Olen loukkaantunut, kyse kihlautumisesta.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ..
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
?

..

Vieras
en tiedä miksi en pääse asian yli.. noin puoli vuotta sitten mies puhui paljon kihloista ja näytti jopa sormuksia, ostettasko sellaset. minähän siihen innoissani, että joo :) tottakai haluaisin kihloihin, se olisi lupaus avioliitosta. mutta mies sitten ei tehnyt mitään asian eteen, mietin ja kyselin milloin käydään ostamassa sormukset, ostaako mies vai mitä. kun asiasta kysyin, niin sanoi että ei nyt ole oikea hetki, se kyllä tulee sitten ja sen tietää.. jaaha. olin ihan murtunut sen päivän sitten ja pahimmasta yli päästyä on jääny pieni katkeruus, miksi kiusasi minua sillä tavalla ja milloin se oikea hetki mukamas sitten tulee? nyt kaikki hääohjelmat, vaimo ja mies asiat saa kipeän tunteen aikaan. välillä unohdan koko jutun, mutta sitten taas tulee joku asia, joka laukasee tuntemukset. oon sanonu joskus miehelle, että loukkasi aikalailla, mutta eipä se taida ymmärtää kuitenkaan :( toisinaan kyselee mennäänkö naimisiin, sitten kun ollaan naimisissa jne. mutta miksi ei OIKEASTI kosi?!!
 
[QUOTE="...";23778199]Ajankohta voi ihan hyvin olla tulossa, onko sulla synttärit, teillä vuosipäivä tai jotain näköpiirissä? Voi olla että mies on suunnitellut kosintaa siihen.[/QUOTE]

on kyllä tulossa.. sitä minäkin olen miettinyt, mutta oikeastaan tympäisee vaan kun salaa toivon ja sitten ei kuitenkaan mitään tapahdukaan... ei ne kihlat ole kaikki kaikessa, mutta kun tuolla tavalla kiusaa asian kanssa. tietysti olisi kiva saada sellainen lupaus sitoutumisesta.
 
Ajatteleeko mies, että odotat jotain yltiöromanttista kosintaa, jos kerran tykkäät hääohjelmista jne. Jos on suunnitellut jotain, mihin tarvii olla lämmin kesäinen ilma tai jotain muita erikoisolosuhteita, kun luulee, ettei sulle kelpaa tavallinen kosinta?
 
Alkuperäinen kirjoittaja ueÅG;23778220:
Osta sormukset ja kosi sinä. Nykyaikainen meininki :)

en halua.. olen vähän vanhanaikainen asian kanssa. olen ennen ollut kihloissa ja naimisissakin ja silloin minä olin päällepäsmärinä, jäi ikävä tunne kuitenkin ja suru siitä, että minua ei koskaan kosittu :( nyt siis odotan, vaikka hautaan asti :)
 
Meillä puhuttiin sormusten ostamisesta ja käytiin niitä katselemassakin. Noin vuoden myöhemmin mies sitten kosi. Hän oli halunnut teettää juuri tietynlaisen sormuksen, jota olin joskus katsellut vuosia sitten, eikä vastaavia ollut silloin ostosreissullamme löytynyt. Lisäksi hän oli halunnut odottaa sopivaa hetkeä ja sen verran kauan, että onnistuu yllättämään minut.
 
[QUOTE="Eee";23778238]Ajatteleeko mies, että odotat jotain yltiöromanttista kosintaa, jos kerran tykkäät hääohjelmista jne. Jos on suunnitellut jotain, mihin tarvii olla lämmin kesäinen ilma tai jotain muita erikoisolosuhteita, kun luulee, ettei sulle kelpaa tavallinen kosinta?[/QUOTE]

tääkin voi olla totta. olen myös erehtynyt sanomaan, etten kelpuuta ihan minkälaista sormusta tahansa, ja että minua ei ole koskaan kosittu niinkuin haluaisin.. ehkä on tullut kovat paineet?
 
siis tottakai on pakkomielle, hohhoijaa. kyllä se minusta muuttaa suhdetta varmemmaksi, on jotain mitä odottaa tulevaisuudelta, häitä ja sen jälkeistä elämää miehenä ja vaimona. rakastan kyllä ilman sormustakin.

Eli oletkin epävarma teidän suhteesta ja kuvittelet jos saat sormuksen ja miehen vihille niin mies pysyy rinnallasi, kyllä se kuule voi siltikin lähteä vai meinasitko sulkea lasipulloon jotta ei karkaa?
 
Meilläkin suunnitellaan häitä ja puhutaan muutenkin paljon aiheesta. mutta myöskin se kosinta puuttuu... olen kertonut, että menen kihloihin vain niin, että samalla päätetään hääpäiväkin ainakin vuosi ja kuukausi. paljon on puhunut, että millaiset sormukset olisi kivat yms ja pojalle sanonu, että kyllä me vielä äiti yllätetään oikein kunnolla. Jouluna ja tammikuussa synttäreideni aikaan jotain sivulauseessa marisin, ettei mitään yllätystä olekaan, niin mies siihen, ettei kai hän nyt niin tyhä ole että jo olemassa olevana merkkipäivänä kosisi, haluaa yllättää minut täysin jonain aivan muuna päivänä ja luoda siitä meille oman merkkipäivän!

Itselleni, ei tuo kihloihin meni nyt niin tärkeää ole, mutta koen sen kosinnan tärkeäksi osaksi naimisiin menoa! Eipä se kovin paljoa arkea muuta, mutta meidän tarinamme kohdalla, se on ikään kuin vanhan lopetus ja uuden polun alku! Ja nyt raskaana ollessa, en edes naimisiin halua... vaan haluan odottaa, että tämä pikkuinen on sen verran isompi ja pääsen nauttimaan itsekin päivästä!
 
siis tottakai on pakkomielle, hohhoijaa. kyllä se minusta muuttaa suhdetta varmemmaksi, on jotain mitä odottaa tulevaisuudelta, häitä ja sen jälkeistä elämää miehenä ja vaimona. rakastan kyllä ilman sormustakin.

Siis tämä jjust on niin sekopäinen tapa ajatella näitä asioita, että huhhuh! Se kihlaus ja liitto ei nimenomaan saisi muuttaa asioita, silloin ollaan terveellä pohjalla. Jotenkin hullua fiilistellä sitä sormuksen saannin jälkeistä elämää, kun teillä on se suhde ihan yhtä lailla tässä ja nyt.

Itse en nyt ymmärrä, miksi skitsoat ja tuhlaat energiaasi tuollaisen asian märehtimiseen, mut mulla taitaakin olla erilainen tapa hahmottaa näitä juttuja.
 
täh? en tajua miksi se on jotenkin miehen asia kosia naista. eikö nyt noin isoista jutuista kuin naimisiin meno sovita yhessä, jutella ja valmistauduta? miksi ihmeessä se naimisiinmenon ajankohta olis vaan toisen päätettävissä? miksette puhu asiasta?
 
Alkuperäinen kirjoittaja täh;23780191:
täh? en tajua miksi se on jotenkin miehen asia kosia naista. eikö nyt noin isoista jutuista kuin naimisiin meno sovita yhessä, jutella ja valmistauduta? miksi ihmeessä se naimisiinmenon ajankohta olis vaan toisen päätettävissä? miksette puhu asiasta?

Näin mäkin tekisin, jos ylipäätään avioon haluaisin.
 
Mä en halunnut tehdä naimisiinmenosta missään tapauksessa vain mun juttua. Ikinä en olis kosinut itse. Olin jopa henkisesti valmis siihen, että me ei milloinkaan mennä naimisiin, sillä mies oli kerran eronnut ja se oli hänelle kova paikka. 6 vuoden yhdessäolon jälkeen kosinta kuitenkin tuli, ja olin totta kai hyvin onnellinen. Se on tärkeää myös lasten kannalta,ja tuo turvaa iahn ero tavalla kuin avoliitto, jos toinen puolisoista kuolee.
 
Lisään vielä, että me ei kihlauduttu eikä ostettu mitään kihloja. Mentiin reissussa naimisiinkin, eikä meillä tavallaan ollut mitään "kihlausaikaa", kun ei ollut varsinaista hääjuhlaakaan.
 

Yhteistyössä