B
beibe89
Vieras
Siis ihan oikeasti masentunut. Tuntuu että rämmin harmaassa suossa mistä en pääse ylös. Saatan purskahtaa itkuun pienimmistäkin asioita ja itkeä vollottaa äneen miten vihaan kotona olemista ja minua ei kiinnosta olla lapseni kanssa. Lapsen itku ja kitinä tekee minut hulluksi ja olen muutaman kerran ajatellut kun ajan yksin autoa ajaa sen auton alas johonkin rotkoon. Haluaisin töihin, mutta lapsi on vielä liian pieni 9kk menemään hoitoon ja koulunikin alkavat vasta ensivuoden loppupuolella.
Minua ei kiinnosta lähteä kerhoihin,tutustua ihmisiin ja pienetkin asiat tuntuvat ylitsepääsemättömiltä. Mies ei ymmärrä ettei mielalaani paranneta käyttämällä rahaa lahjoihin tai viettämällä satunnaisia vapaailtoja ilman lasta. Mä vihaan tätä kotona olemista, olen vihannut alusta asti ja en rehellisesti ymmärrä miten joku voi vuosi tolkulla olla kotona.
Pitäisi varmaan mennä puhumaan tästäkin asiasta lääkärille kun ei tällainen elämä ole mistään kotoisin että itken miten paskaa oma elämäni on. Liekkö sekään elämää, että olen kotona lääkkeiden voimalla ja huulilla on tekohymy..
Minua ei kiinnosta lähteä kerhoihin,tutustua ihmisiin ja pienetkin asiat tuntuvat ylitsepääsemättömiltä. Mies ei ymmärrä ettei mielalaani paranneta käyttämällä rahaa lahjoihin tai viettämällä satunnaisia vapaailtoja ilman lasta. Mä vihaan tätä kotona olemista, olen vihannut alusta asti ja en rehellisesti ymmärrä miten joku voi vuosi tolkulla olla kotona.
Pitäisi varmaan mennä puhumaan tästäkin asiasta lääkärille kun ei tällainen elämä ole mistään kotoisin että itken miten paskaa oma elämäni on. Liekkö sekään elämää, että olen kotona lääkkeiden voimalla ja huulilla on tekohymy..