N
"nenja"
Vieras
koko lapsuus ja teini-ikä meni niin että aina sai odottaa tuntukaupalla sovitun ajan jälkeen. aina. se on 2kertaa koko elämän aikana ollut ajoissa ja 2kertaa lähes ajoissa.muuten aina myöhässä.
omalla lapsellani on terapia toisella paikkakunnalla,sinne ei pääse kovin helposti busseilla(eikä oma fyysinen terveys tällä hetkellä sitä kestäisi). en koskaan hankkinut ajokorttia avioliitossa ollessani,koska ajattelin että se on turhaa rahan haaskausta,kun autolla hoidettavat asiat voi mies hoitaa ja bussit kulkee.
niinpä. mutta sattui niin että satutin selkäni,kärsin sen jäljiltä hirveistä hermokivuista(en todellakaan pysty vaihtoineen ja odotteluineen 4tunnin matka-aikaa kestämään busseilla).
isäni siis kuljettaa lasta toistaiseksi, mutta isä on AINA myöhässä,milloin mikäkin on syynä,mutta aina järjestäin myöhässä. en vittu jaksa ymmärtää että 50 v ukko ei osaa aikatauluttaa vieläkään asioita niin että olisi ajoissa(työtön tällä hetkellä että aikaa kyllä on).
haluan oman auton ja ajokortin,mutta niitä ei saa tähän hätään,eikä mun fyysinen terveys kestäisikään mitään teoriatunteja+ajotunteja.
tuntuu että olen ihan ansassa. en vaan kestä sitä että mikään ei ole varmaa. ei se paraneeko terveyteni,ei se pääseekö lapseni ajoissa terapiaan(jota tarvitsee) se on mun vastuulla mutten kykene niihin bussimatkoihin.
mieskin tekee pitkää päivää
omalla lapsellani on terapia toisella paikkakunnalla,sinne ei pääse kovin helposti busseilla(eikä oma fyysinen terveys tällä hetkellä sitä kestäisi). en koskaan hankkinut ajokorttia avioliitossa ollessani,koska ajattelin että se on turhaa rahan haaskausta,kun autolla hoidettavat asiat voi mies hoitaa ja bussit kulkee.
niinpä. mutta sattui niin että satutin selkäni,kärsin sen jäljiltä hirveistä hermokivuista(en todellakaan pysty vaihtoineen ja odotteluineen 4tunnin matka-aikaa kestämään busseilla).
isäni siis kuljettaa lasta toistaiseksi, mutta isä on AINA myöhässä,milloin mikäkin on syynä,mutta aina järjestäin myöhässä. en vittu jaksa ymmärtää että 50 v ukko ei osaa aikatauluttaa vieläkään asioita niin että olisi ajoissa(työtön tällä hetkellä että aikaa kyllä on).
haluan oman auton ja ajokortin,mutta niitä ei saa tähän hätään,eikä mun fyysinen terveys kestäisikään mitään teoriatunteja+ajotunteja.
tuntuu että olen ihan ansassa. en vaan kestä sitä että mikään ei ole varmaa. ei se paraneeko terveyteni,ei se pääseekö lapseni ajoissa terapiaan(jota tarvitsee) se on mun vastuulla mutten kykene niihin bussimatkoihin.
mieskin tekee pitkää päivää