K
kerrontarinani
Vieras
Hei kaikki! Olin kuollut, kun olin 12 vuotias. Minut tietääkseni haudattiin, ja perheeni suuri kuolemaani kait. Sitten kuitenkin jollain tapaa irtauduin kuolleesta ruumiistani ja lähdin leijailemaan ympäriinsä. En voinut palata kotiin, syödä, koskettaa tai tehdä ylipäätään mitään, kunnes kerran löysin puisto penkiltä uuden elämäni. Hän oli vanha, ryppyinen nainen, joka syötti sorsille kuivaa leipää. Hän tunsi jonkin istuvan viereensä ja koskettavan hänn käteensä. Se olin minä. Minä jollain tavlla samaistuin tähän ihmiseeen ja muutin hänen sieluunsa asumaan. Pian olin hän. Mutta hän ei ollut enää itsensä, sillä hän oli nyt minä, ja minä olin hän. Olin saanut uuden ruumiillisen hahmon sielulleni.
Elin uutta elämääni, mutta vastoin odotuksiani, muistin yhä kaiken edellisen. Muistin entisen lapsen elämäni. Muistin monenkymmenen vuoden leijailun ympäriinsä etsien turvapaikkaa. Nyt löysin sen, mutta olen yhä sama ihminen kuin aina ennenkin. En omista ystäviä, en harrastuksia, en elämänkumppania, en lemmikkiä, en onnellista elämää. Ajattelin jakaa tarinani kaikille maailmassa, jotta maan päälle leviäisi usko kaikkeen mahdolliseen- ja mahdottomaankin.
Elin uutta elämääni, mutta vastoin odotuksiani, muistin yhä kaiken edellisen. Muistin entisen lapsen elämäni. Muistin monenkymmenen vuoden leijailun ympäriinsä etsien turvapaikkaa. Nyt löysin sen, mutta olen yhä sama ihminen kuin aina ennenkin. En omista ystäviä, en harrastuksia, en elämänkumppania, en lemmikkiä, en onnellista elämää. Ajattelin jakaa tarinani kaikille maailmassa, jotta maan päälle leviäisi usko kaikkeen mahdolliseen- ja mahdottomaankin.
