyödä, piste! Mutta kun minulla ei ole minkäänlaista auktoriteettiä poikaan, ei edes virnettä pyyhi naamalta todellisesta raivostumisestani huolimatta! Joten se on täysin tehotonta! Seuraava askel on varmaan sitten fyysinen kurittaminen, mutta jos sille tielle lähden niin kadotan lopullisesti kaiken itsekunnioitukseni, enkä usko sen muutenkaan olevan mikään ratkaisu. Unohtamatta tietenkään että se on myös Suomen lakien vastaista, vaikkakin tuo raja on varmaan jo ylitetty sillä kun pojalle annoin sen luunapin, mutta se ei tarkoita että sitä pitäisi uudelleen tehdä."

No voihan sitä tietysti laki-kirjasta lukea ja katsoa mikä ei ole soveliasta kasvatusta. Onhan tällä pojalla isäkin läsnä? Pitäiskö sen miehen mallin nyt ottaa ohjat käsiin ja pistää se poika ruotuun, jos luunapin antaminen on sulle jo kynnyskysymys. En todellakaan kannata väkivaltaa, jos sitä haet rivien välistä. Jokaisen perheen on yhdessä löydettävä se tie millä lapsensa kasvattaa. Mikäli meinaa niiltä lapsilta saada myös rakkautta ja kunnioitusta osakseen.

 

["kolmen äiti"]

Jos puhut tästä neuvolassa, ja esität toiveen päästä perheneuvolaan ei teistä tämän perusteella tehdä lastensuojeluun ilmoitusta. Se että haet apua, ja keinoja kasvattaa haastavaa lasta on hyvä asia!! Ole itsellesi armollisempi, vaikka se vaikeaa onkin. Ja se ei varmasti lohduta, mutta ajan kanssa helpottaa, lapsi mieltää se että pikkusisarus on ihan kiva leikkikaveri kun kasvaa. Ja toisaalta alkaa laittaa myös vähän isoveljelleen vastaan.

Meillä oli samanlaista keskimmäisen kanssa, tuntui että lapsi tekee hulluksi mikään ei tehoa. Meillä auttoi se kun aloin oikeasti tiedostaa miten hermostunut olen ja jatkuvasti jännittynyt. Odotin mitä seuraavaksi tapahtuu, ja siitä syntyi kierre missä lapsi sai huomiota ja koko perhe tuntui hyppäävän yhden tahtiin. Aloin nähdä oikeasti hyviä asoita lapsessa, enkä vain syyllisyydentunnosta osoitettuja kehuja ja kannustuksia. Tiedän sen olevan vaikeaa, ja helpommin sanottu kuin tehty! Laitoin itselleni vaatimustason alemmaksi, se riitti että sai lapset tekemään 10 minuuttia jotain ilman lyömistä, potkimista, puremista ja raapimista. Otin poikaa mukaan "isoveljen" juttuihin, laitoimme yhdessä pyykkiä, hän sai osallistua ruuan laittoon yms. Huomasin että lapsi tarvitsi tekemistä jossa aikuinen ohjaa ja opastaa alkuun, mutta silti jotain selkeästi isomman juttua. Teimme palapeliä, muovailimme muovailuvahasta juttuja. Hän huomasi että pikkusisarus ei kaikkea osaa, mutta hänpä voi opettaa ja neuvoa. Kannustin ja kehuin aiheesta, kun satutti aloin vedota että nyt sattuu pieni itkee kun tuntuu niin pahalta, ei se aluksi mitään auttanut mutta ajan kanssa alkoi mennä perille. Ja menin välillä vessaan, ja laskin tuhanteen että rauhoittuisin.Eii kannata sortua vertailemaan itseään muihin, tai yrittää liikaa. Se ilo on otettava todella pienestä. Meillä tuo jäähypenkki alkoi kunnolla toimia vasta 4-vuotiaana. Pikkuhiljaa meillä on alkanut elämä asettua, poika aloittaa syksyllä eskarin ja on erittäin tunteellinen, herkkä, nokkela ja toisaalta taas todella tuliluonteinen. Mutta suurimmilta vältytään nykyään, kun asioihin puuttuu ajoissa ja alkaa puhua ja kysellä että mistäs nyt tuulee. Rauhoittumiseen vaatii nykyään sen että saa olla itsekseen, ja asiat selvitetään vasta kun pahin kuohu on ohi.

 

["ap."]

No anna olla sen pissat housuissa sitten sen jäähyn jälkeen. Silloin ei loogisesti voi istua mihinkään, eikä oikeastaan tehdä mitään muutakaan. Ei se montaa tuntia luulis viihtyvän pissaisissa housuissa? tai sit otat siltä housut pois ennen jäähylle menoa ja istutat potalle. Pissiköön sinne. Tai laita vaippa. Kai niin isoja vaippojakin myydään. Yritä nyt vähän tsempata ja käyttää järkeäsi. Tuntuu, että 3 vuotias on sinua ovelampi.

Ottaa itse housut pois pissaamisen jälkeen ja jatkaa touhujaan ilman housuja... Ja voihan sen pojan sinne potalle yrittää istuttaa(mihin en muuten väkisin saisi), mutta jos suostuisi menemään niin kyllä hän rakkonsa hallitsee sen verran että osaa olla sinne pissaamatta.

Vaippahommaa voisi kokeillakin, silloin siltä pissaamiselta menisi teho. Onhan meillä vaippoja kun on tuo pienempikin lapsi. Vaan kuinkas sitä sen vaipan laittaa siinä jäähytilanteessa, kun lapsi pitäisi saada jäähylle heti, että tietää vielä minkä takia sinne joutuu. Lapsi käyttää vielä öisin vaippaa ja käyttäisi vielä päivisinkin jos saisi itse päättää, joten sitä vaippaa ei itsessään voi rangaistuksena käyttää.

Ja tosiaan niin kuin kirjoitin, niin itsestänikin tuntuu että tämä on jotain mieletöntä valta- ja älypeliä pienen lapsen kanssa...

 

["marinka"]

Tässä pari linkkiä, joita itse olen hyödyntänyt soveltin osin omiin (adhd-piirteisiin) lapsiini. En tiedä onko noista apua teidän kaltaisiin ongelmiin, mutta katso läpi, jos siltä tuntuu.

Tulistuva lapsi (löytyy kirjana). tässä tiivistettynä ajatus:

https://docs.google.com/viewer?a=v&q=cache:KTE6bHh37K4J:www.nuhako.com/Tulistuvailtaluento.ppt+tulistava+lapsi&hl=fi&gl=fi&pid=bl&srcid=ADGEEShq1rJfq-8WF3gy_qF7qAa5RvkHSTEHniVVCL5k3wQ_rm-IJOv3ZOUWNiFyZUq03uV9XIO5PA8HXUqgJ3qEytEttAX-D0Qdgb59VMi9fd0nynNkq_OZrx-TAAyKZe6gzbMGboQA&sig=AHIEtbSWHHVfeMo45jYO0STghV39hJkMEQ

Meillä toiminut todella jääräpäiseen vajaa 3 veehen.

Sit tällainen ADHD-aiheinen julkaisu:

http://www.bvif.fi/files/Arki_toimimaan_kevyt_valmis.pdf

Lisäksi tuonne voi soittaa ja kysyä jeesiä, vaikkei puhtaasti adhd:sta olisikaan kyse:

http://www.bvif.fi/suomeksi/adhd-center/adhd_toiminta/#Puhelinpalvelu_ja_neuvonta

 

[pomo]

No tuossa tapausessa en varmaan antaisi sen riisua märkiä. Sanoisin, että jos tahallaan kastelee itsensä, saa sitten myös siitä kärsiä.