Olen kauhea äitipuoli

[vierailija]

Siis pliis kertokaa mulle mitä voin tehdä itselleni. Tarviin varmaan jonkun lääkityksen tmv. En tajua mikä mua vaivaa ja ahistaa tämä tunne itteenikin! Vihaan itseäni, kun tunnen näin. Tilanne siis tämä: mulla 3 lasta joista 2 asuu mun luona ja yksi isällään. Nyk.miehellä yksi lapsi joka asuu meidän kanssa. Lapsen äiti aikanaan jätti miehen ja lapsen heti kun tää lapsi syntyi, koska tajusi ettei lapsiperhe elämä olekkaan häntä varten. Ei nähnyt lastansa ollenkaan yli vuoteen. Nyt ottaa sentään luokseen joka toiseksi viikonlopuksi. Tää sen äiti on todella avuton ihminen, hänen eteen pitäisi tehdä kaikki valmiiksi. Viedä ja hakea lapsi aina ja käyttää kaupassa jne jne . Mies tähän suostuu sen pelossa että ei enää ottaisi lasta muuten luokseen. Lisättäköön vielä, että kaikki kaupat ja meidän asunnot ovat kävelyetäisyydellä päässä eli ei pitäisi olla vaikeaa itse käydä kaupassa ja edes joskus tuoda/hakea lasta itse. Ja nyt, itse ongelmaan;
Mulla on ruvennut tulemaan (luultavasti tän lapsen äidin avuttomuudesta ja "hyväksi käyttämisestä" sellainen tietynlainen viha, joka suuntautuu myös tähän lapseen??? Vaikka hän on TÄYSIN VIATON ja ymmärrän sen. Mutta jotenkin vituttaa se, ettei voi ottaa enempää vastuuta lapsestaan ja pääsee niin helpolla joka asian suhteen. Huoh. Tuntuu että mitä enemmän sen äiti mua vituttaa, niin se heijastuu samalla myös tähän lapseen. En tajua Miksi??? Mua niin ahdistaa nämä tunteet ja en tiedä kauan jaksan enää esittää kaiken olevan hyvin ja että tykkäisin tästä lapsesta vilpittömästi. Tykkään kyllä, mutta vihaan myös. En haluaisi onks mulla oikeesti joku mielialahäiriö vai mitä vittua??? Menenkö lääkäriin juttelemaan vai teljetäänkö mut suoraan johonkin huoneeseen pakkopaidassa? Kellekään ei voi puhua näistä tunteista, koska onhan tää ihan KAMALAA, oksettavaa. Miten voin olla tälläinen ihminen? En tiiä mitä tehdä, haukkumaan pystyyn tai antakaa pliis jotain neuvoja miten saan tilanteen muuttumaan.
Lisäys: mulla on välillä (harvoin kyllä) sellaisiakin päiviä, kun rakastan tätä lasta kuin omaani. Siksi se on niin ristiriitaista. En vaan ymmärrä!

 

[vierailija]

Kuullostaa kaksisuuntaiselta mielialahäiriöltä minusta..suosittelen lääkärillä käyntiä, ihan oman jaksamisen vuoksi.

 

[vierailija]

Jos menet juttelemaan johonkin tk:hon tms, niin siellä toteavat heti että "huolenaihe", jolloin menee automaatti-ilmoitus lastensuojeluun niin kuin kaikista muistakin lapsiperheitä koskevista "huolenaiheista". Eli kaiken muun stressin lisäksi joudut sitten lastensuojelun kynsiin ja kyttäämäksi.

 

[vierailija]

Jos mulla olisi tuollainen tilanne niin hakkaisin pari kertaa päätäni seinään vessassa kun kukaan ei katso ja sanoisin että lopeta toi sä olet aikuinen etkä mikään päiväkotilapsi käyttäydy nyt kuin aikuinen ja lopeta toi pelleily!

Sitten menisin keittiöön ja keittäisin kahvit.

 

[vierailijaAP]

Jos mulla olisi tuollainen tilanne niin hakkaisin pari kertaa päätäni seinään vessassa kun kukaan ei katso ja sanoisin että lopeta toi sä olet aikuinen etkä mikään päiväkotilapsi käyttäydy nyt kuin aikuinen ja lopeta toi pelleily!

Sitten menisin keittiöön ja keittäisin kahvit.

Näin mä aina teenkin. Mut vihaan silti sitä lasta.

 

[Ellimaar]

Siis pliis kertokaa mulle mitä voin tehdä itselleni. Tarviin varmaan jonkun lääkityksen tmv. En tajua mikä mua vaivaa ja ahistaa tämä tunne itteenikin! Vihaan itseäni, kun tunnen näin. Tilanne siis tämä: mulla 3 lasta joista 2 asuu mun luona ja yksi isällään. Nyk.miehellä yksi lapsi joka asuu meidän kanssa. Lapsen äiti aikanaan jätti miehen ja lapsen heti kun tää lapsi syntyi, koska tajusi ettei lapsiperhe elämä olekkaan häntä varten. Ei nähnyt lastansa ollenkaan yli vuoteen. Nyt ottaa sentään luokseen joka toiseksi viikonlopuksi. Tää sen äiti on todella avuton ihminen, hänen eteen pitäisi tehdä kaikki valmiiksi. Viedä ja hakea lapsi aina ja käyttää kaupassa jne jne . Mies tähän suostuu sen pelossa että ei enää ottaisi lasta muuten luokseen. Lisättäköön vielä, että kaikki kaupat ja meidän asunnot ovat kävelyetäisyydellä päässä eli ei pitäisi olla vaikeaa itse käydä kaupassa ja edes joskus tuoda/hakea lasta itse. Ja nyt, itse ongelmaan;
Mulla on ruvennut tulemaan (luultavasti tän lapsen äidin avuttomuudesta ja "hyväksi käyttämisestä" sellainen tietynlainen viha, joka suuntautuu myös tähän lapseen??? Vaikka hän on TÄYSIN VIATON ja ymmärrän sen. Mutta jotenkin vituttaa se, ettei voi ottaa enempää vastuuta lapsestaan ja pääsee niin helpolla joka asian suhteen. Huoh. Tuntuu että mitä enemmän sen äiti mua vituttaa, niin se heijastuu samalla myös tähän lapseen. En tajua Miksi??? Mua niin ahdistaa nämä tunteet ja en tiedä kauan jaksan enää esittää kaiken olevan hyvin ja että tykkäisin tästä lapsesta vilpittömästi. Tykkään kyllä, mutta vihaan myös. En haluaisi onks mulla oikeesti joku mielialahäiriö vai mitä vittua??? Menenkö lääkäriin juttelemaan vai teljetäänkö mut suoraan johonkin huoneeseen pakkopaidassa? Kellekään ei voi puhua näistä tunteista, koska onhan tää ihan KAMALAA, oksettavaa. Miten voin olla tälläinen ihminen? En tiiä mitä tehdä, haukkumaan pystyyn tai antakaa pliis jotain neuvoja miten saan tilanteen muuttumaan.
Lisäys: mulla on välillä (harvoin kyllä) sellaisiakin päiviä, kun rakastan tätä lasta kuin omaani. Siksi se on niin ristiriitaista. En vaan ymmärrä!

Lakatkaa paapomasta lapsen äitiä. Ja juttele miehesi kanssa, älä sano että vihaat lasta koska se ei pidä paikkaansa, vihaat tilannetta ja se heijastuu lapseen ja että asiaan pitää tulla muutos ennenkuin koko perhe voi todella huonosti tai hajoaa. Ja voit käydä purkamaan pahan olon myös tilannetta hyväksikäyttävään lapsen äitiin joka on kaiken pahan alku ja juuri, ties vaikka ryhdistäytyisi.