olen lakannut haluamasta vaimoani

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja jorma
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
J

jorma

Vieras
Hei ellit ja Mikael kollitkin.
Olemme olleet aviossa 8vuotta. Puoli vuotta sitten huomasin että haluni on kadonnut. Mistäköhän se voisi johtua. Ensin ajattelin että verenpaine ja nukkumislääkitys sen aiheuttaa. Mutta lääkitys oli jo liiton alussa ja ei ollut mitään ongelmia. Silloin tikkari pomppaa asentoon jo pelkästään vaimoni tekstiviestistä tai äänen kuulemisesta. Seksiä oli joka päivä, parhaimmillaan viisi kertaa päivässä. Kovasti toivomaamme lasta ei alkanut kuulumaan, tutkimuksissa selvisi välillä endometrioosi. Hedelmöityshoidot ei auttanut. Seksi muuttui ovulaationaikaiseksi lapsenteoksi. Vuosi avioliiton alusta vaimon todellinen tunnepuoli alkoi tulla esiin. Saa raivareita jatkuvasti ja hermostuu milloin mistäkin. Alussa jää raivarit ja hermoilut ei tuntuneet missään. Kuvaisin tuota tilannetta näin: olen mies joka ui meressä kohti halun rantaa, aina tulee raivari-aalto joka heittää takaisin syvemmälle. Alussa sitä jaksaa jauhoa hyvin voimin takaisin mutta kerta toisensa jälkeen aalto kuluttaa voimat, nyt olen niin syvällä että jalat ei yllä ohjaan ja kauhoa ei jaksa. Vaimoni pakkomielle biologiseen lapseen ei ota laantuakseen. Sekös taas raivareita aiheuttaa jos minä en halua seksiä. Mitenkähähän tästä oravanpyörästä pääsis. Kun kerroin vaimolle puhuneeni asiasta työpaikkalääkärin kanssa niin siitä seurasi herkistyminen ja hän ilmoitti minun tehneen jotain sellaista joka etäännyttää meitä toisistamme. Olen hyväksynyt sen että vaimoni ei halua minua niin kovasti koska olen varmaankin aika ruma ja hän sievä, mutta olisi kiva tuntea itsensä aidosti halutuksi.
 
Hyvä, että ap. olet ottanut asian puheeksi työpaikkalääkärin kanssa. Lääkäriä sitoo vaitiolovelvollisuus toisin kuin meitä lörppöjä nettiellejä.

Kai vaimosikin uskoutuu lääkärilleen eikä sinun kannata siitä mieltäsi pahoittaa.

Liian avoin asioiden levittely ei auta asiassa. Ulkonäkö ei ole haluttavuuden tärkein asia.
Ikää tulee ja siitä huolimatta pysytään yhdessä.

Tämän enempää en aio kommentoida avaukseesi. Joskus ihmettelen miksi palstan perusjoukko ei
kommentoi viesteihin. Ehkä heilläkin on reppu tyhjänä.
 
mutta olisi kiva tuntea itsensä aidosti halutuksi.

Kuulostaa siltä, että liittonne on ajautunut käännekohtaan. Lasta on sitä vaikeampi saada, mitä paniikinomaisemmin yrittää. Vaimosi puutteellinen kyky säädellä tunteitaan, ja näin piittaamattomuus sinun tuneistasi, on ongelma. Lapsen tulo ei välillänne olevaa ongelmaa ratkaise. Varmaan kannattaa hakea apua perhekeskuksesta, omasta kunnastanne. Kun välit ovat kunnossa, tulee lapsikin maailmaan, jos näin on tarkoitus.

Kirjoitin itse seksiosastolle Eikö kumppanini syty minusta? Varmaan tämä kaikki kakka on merkki yhteen sopimattomuudesta monella tasolla. Ongelma on se, että joillekin riittää se, että on ok olla yhdessä.
 
Viimeksi muokattu:
Hei vaan

Kiitos vastauksista. Vaimoni on itsekin ymmärtänyt ongelmallisen käytöksensä ja hakeutuu nyt
lääkärille. Tuo alkuperäinen tekstini oli aika hupaisaa luettavaa, olin lähettänyt sen kännykästä ja se oli näköjään laittanut sinne omia sanaehdotuksiaan. En huomannut sitä kuin vasta nyt.
Tässä uusiksi korjattuna:


Hei ellit ja miksei kollitkin.
Olemme olleet aviossa 8vuotta. Puoli vuotta sitten huomasin että haluni on kadonnut. Mistäköhän se voisi johtua. Ensin ajattelin että verenpaine ja nukkumislääkitys sen aiheuttaa. Mutta lääkitys oli jo liiton alussa ja ei ollut mitään ongelmia. Silloin tikkari pomppasi asentoon jo pelkästään vaimoni tekstiviestistä tai äänen kuulemisesta. Seksiä oli joka päivä, parhaimmillaan viisi kertaa päivässä. Kovasti toivomaamme lasta ei alkanut kuulumaan, tutkimuksissa selvisi vaimolla endometrioosi. Hedelmöityshoidot ei auttanut. Seksi muuttui ovulaationaikaiseksi lapsenteoksi. Vuosi avioliiton alusta vaimon todellinen tunnepuoli alkoi tulla esiin. Saa raivareita jatkuvasti ja hermostuu milloin mistäkin. Alussa ne raivarit ja hermoilut ei tuntuneet missään. Kuvaisin tuota tilannetta näin: olen mies joka ui meressä kohti halun rantaa, aina tulee raivari-aalto joka heittää takaisin syvemmälle. Alussa sitä jaksaa kauhoa hyvin voimin takaisin mutta kerta toisensa jälkeen aalto kuluttaa voimat, nyt olen niin syvällä että jalat ei yllä pohjaan ja kauhoa ei enää jaksa. Vaimoni pakkomielle biologiseen lapseen ei ota laantuakseen. Sekös taas raivareita aiheuttaa jos minä en halua seksiä. Mitenkähähän tästä oravanpyörästä pääsis. Kun kerroin vaimolle puhuneeni asiasta työpaikkalääkärin kanssa niin siitä seurasi hermostuminen ja hän ilmoitti minun tehneen jotain sellaista joka etäännyttää meitä toisistamme. Olen hyväksynyt sen että vaimoni ei halua minua niin kovasti koska olen varmaankin aika ruma ja hän sievä, mutta olisi kiva tuntea itsensä aidosti halutuksi.
 
Kuulostaa siltä, että liittonne on ajautunut käännekohtaan. Lasta on sitä vaikeampi saada, mitä paniikinomaisemmin yrittää. Vaimosi puutteellinen kyky säädellä tunteitaan, ja näin piittaamattomuus sinun tuneistasi, on ongelma. Lapsen tulo ei välillänne olevaa ongelmaa ratkaise. Varmaan kannattaa hakea apua perhekeskuksesta, omasta kunnastanne. Kun välit ovat kunnossa, tulee lapsikin maailmaan, jos näin on tarkoitus.

Kirjoitin itse seksiosastolle Eikö kumppanini syty minusta? Varmaan tämä kaikki kakka on merkki yhteen sopimattomuudesta monella tasolla. Ongelma on se, että joillekin riittää se, että on ok olla yhdessä.

Kuules tämä ap kertoi ihen selkeän syyn heidän lapsettomuudelleen ja se on endometrioosi. Kyse ei siis ole mistään yhteensopimattomuudesta. Suomalaisista lapsettomista pariskunnista vain 10% on sellaisia, joille kummallekaan puolisolle lapsettomuuden syytä ei löydetä. Näistä 10%:sta voitaisiin puhua yhteensopimattomina. Silloin kun lapsettomuudelle on löytynyt syy toisesta tai molemmista puolisoista, ei voida puhua yhteensopimattomuudesta.

Lapsettomilla pariskunnilla seksuaalinen haluttomuus on aika tavallista. Lapsettomuushan on taakka ja vaikuttaa lapsettoman osapuolen itsetuntoon ja kokemukseen omasta seksuaalisesta kyvykkyydestä.

Tekstistäsi heijastui väkisinkin se, että olet jonkun sortin uskovainen, uskot kaitselmuksen vaikuttavan kaikkeen tässä elämässä ja uskot näköjään, että kun tällä ap:lla ei ole parisuhde kunnossa niin siksi he eivät ole saaneet lasta. Ja tuo "lasta on vaikeampi saada kun sitä paniikinomaisesti yrittää" on täyttä paskaa. Kyllä suurin osa suomalaisista pariskunnista joutuu nykypäivänä ihan yrittämällä yrittämään raskaaksi tuloa ja tuohon yrittämiseen menee tavallisesti 3 kuukaudesta puoleen vuoteen aikaa.
 
Viimeksi muokattu:
Ja tuo "lasta on vaikeampi saada kun sitä paniikinomaisesti yrittää" on täyttä paskaa.

Ei välttämättä. Kyllä sillä stressilläkin on vaikutusta raskaaksi tulon kanssa. Stressi saattaa pistää elimistön ihan sekaisin, murehtii sitten minkä asian vuoksi hyvänsä, ja jos pakonomaisesti yrittää tulla raskaaksi, niin totta kai se on sekä henkinen että fyysinen rasitus. Eräs tuttavapariskuntani yritti vuosikausia lasta kaikin keinoin, ja olivat suoraan sanottuna aivan pakkomielteisiä asian kanssa, mutta kun raskaaksi tulo ei vain onnistunut niin lopulta tajusivat antaa periksi ja adoptoivat lapsen. Eikä mennyt kuin vajaa vuosi siitä niin yllättäen nainen tuli raskaaksi ilman varsinaista yrittämistäkään.

Tietysti se saattoi olla vain sattuma, mutta aivan varmasti myös se "paniikinomainen yrittäminen" vaikutti siihen, ettei raskaaksi tulo onnistunut.
 
Viimeksi muokattu:
Tekstistäsi heijastui väkisinkin se, että olet jonkun sortin uskovainen, uskot kaitselmuksen vaikuttavan kaikkeen tässä elämässä ja uskot näköjään, että kun tällä ap:lla ei ole parisuhde kunnossa niin siksi he eivät ole saaneet lasta. Ja tuo "lasta on vaikeampi saada kun sitä paniikinomaisesti yrittää" on täyttä paskaa. Kyllä suurin osa suomalaisista pariskunnista joutuu nykypäivänä ihan yrittämällä yrittämään raskaaksi tuloa ja tuohon yrittämiseen menee tavallisesti 3 kuukaudesta puoleen vuoteen aikaa.


Mitä pahaa siinä on jos joku on "jonkin sortin" uskovainen?
 
Viimeksi muokattu:
olen lakannut haluamasta miestäni, mutta ajattelenkin aina lemmen hetkellä, että vieressäni häärää Freetu ja hyvin on mennyt. Kokeile sinä samaa, mutta vaihda Frederik naiseen, joka miellyttää sinua.
 
Ei välttämättä. Kyllä sillä stressilläkin on vaikutusta raskaaksi tulon kanssa. Stressi saattaa pistää elimistön ihan sekaisin, murehtii sitten minkä asian vuoksi hyvänsä, ja jos pakonomaisesti yrittää tulla raskaaksi, niin totta kai se on sekä henkinen että fyysinen rasitus. Eräs tuttavapariskuntani yritti vuosikausia lasta kaikin keinoin, ja olivat suoraan sanottuna aivan pakkomielteisiä asian kanssa, mutta kun raskaaksi tulo ei vain onnistunut niin lopulta tajusivat antaa periksi ja adoptoivat lapsen. Eikä mennyt kuin vajaa vuosi siitä niin yllättäen nainen tuli raskaaksi ilman varsinaista yrittämistäkään.

Tietysti se saattoi olla vain sattuma, mutta aivan varmasti myös se "paniikinomainen yrittäminen" vaikutti siihen, ettei raskaaksi tulo onnistunut.

Mitenkäs niitä lapsia suurin osa suomalaisista saa tehtyä muuta kuin kovasti yrittämällä? Raskauden yrittäminen ei tee sellaista stressiä, mikä voisi haitata raskaaksi tuloa. Päin vastoin, joka päivä naiskentelu jouduttaa raskaaksi tuloa.

Tuo adoption jälkeinen spontaani raskaaksi tulo ei liity stressiin vaan hormooneihin. Adoptiolapsesta huolehtimen saa aikaan sijaisäidissä luontaisen hormoonituotannon, joka helpottaa luonnonmukaista raskaaksi tuloa. Adoptioprosessi jo ulkomaisen lapsen adoptoinnissakin kestää vuosikausia. Tekstisi sisältää runsaasti asiavirheitä.

Palaa maanpinnalle, hoivavietti ei ole lapsen hankinnassa se syy, vaan yhteisen jälkeläisen tekeminen, joka sisältäisi geenejä molemmista vanhemmista, lisäksi halu synnyttää rakastamalleen puolisolle jälkeläinen.
 
Viimeksi muokattu:
Tuo adoption jälkeinen spontaani raskaaksi tulo ei liity stressiin vaan hormooneihin. Adoptiolapsesta huolehtimen saa aikaan sijaisäidissä luontaisen hormoonituotannon, joka helpottaa luonnonmukaista raskaaksi tuloa. Adoptioprosessi jo ulkomaisen lapsen adoptoinnissakin kestää vuosikausia. Tekstisi sisältää runsaasti asiavirheitä.
.


Ai jaa, sittenhän ap:n vaimokkeen kannattaisi mennä tarhaan duuniin niin nuo hormoonit alkaa pelittää ja yhteiset geenit morfioituvat rakastamalleen miehelleen jälkeläiseksi ja suuren talon perijäksi.
 
Viimeksi muokattu:
Ai jaa, sittenhän ap:n vaimokkeen kannattaisi mennä tarhaan duuniin niin nuo hormoonit alkaa pelittää ja yhteiset geenit morfioituvat rakastamalleen miehelleen jälkeläiseksi ja suuren talon perijäksi.

Yritä nyt ymmärtää, ettei nämä asiat kenenkään ellichattääjän keksintöjä ole, näin nyt vaan on käynyt monille adoptiopareille, että spontaanisti nainen on tullut raskaaksi adoption jälkeen. Ilmeisesti hoivaaminen on saanut aikaan tämän hormoonitoiminnan paranemisen. Siitä ei liene tutkimuksia, että onko lastenhoitajana työskentely tehnyt samaa.

Ihan se on biologinen asia. Naisen hormoonitoiminta ylläpitää raskaaksi tuloa mahdollistavia hormooneja, jotka aiheuttavat ovulaation ja hedelmöittymisen ja keltarauhasen toiminnan, joka taas on välttämätöntä alkion kehitykselle ja kiinnittymiselle kohtuun.
 
Viimeksi muokattu:
Yritä nyt ymmärtää, ettei nämä asiat kenenkään ellichattääjän keksintöjä ole, näin nyt vaan on käynyt monille adoptiopareille, että spontaanisti nainen on tullut raskaaksi adoption jälkeen. Ilmeisesti hoivaaminen on saanut aikaan tämän hormoonitoiminnan paranemisen. Siitä ei liene tutkimuksia, että onko lastenhoitajana työskentely tehnyt samaa.

Ihan se on biologinen asia. Naisen hormoonitoiminta ylläpitää raskaaksi tuloa mahdollistavia hormooneja, jotka aiheuttavat ovulaation ja hedelmöittymisen ja keltarauhasen toiminnan, joka taas on välttämätöntä alkion kehitykselle ja kiinnittymiselle kohtuun.


Mikäs biologinen tarkoitus sillä sitten on, että nainen tulee uudelleen raskaaksi, kun on jo hoivattava.
 
Viimeksi muokattu:

Yhteistyössä