Olen niin väsynyt nelivuotiaaseemme

[Molleri]

Kuulostaapa tutulta

Nyt likka on jo rauhoittunut, mutta vielä parisen vuotta sitten raivokohtauksia oli jopa päivittäin ja kesto saattoi parhaimmillaan olla jopa 5 tuntia... Kaikki vaatteet olivat huonoja, ruoka oli pahaa ja lähteminen ja tuleminen oli pukemisen kannalta toisinaan mahdotonta. Olin raskaana silloin ja iltaisin itkien mietin mitä tein väärin ja miten voisin asiaan suhtautua :/

Kävin perheneuvolassa juttelemassa ja saamassa keskusteluapua tähän tilanteeseen, ja se auttoi mua ymmärtämään lasta paremmin ja sain hyviä vinkkejä raivareiden (sekä tulemisen ja lähtemisen) suhteen. Mutta oli se rankkaa aikaa eikä sitä mielellään muistele.

 

[Möppöläinen]

Kuulostaa niiiiin tutulta! Esikoinen 3v5kk on alkanut nyt enemmän ja enemmän uhmailemaan (2-vuotiaana oli viimeksi pahin uhma päällä ) . Tuntuu siltä, että kaikki on tällä hetkellä pelkkää itkua ja hampaiden kiristystä. :/ Taidanpa kokeilla noita reippaus-tarroja. =)

 

[vieras]

Lisään vielä, että minusta tuo tarroilla palkitseminen on sinänsä ihan hyvä ajatus. Mutta ongelmaksi muodostuu se, etten voi asettaa keskimmäistä erilaiseen asemaan luonteen takia, vaan sitten kaikkien pitää saada tarroja. Ja minä joutuisin joka aamu tarratuomariksi arvostelemaan oliko pukeminen tarran arvoinen suoritus. Sitten kuitenkin kävisi niin, että esikoinen ja kuopus saisivat tarransa kerättyä nopeammin kuin keskimmäinen, sillä tämä ei varmastikaan aina yksinkertaisesti voi mitään sille, että menettää hermonsa. Ja keskimmäiselle tulisi paha mieli ja alemmuudenkompleksi siitä, että ei ole "yhtä hyvä" kuin sisaruksensa (tätäkin on meillä nähty, tyttö vertaa itseään varsinkin isoon siskoonsa). Ja into tarrojen keräämiseen lopahtaisi.

Hmm.. Mun mielestä eriluonteisia lapsia pitää kasvattaa joskus erilailla. Kullekin annetaan tarpeen mukaan. Siihen en ota kantaa, onko tämä tarra-asia sellainen, mutta joskus joku lapsista tarvitsee erilaista joustamista joissakin asioissa kuin sisaruksensa. Lapset ovat erilaisia ja tarkoitus on kuitenkin auttaa jokaista kasvamaan parhaalla mahdollisella tavalla. Silloin ei voi kasvattajana toimia täysin samoin joka lapsen kohdalla.

 

[Jellonainen]

Hmm.. Mun mielestä eriluonteisia lapsia pitää kasvattaa joskus erilailla. Kullekin annetaan tarpeen mukaan. Siihen en ota kantaa, onko tämä tarra-asia sellainen, mutta joskus joku lapsista tarvitsee erilaista joustamista joissakin asioissa kuin sisaruksensa. Lapset ovat erilaisia ja tarkoitus on kuitenkin auttaa jokaista kasvamaan parhaalla mahdollisella tavalla. Silloin ei voi kasvattajana toimia täysin samoin joka lapsen kohdalla.

Tottakai täytyy, ja siinä onkin tasapainoilemista kun lapset eroavat luonteeltaan kuin yö ja päivä. Mutta palkintojen jakaminen vain yhdelle menee minusta jo liian pitkälle, se aiheuttaa kateutta. Ja jättää peruskiltin ikäänkuin huomiotta, hänen kiltteyttään pidetään itsestäänselvyytenä.

Valitettavasti se kiltti joutuu muutenkin kärsimään aika tavalla temperamenttisen sisarensa käytöksestä. Ei ole kerta eikä ensimmäinen, kun jokin kyläily, retki tai vaikka luistelukerta on mennyt pilalle keskimmäisen temppuillessa. Viime sunnuntainakin mieheni vei 4- ja 6-vuotiaat laskiaisriehaan, ja 4v aloitti heti marinan että haluaa kotiin. Alkoi mököttää, ja ihan pian olisi alkanut myös huuto. Onneksi tällä kertaa homma hoitui niin että 6v jäi kaverin äidin valvonnassa sinne laskemaan ja mieheni toi nelivuotiaan kotiin, monta kertaa olemme nimittäin joutuneet lähtemään hänen vuokseen aiemmin, ja isommalta on jäänyt hauskuus kesken. Kotona tyttö sitten huusikin puoli tuntia kuinka haluaa mennä takaisin syömään grillimakkaraa ja laskiaispullia (mieheni oli tarjonnut siellä tytölle pullaa, mutta ei ollut silloin kelvannut).

Tilanne on siis jo nyt aika epäreilu muiden kannalta, he joutuvat kärsimään yhden luonteesta.

 

[sisar puoliQ]

Hmm.. Mun mielestä eriluonteisia lapsia pitää kasvattaa joskus erilailla. Kullekin annetaan tarpeen mukaan. Siihen en ota kantaa, onko tämä tarra-asia sellainen, mutta joskus joku lapsista tarvitsee erilaista joustamista joissakin asioissa kuin sisaruksensa. Lapset ovat erilaisia ja tarkoitus on kuitenkin auttaa jokaista kasvamaan parhaalla mahdollisella tavalla. Silloin ei voi kasvattajana toimia täysin samoin joka lapsen kohdalla.

tätä peesaan. kaikilta ei aina voi vaatia samaa, jos kyvyt/ taidot/ luonne on kovinkin erilainen. jos se erilaisuus tulee huomioiduksi vain jäähyjen tai muun rangaistuksen tavoin, siitä voi helposti kehittyä negatiivinen kierre. lapsi ehkä itsekkin alkaa ajatella itseään epäonnistujana, eikä sitten edes halua yrittää.

 

[vieras]

Tottakai täytyy, ja siinä onkin tasapainoilemista kun lapset eroavat luonteeltaan kuin yö ja päivä. Mutta palkintojen jakaminen vain yhdelle menee minusta jo liian pitkälle, se aiheuttaa kateutta. Ja jättää peruskiltin ikäänkuin huomiotta, hänen kiltteyttään pidetään itsestäänselvyytenä.

Valitettavasti se kiltti joutuu muutenkin kärsimään aika tavalla temperamenttisen sisarensa käytöksestä. Ei ole kerta eikä ensimmäinen, kun jokin kyläily, retki tai vaikka luistelukerta on mennyt pilalle keskimmäisen temppuillessa. Viime sunnuntainakin mieheni vei 4- ja 6-vuotiaat laskiaisriehaan, ja 4v aloitti heti marinan että haluaa kotiin. Alkoi mököttää, ja ihan pian olisi alkanut myös huuto. Onneksi tällä kertaa homma hoitui niin että 6v jäi kaverin äidin valvonnassa sinne laskemaan ja mieheni toi nelivuotiaan kotiin, monta kertaa olemme nimittäin joutuneet lähtemään hänen vuokseen aiemmin, ja isommalta on jäänyt hauskuus kesken. Kotona tyttö sitten huusikin puoli tuntia kuinka haluaa mennä takaisin syömään grillimakkaraa ja laskiaispullia (mieheni oli tarjonnut siellä tytölle pullaa, mutta ei ollut silloin kelvannut).

Tilanne on siis jo nyt aika epäreilu muiden kannalta, he joutuvat kärsimään yhden luonteesta.

Ymmärsinkö oikein, että tyttäresi on keskimmäinen lapsi? Keskimäinenhän joutuu perheessä "taistelemaan" vanhempien huomiosta ja kuulostaa siltä, että teillä lapsi on alkanut hakea huomiota negativisen käytöksen kautta. Tilanne on tosi ikävä, sekä hänelle itselleen että muulle perheelle.

Miten toimitte kun lapsi alkaa uhmata? Voisiko olla olemassa vaihtoehtoisia tapoja? Oletteko kysyneet lapselta ratkaisuja hänelle vaikeisiin tilanteisiin, esim. pukemisessa "Huomaan, että et ole pukenut housuja jalkaasi. Olemme kuitenkin lähdössä ulos ja sinne ei voi mennä ilman housuja. Milläs konstilla me saamme sinulle housut jalkaan?" Oma haaveilijani keksi itse konstit, millä hän saa puettua reippaasti ja arkiaamut helpottivat.

Toivottavasti keksitte teidän arkeanne helpottavan tavan toimia tyttärenne kanssa. Perheneuvoloiden ja vastaavien psykologeja kannattaa hyödyntää, heiltä saa usein uusia näkökulmia ja lähestymistapoja. Me löysimme hyviä vinkkejä myös kirjoista, esim. Ross W. Greene: Tulistuva lapsi, Keltikangas-Järvinen: Temperamentti -ihmisen yksilöllisyys, Raisa Cacciatore: Miten tuen lapsen ja nuoren itsetuntoa.

Jaksamista!

 

[vieras]

Menipäs tuo lainaus hassusti. Tuo siis minun tekstiäni:

Ymmärsinkö oikein, että tyttäresi on keskimmäinen lapsi? Keskimäinenhän joutuu perheessä "taistelemaan" vanhempien huomiosta ja kuulostaa siltä, että teillä lapsi on alkanut hakea huomiota negativisen käytöksen kautta. Tilanne on tosi ikävä, sekä hänelle itselleen että muulle perheelle.

Miten toimitte kun lapsi alkaa uhmata? Voisiko olla olemassa vaihtoehtoisia tapoja? Oletteko kysyneet lapselta ratkaisuja hänelle vaikeisiin tilanteisiin, esim. pukemisessa "Huomaan, että et ole pukenut housuja jalkaasi. Olemme kuitenkin lähdössä ulos ja sinne ei voi mennä ilman housuja. Milläs konstilla me saamme sinulle housut jalkaan?" Oma haaveilijani keksi itse konstit, millä hän saa puettua reippaasti ja arkiaamut helpottivat.

Toivottavasti keksitte teidän arkeanne helpottavan tavan toimia tyttärenne kanssa. Perheneuvoloiden ja vastaavien psykologeja kannattaa hyödyntää, heiltä saa usein uusia näkökulmia ja lähestymistapoja. Me löysimme hyviä vinkkejä myös kirjoista, esim. Ross W. Greene: Tulistuva lapsi, Keltikangas-Järvinen: Temperamentti -ihmisen yksilöllisyys, Raisa Cacciatore: Miten tuen lapsen ja nuoren itsetuntoa.

Jaksamista!