Olen masentunut tähän kotona olemiseen

[beibe89]

Siis ihan oikeasti masentunut. Tuntuu että rämmin harmaassa suossa mistä en pääse ylös. Saatan purskahtaa itkuun pienimmistäkin asioita ja itkeä vollottaa äneen miten vihaan kotona olemista ja minua ei kiinnosta olla lapseni kanssa. Lapsen itku ja kitinä tekee minut hulluksi ja olen muutaman kerran ajatellut kun ajan yksin autoa ajaa sen auton alas johonkin rotkoon. Haluaisin töihin, mutta lapsi on vielä liian pieni 9kk menemään hoitoon ja koulunikin alkavat vasta ensivuoden loppupuolella.

Minua ei kiinnosta lähteä kerhoihin,tutustua ihmisiin ja pienetkin asiat tuntuvat ylitsepääsemättömiltä. Mies ei ymmärrä ettei mielalaani paranneta käyttämällä rahaa lahjoihin tai viettämällä satunnaisia vapaailtoja ilman lasta. Mä vihaan tätä kotona olemista, olen vihannut alusta asti ja en rehellisesti ymmärrä miten joku voi vuosi tolkulla olla kotona.

Pitäisi varmaan mennä puhumaan tästäkin asiasta lääkärille kun ei tällainen elämä ole mistään kotoisin että itken miten paskaa oma elämäni on. Liekkö sekään elämää, että olen kotona lääkkeiden voimalla ja huulilla on tekohymy..

 

[KangasP-Akka]

http://kaksplus.fi/keskustelu/t1566221#m18026473 jos olet rekisteröitynyt tänne niin tervetuloa tuonne saamaan ja antamaan vertaistukea. :hug:

 

[Turbojurpo]

Itte töihin ja äijä kotiin.

 

[ahma]

No ihan selvästi masentunut. Sillon tarttetaan sitä apua, vaikka varmaan olo kohenis jo sillä että tosiaan pääsisit sieltä pois.

 

[ap]

Itte töihin ja äijä kotiin.

Mies ei voi jäädä pois kun on vakipaikka ja mulla olis edessä vaan opiskelua ja keikkahommaa.

 

[kielletty]

Sano ihmeessä asiasta, kun seuraavan kerran menet neuvolaan, he tarjoavat sinulle kyllä apua! Ja usko pois, tuhannet muut ovat kokeneet saman ahdingon kuin sinä, minä olen yksi heistä. Jossain kohtaa suorastaan jollain sairaalla tavalla nautin siitä miten syvässä ahdingossa oikein rämminkään...

Elämä voi kuitenkin olla myös ihan hemmetin kivaa. Se vaatii nyt sinun panoksesi, joka on se, että kerrot asiasta jollekulle kuka osaa sinua auttaa. Eikö olisikin mukavaa nauttia ihan oikeasti vauvasi hymystä ja niistä pienistä asioista mistä arjessa on kyse? Se on ihan mahdollista, sinullekin! Etköhän sinä ole rypenyt jo ihan tarpeeksi kauan :hug:

 

[ap]

No ihan selvästi masentunut. Sillon tarttetaan sitä apua, vaikka varmaan olo kohenis jo sillä että tosiaan pääsisit sieltä pois.

Kun vietän päivänkin pois kotoa ja lapsenhoidosta niin mun mieliala kohenee selvästi. Pelkkä ajatuskin palaamisesta arkeen ja tästä helvetin kotiäitinä olemisesta saa palan nousemaan kurkkuun.

Saisikohan neuvolan kautta apua?

 

[r]

parempi sen lapsen olla hoidossa ku väsyneen äitin kans kotona. mulla saman ikänen tyttö ja nautin joka hetkestä ja jään hoitaan kotiin kolmi vuotiaaksi.

 

[ap]

parempi sen lapsen olla hoidossa ku väsyneen äitin kans kotona. mulla saman ikänen tyttö ja nautin joka hetkestä ja jään hoitaan kotiin kolmi vuotiaaksi.

Mä en haluaisi laittaa lasta vielä hoitoon koska ei kävele/puhu. Rakastan lastani yli kaiken ja haluan hänelle vain parasta. En tunne itseäni väsyneeksi tunnen vaan tämän kotiäitiyden vastenmieliseksi ja masennun kun minut on pakotettu tähän asemaan.

 

[viivi harmaana]

monissa kunnissa saa alle vuoden ikäisen lapsen kotiin välillä perhetyöntekijän apua, pääsisit säännöllisesti pois ja samalla tietty kannattais varmaan käydä juttelemassa jonkun ulkopuolisen kanssa.

 

[kielletty]

Saisikohan neuvolan kautta apua?

Kyllä saa, itse sain apua heti. Eikä tarvinnut kuin sanoa "saisinko sellaisen mielialakyselyn täytettäväksi". Sen jälkeen koko homma on ollut muiden käsissä.

 

[hohhoi]

9kk liian pieni hoitoon..nojaa,miten sen ottaa.Ite laitan omani silloin hoitoon ja menen töihin.

 

[ap]

monissa kunnissa saa alle vuoden ikäisen lapsen kotiin välillä perhetyöntekijän apua, pääsisit säännöllisesti pois ja samalla tietty kannattais varmaan käydä juttelemassa jonkun ulkopuolisen kanssa.

Kyllä mä saan hoitoapua niin mieheltä,kuin isovanhemmilta ja kummeiltakin. Se yhden illan tuulettuminen ei vaan poista sitä faktaa että seuraavana päivänä tilanne on taas sama: olen kotona tahtomattani.

 

[kielletty]

No minä ainakin tuona aikana halusin lähinnä sen kuristavan tunteen pois ollessani kotona lapsen kanssa yksin, enkä kokenut että ratkaisuna siihen olisi viedä lapsi pois. Se on toki asia sitten erikseen, jos on jo suunnitellut menevänsä töihin ja laittavansa lapsen hoitoon...

 

[r]

oon kyl samaa mieltä et liian nuori hoitoon, mut jos susta tuntuu noin pahalta olla kotona niin lapsikin vaistoaa... meillä menee päivät nopsaa kun tehdään kaikkea kivaa eikä va 4 seinän sisällä,ilta päivällä kun mies tulee töistä lähen käväseen jumpassa tai shoppaileen tai jotain.

 

[joo]

tuota,se vanhemmuus on rankkaa..ei kannata nuorena hankkia lapsia jos ei pysty sitoutuu kunnolla.

 

[:)]

mene puhumaan jollekkin..jospa pääsisit vaikka opiskelee jotain,haet johonkin
mua ainakin piristi kun pääsi opiskelee,kyllä ne lapset pärjää tarhassa hyvin.

 

[ap]

mene puhumaan jollekkin..jospa pääsisit vaikka opiskelee jotain,haet johonkin
mua ainakin piristi kun pääsi opiskelee,kyllä ne lapset pärjää tarhassa hyvin.

Pitää puhua neuvolassa,kiitos kaikille tuesta. Mulla siis on opiskelupaikka odottamassa valmiina,tarkoitus on aloittaa ensivuonna syksyllä se linja.

 

[Tinii harmaana]

Itsekin olin tosi ahdingossa kotona vielä hetki sitten, tyttö nyt 1v3kk joten tiedän tosiaan tunteen.
Mies yritti parhaansa mukaan auttaa mutta ei ne satunnaiset vapaat tosiaan siihen arkeen kovasti auttaneet
itsellä auttoi se että otin tilanteen haltuun itselleni, kuulostaa tyhmältä mutta auttoi.
Aloin väkisin raahaamaan itseäni ulis ja kaupungille jolloin kitinähetket lapsen kanssa sai keskeytettyä useaksi tunniksi.

Sun kannattais myös miettiä että ei se lapsi ole liuan pieni hoitoon jos muita mahdollisuuksia ei ole ja näyttäis siltä että jos sun oloos ei tule muutosta niin vaihtoehtoja ei ole. Kyllä lapsen on paljon parempi olla hoidossa kuin kotona jos se tuottaa sinulle kerta kaikkiaan sietämätöntä oloa.
Eikä sun pidä ajatella että sut on oakotettu tuohon tilanteeseen sillä vaihtoehtoja on, et vain anna itsellesi mahdollisuutta kokeilla niitä.

Tsemppiä ja voimia ja toivon että rohkaistut ja teet asialle jotain sillä kotona odottamalla asiat vain 100% pahenevat.

 

[Tinii harmaana]

Sori kirjotus virheet, kirjoitan puhelimella

 

[r]

mä jo mietin miten raskin tyttöni viedä 3vuotiaana päiväkotiin,2v iässä ajattelin viedä kerran viikkoon kerhoon ni ei tunnu ni rajulta alottaa yht äkkiä tarhaa.

 

[akka]

Itte töihin ja äijä kotiin.

Mies ei voi jäädä pois kun on vakipaikka ja mulla olis edessä vaan opiskelua ja keikkahommaa.

No vakitöistähän nimenomaan saa hoitovapaata kunnes lapsi 3v, ukko kotiin vaan ja ite töihin!

 

[Katja]

Googleta Äimä ry niin saat tietoa synnytyksenjälkeisestä masennuksesta. Se saattaa joillakin oireilla vasta kuukausia synnytyksen jälkeen. Hakeudu hoitoon, olet selvästi masentunut. Lääkkeet ja terapia voisivat auttaa.

 

[vieras]

se on paljon omasta asenteesta kiinni miten tuon kotona olemisen ottaa.. jos aattelee vana kaikkea huonoja asioita ni pakostakin masentuu..

 

[vieras]

se on paljon omasta asenteesta kiinni miten tuon kotona olemisen ottaa.. jos aattelee vana kaikkea huonoja asioita ni pakostakin masentuu..

Olipas harvinaisen tyhmä kommentti. Todellinen masentuminen ei ole kiinni ihmisestä.