Ymmärrän hyvin kirjoituksesi. Itsestäni tuntuu aivan samalta; yhdessä, mutta silti niin yksin. Juuri näin! Minulla ja miehelläni on ollut viimeisen vuoden aikana ongelmia, jotka johtuivat jatkuvista ravintolakäynneistä ja osittain yhdestä naisesta. En ole vieläkään varma, oliko mieheni ja tämän naisen välillä jotain. Aina, jos otan asian puheeksi, meille tulee riita. Perjantai-ilta... ja taas mieheni lähti baariin. Itselläni on huomenna töitä ja joudun heräämään aikaisin. Tuskin saan nukuttua, kun odotan häntä neljään, viiteen saakka kotiin. Olen elänyt kaiken tapahtuneen jälkeen siten, että en ole enää luottanut suhteeseemme. Ajattelen jatkuvasti, että ero tulee; se on vain ajan kysymys, milloin? Emme pysty puhumaan riitelemättä, enkä jaksa enää ottaa asioita puheeksi, kun minä olen ainoa, joka ylipäätään puhuu. Mieheni on hiljaa. Siitä hermostun vielä enemmän, ja ääneni kohoaa. Riita on valmis. En jaksa enää! Ehkä elämäni olisi helpompaa, jos eroaisimme. Tiedän, että jos se tulee eteen, olen surullinen. Tällä hetkellä ero tuntuu ainoalta vaihtoehdolta.
Sinulle antaisin neuvon, että yritä puhua miehellesi, jos ette ole vielä puhuneet itseänne ""tyhjäksi"". Kerää voimia ja rohkeutta, ja ala keskustella. Toivotaan, että se auttaa!