Olen näkymätön enkä saa myötätuntoa

[vierailija]

Muutamat viime vuodet ovat olleet hyvin raskaita. Olen melkein aina töissä ja siitä huolimatta rahaton. Tämä johtuu siitä, että mieheni on tehnyt taloudellisesti huonoja päätöksiä, joiden kanssa meidän molempien pitää yrittää elää. Olen myös joutunut lähes kokonaan luopumaan asiasta, joka on ollut elämäni suuri intohimo.

Tämä on itsessään raskasta, mutta lisäksi minusta tuntuu, ettei ketään kiinnosta. Kukaan ei tunnu näkevän tilannettani.

Miehelleni yritän puhua siitä, että olen uupunut eikä elämässäni ole oikein mitään sisältöä. Hän käyttäytyy joka kerta, kuin puheeni olisivat typeriä ja kiusallisia ja olisi parempi, jos olisin hiljaa. Viime aikoina olenkin koettanut opetella siihen, etten puhu hänelle tunteistani.

Muut läheiset tuntuvat olevan sokeita tilanteelleni. Kuvittelen, ettei sitä voi olla näkemättä, että olen aina töissä eikä asia, joka on ollut minulle lapsesta asti äärettömän tärkeä, enää kuulu elämääni. Kuitenkaan kukaan ei kommentoi asiaa mitenkään. Se tuntuu oudolta. Minusta tuntuu melkein siltä, kuin minusta olisi repäisty irti iso pala ja kaikki ympärilläni teeskentelevät, etteivät huomaa mitään.

En itsekään ole varma, mitä odotan. Odotanko, että joku tulisi voivottelemaan ja itkemään kanssani elämäni kurjuutta? Ehkä odotan juuri sitä. En toisaalta osaa sanoa, kenen näin pitäisi tehdä. Ehkä tämä näkymättömyys, jossa elän, on normaalia eikä ketään yleensäkään kiinnosta muiden elämä?

Viime viikolla tapahtui erittäin kurja asia, kun toinen henkilö aiheutti tahattomasti minulle ison vahingon. Kaksi läheistäni on erikseen sanonut minulle, että minun täytyy ymmärtää, että se oli vahinko ja että toisella on nyt paha olo. En ymmärrä, miksi he tekevät näin, koska en todellakaan ole ollut haukkumassa tätä vahingon aiheuttajaa vaan jakanut hänelle myötätuntoa, vaikka mieleni olisi tehnyt vain itkeä, kun näin, mitä tuhoa hän oli saanut aikaan.

Ehkä olen kuin lapsi, mutta nytkin mietin, missä minun myötätuntoni on? Miksi nytkään kukaan ei tunnu näkevän sitä, kuinka vaikea tämä tilanne on MINULLE? Miksi minä ja murheeni ovat aina näkymättömiä?

 

[vierailija]

Oletko ollut aina lähipiirissäsi se, jota ei olla otettu vakavasti tai se, jonka on oletettu pärjäävän? Oletko itsestäänselvyys? Ihmiset eivät ehkä ymmärrä miten koet todellisuudessa asiat, jos et ole osannut riittävän vahvasti ja selkeästi tuoda niitä kuitenkaan esille.

 

[vierailija]

Päässäni kalkattaa sana itsemyötätunto. Aiheesta on ollut keskustelua tällä palstalla. Hae-toiminto on palstan yläosassa. Kävin kerran kyseisellä luennolla.
Huono parisuhde syö ihmistä.
Elin sellaisessa pitkään. Loppuaikoina mikään asia minussa ei ollut hyvin.
Miehellä oli pitkä lista ongelmia. Onneksi hän ei sentään päätynyt samaan ratkaisuun kuin kansanedustaja tänä kesänä. Lääkkeillä on paljon sivuvaikutuksia.
Kirjoituksesi on ylimalkainen etten pysty antamaan enempää neuvoja.
Varoitan tämän palstan mörökölleistä. He usein pilaavat hyviä keskusteluketjuja.

 

[vierailija]

Minut on varmasti totuttu näkemään vahvana pärjääjänä, joka selviää aina. Se lienee osa ongelmaa. Toisaalta minulle ei kyllä tunnu avautuvan mitään tietä ulos tästä roolista, vaikka olen sitä etsinytkin.

Olen koettanut tuoda esiin omia kokemuksiani sanallisesti joskus hyvin suoraankin, mutta sitä ei oikein oteta vastaan. Aletaan puolustella muita asiaan liittyviä ihmisiä ja alleviivata, kuinka minun pitäisi ymmärtää heitä (mutta kenenkään ei ilmeisesti minua). Tai sitten kiemurrellaan kiusaantuneina, niin kuin kertoisin jotakin noloa ja sopimatonta. Ehkä kerronkin. Ehkä näillä asioilla ei pitäisi kiusata muita vaan pitää ne omana tietonaan?

Ap.

 

[vierailija]

Palaan vielä tähän ketjuun.
Yle klo 20:30 mt-alan miesasiantuntijat sanoivat, että työntekijät ylianalysoivat mm. netissä turhaan tunteitaan, ja hakeutuvat asiassa lääkärin puheille.
Minusta on hyvä, että nykyään ihmiset ennakoivat itsensä hyvinvointia.
Jos elää toimimattomissa ihmissuhteissa, kannattaa miettiä onko tosiaan pakko.
Ei kannata rynnätä suhteisiin pää kolmantena jalkana. Eivät ne kuitenkaan kanna pitkälle. Loppuvat vain kuin kanan lento.