Olen kelvoton äiti

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja huono äiti
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

huono äiti

Vieras
Vanhemmuus on minulle taakka. Olen hoitoalalla töissä ja luulin, että pystyisin oman lapsenikin hoitamaan, mutta taas tänään iski kamala ahdistus, kun lapsi heräsi puoli kuusi ja yritin häntä viihdyttää koko pitkän aamun. Tuntuu pahalta, mutta en meinaa millään jaksaa hoitaa lasta. Veinkin hänet perhepäivähoitajalle, vaikka ei olisi ollut pakko.

Lapsi on vasta vähän yli vuoden vanha. Siitäkin koen nyt syyllisyyttä, että hän on hoidossa. Mummolan apua käytän niin paljon kuin mahdollista ja mies osallistuu kaikkeen, yrittää vielä tehdä minulta tekemättä jääneet kotityöt illalla pitkän työpäivän jälkeen.

Koen ajoittain onnen hetkiä lapseni kanssa, mutta helpotus on suuri, kun ei tarvitse olla kahden lapsen kanssa. Olen jo töissä, taloudellinen tilanne pakotti siihen ja en olisi kotona oloa enää jaksanut pitempään.

Perheemme asiat pitäisivät olla kaikin puolin kunnossa ja pidämme todella hyvän huolen lapsestamme, mutta kaksin lapsen kanssa pitkään oleminen saa usein aikaan kovan ahdistuksen.
 
En osaa auttaa, mutta itsellän oli hyvin samanlaisia ajatuksia aikanaan. Oli lähes tuskaa olla lapsen kanssa kahdestaan. Nyt lapsi on jo neljä ja hänestä on paljon iloa apua ja seuraa ja on mukava leikkiä yhdessä, kun ei tarvitse enää ns. viihdyttää. Paljon voimia ja jaksamista sulle. Lapsen on varmasti ihan hyvä olla välillä hoidossa kun sinä olet kotona, saat huilata ja ihan vaan olla.
 
Tiedän tunteesi. Mulla oli esikoisen kanssa tuota samaa pelkoa ja ahdistusta, ja se aika minkä joutui (siis nimenomaan JOUTUI!) viettämään lapsen kanssa kahdestaan oli jotenkin ihan hirvittävän raskasta ja pitkäveteistä. Näin jälkeenpäin ajatellen jonkinlainen masennuskausi tai joku muu synnytyksen jälkeinen alamäki mulla silloin varmasti oli, ja osasyynä myös se, että univelkaa oli hirvittävästi. Poika ei nimittäin nukkunut puoleen vuoteen öitään kunnolla, ja heräili ihan jatkuvasti. Me oltiin molemmat miehen kanssa ihan pystyynkuolleita silloin, mutta mulla oli lisäksi vielä tää henkinen alamäki. Olisi pitänyt silloin ymmärtää käydä lääkärin juttusilla, todennäköisesti lääkkeillä olisi mennyt helpommin ohi. Pari vuotta tätä angstia kesti, ja pelkäsin todella pahasti saman uusiutuvan pikkuveljen kohdalla. Onneksi näin ei käynyt, ja tämän kakkosen kanssa olen pystynyt nauttimaan vauva- ja pikkulapsiajasta ihan toisella tavalla. Tuntuu kuin olisi ihan eri maailmassa kuin esikoisen kanssa.
 
Kirjoituksesi auttoi jo paljon. En ehkä ole niin paha sittenkään, kun tunnen tämän tuskan ja haluan vain parasta lapselleni, mutta tuntuu, että työssä käyvät pienten lasten vanhemmat tuomitaan kovin sanoin. Kai lapselleni on sentään parempi tällainen epäkelpo äiti kuin ei äitiä ollenkaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Kirjoituksesi auttoi jo paljon. En ehkä ole niin paha sittenkään, kun tunnen tämän tuskan ja haluan vain parasta lapselleni, mutta tuntuu, että työssä käyvät pienten lasten vanhemmat tuomitaan kovin sanoin. Kai lapselleni on sentään parempi tällainen epäkelpo äiti kuin ei äitiä ollenkaan.

Et varmasti ole sen epäkelvompi äiti kuin moni muukaan, olet paras äiti lapsellesi ja hän rakastaa sinua.
 

Similar threads

V
Viestiä
7
Luettu
1K
Aihe vapaa
vierailija
V
E
Viestiä
38
Luettu
3K
Aihe vapaa
alkuperäinen kirjoittaja
A

Yhteistyössä