P
pettynyt äiti
Vieras
Eipä tullut viime yönä nukuttua ...
Tulipas oikein ylläri tytön taholta ... meidän kiltti 15-vuotias johon on tähän asti voinut luottaa lähes sataprosenttisesti järjesti sellaisen tempauksen että oksat pois. Tässä kesän aikana tyttö löysi uuden bestiksen ja olinkin tosi tyytyväinen koska ko. kaverilla on hyvin samantapainen kuin omani; rauhallinen, kiltti, luotettava ja myös tytön vanhemmat pitävät tiukasti annetuista rajoista kiinni. Ko. tyttö ei juo eikä voi sietää kavereita jotka juovat ... eli hyvältä näytti. Viimeiset viikot tytöt ovat reissanneet paljon naapurikaupungissa (30 kilsaa meiltä) koska täällä maalla "ei ole mitään" ... käyvät syömässä, ostoksilla ja viettävät aikaa uusien kavereidensa kassa, joita onkin kertynyt paljon. Meillä oli selvät sävelet eli vein ja hain tytön bussipysäkiltä, ohjeeksi oli annettu mm. että kenenkään kotiin EI saa mennä, kenenkään auton kyytiin EI saa mennä, puhelimeen pitää vastata jne. jne. Kotiin tullaan ihmisten aikaan, viimeistään kymmeneltä illalla muta yleensä jo ennen. Kaikki näytti hyvältä - eiliseen asti ...
Tytön kaveri ei päässyt mukaan kaupungille mutta omalla tytölläni oli ihan hirveä hinku lähteä silti - ensimmäistä kertaa yksin. Tässä vaiheessa olisi jo hälytyskellot pitäneet soida. Sovittiin tytön kanssa että kotiin tullaan yhdeksän bussilla. Lähetin tekstarin vähän vaille että muista ehtiä bussiin - ei vastausta. Seuraavaksi soitin että oletko bussissa ? Tyttö vastasi vahvasti sammaltaen että en, kun olen jollain kämpällä. Tässä vaiheessa näin jo kaikki mahdolliset kauhukuvat
Hyppäsin autoon ja sanoin että nyt pysyt puhelimessa ja kerrot missä olet niin tulen hakemaan. Mulla ei ole mitään muistikuvaa miten ajoin kaupunkiin mutta lujaa mentiin ... puhuin koko ajan tytölle että nyt heti ulos sieltä kämpästä missä olet. Loppuen lopuksi tyttö ei edes tiennyt missä oli, siis missä päin kaupungia. Lopulta tytön kaveri (vuotta vanhempi poika) tuli puhelimeen ja kertoi missä he ovat. Itse en tunne ko. kaupungia todellakaan hyvin ja monien harhaanajojen jälkeen lopulta löysin tytön ja pojat bussipysäkiltä. Tyttö oli todella surkeassa kunnossa, lähes taju kankaalla, itki, vaatteet rikkinäisinä, oksennusta siellä täällä jne. Oli kuulemma juonut lonkeroa, votkaa ja mitä lie ... mahtaako edes itse tietää. Pojat pussipysäkillä olivat kuitenkin päällisin puolin suht selviä. Tytön mukaan he olivat ryypänneet ensin pojan luona, käyneet kaupungilla ja jatkaneet ryyppäämistä. Tyttö oli oksentanut mm. bussiin ja yksi bussi ei edes ottanut häntä kyytin kun oli liian huonossa kunnossa - NOLOTTAAKIN tämä juttu.
Kotiintultua tyttö suihkuun ja nukkumaan ja kun nyt tuosta herää, asiasta keskustellaan VAKAVASTI. Pelottaa mitä muuta tämän reissun aikana on sattunut. Lisäksi tutkin kännykän (kyllä, mielestäni minulla on tähän nyt oikeus) ja sieltä selvisi että kavereiden autojen kyytiin on menty, kämpillä käyty ennenkin ja lisäksi tyttö on valehdellut ettei pääse töihin (tekee pientä kesähommaa joskus) kun ei vaan ole viitsinyt töihin mennä. Kun luin niitä viestejä tuli todella pettynyt olo. Voiko tämä tyttö oli sama kuin vielä n. kk sitten ????? Tyttö on valehdellut minulle päin naamaa
No, tämä viinasekoilu kyllä taisi olla ensimmäinen näin paha, näin ainakin itse yöllä kännipäissään kertoi. Joku pieni kokeilu on kuulemma ollut ennen. Ja tuskin ihan räkäkännissä on ennen ollutkaan koska tyttö aina haetaan kotiin, ja yleensä alkuillasta.
Kotiarestia tästä paukahtaa tietysti ja toivotavasti otti opikseen sillä olisi voinut käydä vielä paljon pahemmin. Jos olisi vaikka sammunut talvisaikaan johonkin hankeen tms. Olen itse vieläkin shokissa - se tunne kun tietää että oma lapsi on lähes taju kankaalla eikä tiedä edes missä, ei tiedä mitä on tapahtunut, tms. on ihan hirveä.
Tiesin kyllä että tämä päivä on joskus vastassa mutta olisin halunnut ettei ihan vielä. Onneksi mulla itselläni on kesäloma niin voin olla tytön kanssa kotona ja ensi viikolla alkaakin jo koulu. Toivottavasti tämä tästä rauhoittuu ...
Kohtalotovereita ?
Tulipas oikein ylläri tytön taholta ... meidän kiltti 15-vuotias johon on tähän asti voinut luottaa lähes sataprosenttisesti järjesti sellaisen tempauksen että oksat pois. Tässä kesän aikana tyttö löysi uuden bestiksen ja olinkin tosi tyytyväinen koska ko. kaverilla on hyvin samantapainen kuin omani; rauhallinen, kiltti, luotettava ja myös tytön vanhemmat pitävät tiukasti annetuista rajoista kiinni. Ko. tyttö ei juo eikä voi sietää kavereita jotka juovat ... eli hyvältä näytti. Viimeiset viikot tytöt ovat reissanneet paljon naapurikaupungissa (30 kilsaa meiltä) koska täällä maalla "ei ole mitään" ... käyvät syömässä, ostoksilla ja viettävät aikaa uusien kavereidensa kassa, joita onkin kertynyt paljon. Meillä oli selvät sävelet eli vein ja hain tytön bussipysäkiltä, ohjeeksi oli annettu mm. että kenenkään kotiin EI saa mennä, kenenkään auton kyytiin EI saa mennä, puhelimeen pitää vastata jne. jne. Kotiin tullaan ihmisten aikaan, viimeistään kymmeneltä illalla muta yleensä jo ennen. Kaikki näytti hyvältä - eiliseen asti ...
Tytön kaveri ei päässyt mukaan kaupungille mutta omalla tytölläni oli ihan hirveä hinku lähteä silti - ensimmäistä kertaa yksin. Tässä vaiheessa olisi jo hälytyskellot pitäneet soida. Sovittiin tytön kanssa että kotiin tullaan yhdeksän bussilla. Lähetin tekstarin vähän vaille että muista ehtiä bussiin - ei vastausta. Seuraavaksi soitin että oletko bussissa ? Tyttö vastasi vahvasti sammaltaen että en, kun olen jollain kämpällä. Tässä vaiheessa näin jo kaikki mahdolliset kauhukuvat
Kotiintultua tyttö suihkuun ja nukkumaan ja kun nyt tuosta herää, asiasta keskustellaan VAKAVASTI. Pelottaa mitä muuta tämän reissun aikana on sattunut. Lisäksi tutkin kännykän (kyllä, mielestäni minulla on tähän nyt oikeus) ja sieltä selvisi että kavereiden autojen kyytiin on menty, kämpillä käyty ennenkin ja lisäksi tyttö on valehdellut ettei pääse töihin (tekee pientä kesähommaa joskus) kun ei vaan ole viitsinyt töihin mennä. Kun luin niitä viestejä tuli todella pettynyt olo. Voiko tämä tyttö oli sama kuin vielä n. kk sitten ????? Tyttö on valehdellut minulle päin naamaa
Kotiarestia tästä paukahtaa tietysti ja toivotavasti otti opikseen sillä olisi voinut käydä vielä paljon pahemmin. Jos olisi vaikka sammunut talvisaikaan johonkin hankeen tms. Olen itse vieläkin shokissa - se tunne kun tietää että oma lapsi on lähes taju kankaalla eikä tiedä edes missä, ei tiedä mitä on tapahtunut, tms. on ihan hirveä.
Tiesin kyllä että tämä päivä on joskus vastassa mutta olisin halunnut ettei ihan vielä. Onneksi mulla itselläni on kesäloma niin voin olla tytön kanssa kotona ja ensi viikolla alkaakin jo koulu. Toivottavasti tämä tästä rauhoittuu ...
Kohtalotovereita ?