T
Tumpula
Vieras
Miehen isä siis kuoli eilen. Nyt sitten mun tehtäväksi näyttää muodostuvan anopista ja miehen veljestä (yli 40-vuotias, asuu äitinsä kanssa) huolehtiminen. Ne tulee tänne vähän ajan päästä, mun toimenkuvaan kuuluu tehdä ruokaa ja muutenkin mukavat oltavat. En tiedä miten pitkään tätä jatkuu, ilmeisesti voin kuitenkin sanoa omalle elämälleni hyvästit vähäksi aikaa. Tuossa sivussa hoidan tietysti myös lapset, ongelmia aiheuttaa lähinnä tuo 9kk tyttö jolla on tosi paha vierastus päällä. Heti jos meillä on joku "ulkopuolinen" käymässä, tyttö ripustautuu muhun täysin. Luvassa on siis yksikätisiä kitinän täyteisiä päiviä...
Kun mun läheinen kuoli puolitoista vuotta sitten, anoppilan porukkaa ei tuntunut mun vointi kiinnostavan. Ainoa kiinnostuksen kohde oli "mihin se kuoli? Jaa, itsemurha, oho.
Miten se sen teki?". Ei saisi olla katkera mutta vähän tuntuu nyt vaikealta olla superempaattinen kun itse sai silloin vain skandaalinkäryistä utelua "kerro nyt likaiset yksityiskohdat että voidaan kertoa kaikille" -tyyliin.
:/
Tiedän että olen itsekäs p*skiainen mutta mua ottaa päähän. :ashamed: :ashamed: :ashamed: Tiedän ettei näin saisi tuntea eikä etenkään tuoda julki näitä tunteita. Tuntuu kuitenkin että mun on pakko pukea sanoiksi (ilmeisen huonolla menestyksellä tosin) tämä olo. Ja tämä taitaa olla parempi paikka siihen kuin irl, en todellakaan voi sanoa tätä miehelle.
No niin. Sateenvarjo auki... :ashamed: :ashamed:
Kun mun läheinen kuoli puolitoista vuotta sitten, anoppilan porukkaa ei tuntunut mun vointi kiinnostavan. Ainoa kiinnostuksen kohde oli "mihin se kuoli? Jaa, itsemurha, oho.
:/
Tiedän että olen itsekäs p*skiainen mutta mua ottaa päähän. :ashamed: :ashamed: :ashamed: Tiedän ettei näin saisi tuntea eikä etenkään tuoda julki näitä tunteita. Tuntuu kuitenkin että mun on pakko pukea sanoiksi (ilmeisen huonolla menestyksellä tosin) tämä olo. Ja tämä taitaa olla parempi paikka siihen kuin irl, en todellakaan voi sanoa tätä miehelle.
No niin. Sateenvarjo auki... :ashamed: :ashamed: