Olen niin yksin

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Minä
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Kyllä tässä alkaa olla jo niin loppu omien ajatusten kans, kun ei toiselta saa mitään vastausta mihinkään. Sellasia ympäri pyöreitä vastauksia on osaksi ollut. On kyllä sanonut et rakastaa vielä, mut tiedä sit onko siihen uskomista kun ei sanat ja teot kohtaa ollenkaan. Ehkä minun on aika päästää irti.. Tsemppiä myös sinulle kohtalotoveri!
 
Meillä on taas päinvastoin. Mieheni on niin rakastunut minuun, mutta minun tunteet ovat ihan nollassa häntä kohtaan. Tästä on muutama vuosi kun hän oli reisussa ja siellä tapahtui jotain sellaista minkä jälkeen tunteeni ovat kuolleet häntä kohtaan. Ei hän kuulemma ollut vieraissa.

Asumme vielä yhdessä, mutta en tiedä kuinka kauan. Haluaisin olla ihan itsekseni ja ajatella asioita. Toivottavasti kohta tulee ratkaisu tähän juttuun.
 
Ymmärrän hyvin kirjoituksesi. Itsestäni tuntuu aivan samalta; yhdessä, mutta silti niin yksin. Juuri näin! Minulla ja miehelläni on ollut viimeisen vuoden aikana ongelmia, jotka johtuivat jatkuvista ravintolakäynneistä ja osittain yhdestä naisesta. En ole vieläkään varma, oliko mieheni ja tämän naisen välillä jotain. Aina, jos otan asian puheeksi, meille tulee riita. Perjantai-ilta... ja taas mieheni lähti baariin. Itselläni on huomenna töitä ja joudun heräämään aikaisin. Tuskin saan nukuttua, kun odotan häntä neljään, viiteen saakka kotiin. Olen elänyt kaiken tapahtuneen jälkeen siten, että en ole enää luottanut suhteeseemme. Ajattelen jatkuvasti, että ero tulee; se on vain ajan kysymys, milloin? Emme pysty puhumaan riitelemättä, enkä jaksa enää ottaa asioita puheeksi, kun minä olen ainoa, joka ylipäätään puhuu. Mieheni on hiljaa. Siitä hermostun vielä enemmän, ja ääneni kohoaa. Riita on valmis. En jaksa enää! Ehkä elämäni olisi helpompaa, jos eroaisimme. Tiedän, että jos se tulee eteen, olen surullinen. Tällä hetkellä ero tuntuu ainoalta vaihtoehdolta.

Sinulle antaisin neuvon, että yritä puhua miehellesi, jos ette ole vielä puhuneet itseänne ""tyhjäksi"". Kerää voimia ja rohkeutta, ja ala keskustella. Toivotaan, että se auttaa!
 
Olen yrittänyt puhua ja puhua, mut ei avaudu kunnolla. Minä olisin valmis puhumaan ja puhumaan, selvittämään kaiken. Rakastan valtavan paljon. Tunnen itseni niin yksinäiseksi ja että jotain puuttuu. On hirveän vaikeaa antaa toiselle sitä omaa aikaa, kun ei tiedä kauanko tätä jatkuu.. Olen itkenyt niin paljon ettei koskaan ole ollut näin paha olla.
 
Niin pitkän liiton jälkeen on pitkään nk. ""ihon ikävä toisen luo"" vaikka kuinka tietäisi että on aika lopettaa ihan itsensä koossapitämisen vuoksikin. kun sen ajan kestää - huomaa että oikeastaan elämällä on vielä paljon annettavaa jonkun muun ihmisen muodossa. Minäkin pelkäsin vuosikausia irtiottoa mutta lopulta kun se tuli se olikin parasta mitä moneen vuoteen oli tapahtunut.
Jaksamista kaikille minä ja minän kohtalotovereille.
ymmärrys itsekin hoki miehelle aina rakastavansa vain häntä mutta kuitenkin koin että rakastan vain sitä tuttuutta en ihmistä itseään.
 
Mutta kun minä rakastan sitä ihmistä itseään. En vain enää tiedä pysynkö itsekään kasassa, tämä on helvetin raskasta. Toista ei kai voi pakottaa puhumaan, jos ei ole siihen täysin valmis. En vain enää tiedä sitäkään, että kauanko jaksan odottaa vastauksia.
 
ei voi olla totta ja luin useaan kertaan ja huomasin,että sinä olet samassa tilanteessa kuin minäkin olen ollu jo useita kuukausia ja samalla tavalla ajattelet asioista,kun minäkin...ehkä sun on parasta odottaa milloin miehesi suostuu ilmaisemaan tunteitaan ja puhumaan sinun kanssasi.
 
Olen samassa tilanteesse. olemme naimisissa ja nyt asumuserossa. lapsia on 2 kpl ja tämä kaikki on kaikille järkyttävää. mieheni petti minua ja vielä rankemman kautta, nainen tuli raskaaksi(teki abortin).mieheni ei suostu asioista keskustelemaan, paitsi pariterapiassa. hän oli kotona viikon ja taas hävisi pois kotoota. harrastamme seksiä kun näemme ja sitten luulen hänen tekevän sitä toisenkin kanssa, vaikka väittää olevansa vain ystävä tämän naisen kanssa nykyisin. nainen ei suostu juttelmaan kanssani, kun haluaisin hänen kertovan oman tarinansa asiasta. olen koittanut nätisti viestitellä hänelle, mutta hän ottaa sen jotenki uhkana ja uhkailee minua mieheni kautta. veikkaan että mieheni vetää pokkana kahden naisen välillä ja vedättää edelleen minua. hän haluaa muka omaa aikaa selvittäkseen päänsä. mitäs mun pitäsi siitä ajatella? antaa sille aikaa viettää tän toisen kanssa? rakastan miestäni paljon ja olemme mielestäni mainioin pari mitä tiedän. meillä on ollut ongelmia, mutta ei mielestäni mitään niin pahaa ettei niitä olisi voinut selvittää. olen valmis antamaan tämän syrjähypyn anteeksi, kun ajattelen meidän ja varsinkin lasten tulevaisuutta. mieheni sekosi, kun kertoi minulle pettäneensä. mieheni käy asiasta myös omassa terapiassa ja luulen hänen joku päivä paranevan. hän on nimittäin toistanut käytöstään jo aikaisemmissa suhteissa eli tämä käytös on hänen tapansa ratkoa asioita. edelliset jäivät kuin nallit kalliolle, minun kanssa hän kuitenkin jotenki yrittää jotain. hermoni on monesti menneet, mutta silti toivon parasta meille. haluan perheeni takaisin.
olen myös itse odottavassa tilassa, kun tähän asiaan ei ole tullut mitään ratkaisua. silmät päästäni olen itekenyt ja pahaa oloa on koko aika ilmassa. tämä on aivan kamalaa, yhdenkään ihmisen ei tulisi kokea tätä ja ´sitä valitettavasti tapahtuu jatkuvasti. miksi ihmiset ovat niin tyhmiä ja ei osaa lopettaa suhdetta järkevästi tai ratkoa ongelmia, jotta ne ei kasvaisi. olin vielä hetki sitten mieheni elämän rakkaus ja hän vannoi minulle ettei ikinä pettäisi. multa tulisi tästä tilanteesta tekstiä vaikka kuinka, mutta jatketaan myöhemmin
 
Hermoja raastavaa aikaa nämä ""aikalisät"". Olen samassa tilanteessa sinun kanssasi. Meilläkin on toinen osapuoli joka ei halua keskustella suhteeseen liittyvistä ongelmista. Meillä on tämä luottamuspula vähän niin ja näin. Mies tulee kapakkareissuiltaan aamulla. Jos kysyn jotain miten meni on vastaus hyvin pintapuolinen minusta tuntuu että hän valehtelee ei ole miestä sanojaksi. Sanois suoraan missä on ollut tai kenen sängyssä. Kestäisin totuuden paremmin kuin ainainen ""en oo tehnyt mitään sellaista mitä kuvittelet"". Olen miettinyt monia yöttömiä öitä ajatellen hyviä ja huonoja puolia. En tiedä mitä tekisin mietin edelleen mikä olisi parempi vaihtoehto lähteä ja jättää kaikki mennyt taakse ja aloittaa uusi kausi elämässä.....
 
yksin olen minäkin 20 v.avioliittoa takana 3 lasta , mutta vaimolta en saa minkäälaista hellyyttää vastakaikua rakkaudelle , ollaan vaan niinkuin ollakseen , mua ahdistaa , seksiä kerran kuussa ja ulkopuoliselle näyttää että meillä menee ihan hyvin , paskan marjat , olen niin yksin
 
Meillä samoin: en löydä itsestäni rakkautta en mitään paitsi huonon olon sentakia kun mies rakastaa mutta minä en. Syyllinen olo kai. Mies ei ole edes tehnyt mitään,ei ole mitään syytä tähän. Mies osoittaa rakkautta ja hoitaa lapset ja kodin siinä missä minä,keskustellaan ja kaikkea mutta minun rinnassa ei liikahda mikään muu kuin sääli että en rakasta sinua enää.
 
Miten me naiset saisimme suomalaisen miehen puhumaan olipa asiat mitä hyvänsä jotka liittyvät parisuhteeseen. Minusta parisuhde ei toimi jos asioista ei puhuta. Ei toinen osapuoli voi tietää mitä toinen ajattelee.
 
No niin.. Täällä taas. Aikaa nyt kulunut parisen kuukautta ja ei se aikalisä meillä mitään auttanut. Erottu ollaan.. Mies halusi näin. Halusi olla vain yksin ja kännätä, mitä on tehnyt koko ajan kun erillään oltu. Ollaan toki pidetty yhteyttä ja nähty.. Mutta näin kai parempi. Nyt oltu viikko erossa ihan lopullisesti ja sattuu ihan hirveästi. Rakastan miestä edelleen. Täytyy vaan yrittää jaksaa eteenpäin yksin.. Paljon jäi sanomatta. Mies sanoi että haluaisi pitää edelleen yhteyttä ja nähdä joskus. En vain tiedä pystynkö siihen. Sanoi myös että tulee katumaan tätä päätöstä.. Olen niin turta ja surullinen. Mistä voimia jaksaa eteenpäin?
 
Laita nyt järki päähän ja ajattele ettei ne miehet kesken lopu maailmasta.
Ja vaikka kuinka rakastat, niin sillä ei ole mitään merkitystä.
Sitäpaitsi joka tuutista sanotaan, että suurin turn off miehelle on itkevä ja roikkuva nainen jolla ei ole muuta elämää kuin mies.
Joten , otahan itseäsi niskasta kiinni ja kohtaa mitä tuleman pitää- pystyssä päin.

Itke sitten yöllä yksin, älä vain puhelimeen itke tai miehelle. Se itku on pentuajoilta periytyvää eroahdistusta, primitiivistä ja lapsellista. Ja siltä se myös näyttää.
 

Yhteistyössä