olen pettynyt miehen tukeen raskausaikana

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ..
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
?

..

Vieras
Ensin halusi vauvaa vuosia, kun lopulta annettiin sen tapahtua niin yks on ihan muissa maailmoissa. Ei keskustele vauvaan liittyvistä asioista, ei helli mahaa tai Mua ymmärrä yleensäkään. Haukkuu itsekkääksi, kun itken yksinäistä oloani. Hän ei uskalla ajatella kuulemma asioita, niin sittenkö on oikeus jättää minut mahani kanssa oman onneni nojaan? Olen sanonut että kaipaan huomiota ja hellyyttä. Oonko nyt sitten itsekäs kun en ymmärrä että nytkin kaiken pitäisi pyöriä miehen ympärillä? Mielestäni mulla raskaana ollessa kuuluisi saada hellyyttä eikä haukkuja ja kiukuttelua mieheltä. minä en tee mitään, niin en mitään ansaitsekaan. Tuo tuntuu olevan miehen motto. Ääliö. saahan sitä olla peloissaan ja itsekin olen, mutta just siksi haluaisin puhua asioista ja tukeutua toiseen.
 
Mä en ymmärrä näitä naisia, jotka valittavat, että mies käyttäytyy huonosti raskauden aikana tai sen jälkeen. Miksi teette lapsia tuollaisten miesten kanssa? Ei tuollainen käytöshäiriö tule yhdessä yössä, merkkejä on varmasti ollut aikaisemminkin.
 
  • Tykkää
Reactions: Pesky Pixie
Sinulla on toki oikeus haluta ja saada hellyyttä. Nimenomaan sinun itsesi, ei mahasi vuoksi. Jos hellyyttä on ennen ollut ja se on raskauden aikana tai sen vuoksi äkisti loppunut, niin se on ilman muuta ongelma. Mutta jos hellyyttä ja rakkautta ei ennen raskauttakaan ollut, niin ei voi olettaa että se yhtäkkiä ilmaantuisi kuvioihin mahan vuoksi.

Sanot että "kaiken pitäisi nytkin pyöriä miehen ympärillä".Jos näin on ennen ollut, on hyvin epätodennäköistä että maha muuttaisi asiaa. Jos mies on tottunut siihen että asiat pyörivät hänen ympärillään, niin luultavasti hän odottaa sitä jatkossakin. Miehesi ei kuulosta ihan kypsältä isäksi, mutta se, onko niin aina ollut vai onko tilanne äkisti muuttunut raskauden myötä, on se oleellisin kysymys.
 
Sinulla on toki oikeus haluta ja saada hellyyttä. Nimenomaan sinun itsesi, ei mahasi vuoksi. Jos hellyyttä on ennen ollut ja se on raskauden aikana tai sen vuoksi äkisti loppunut, niin se on ilman muuta ongelma. Mutta jos hellyyttä ja rakkautta ei ennen raskauttakaan ollut, niin ei voi olettaa että se yhtäkkiä ilmaantuisi kuvioihin mahan vuoksi.

Sanot että "kaiken pitäisi nytkin pyöriä miehen ympärillä".Jos näin on ennen ollut, on hyvin epätodennäköistä että maha muuttaisi asiaa. Jos mies on tottunut siihen että asiat pyörivät hänen ympärillään, niin luultavasti hän odottaa sitä jatkossakin. Miehesi ei kuulosta ihan kypsältä isäksi, mutta se, onko niin aina ollut vai onko tilanne äkisti muuttunut raskauden myötä, on se oleellisin kysymys.

on sitä hellyyttä ollut ja on välillä vieläkin. Mutta nyt sitä tarvisi tupla annoksen ja nimenomaan toivoisin että raskaus huomioitaisiin. Kyllä mies on aina ollut sellainen että hän hänen ongelmat on niitä suurimpia ja niistä eniten keskustellaan. Ärsyttää vaan niin kun tuntuu että mies huijasi Mua. Ennen raskautta kehui kuinka sitten hoitaa ja hellii ihan hirveesti. On niinku mitään ei oiskaan.
 
Raskaus tai oikeammin vauva ei miehelle välttämättä ole niin konkreettinen asia. Naisella on siinä nenän edessä koko ajan todiste muutoksesta ja sen myös tuntee. Miehelle tilanne voi konkretisoitua vasta syntymän myötä. Sulla on jo elämä muuttunut raskauden myötä, miehellä vasta synnytyksen myötä. Se, millainen mies on nyt raskauden aikana, ei silti kerro mitään siitä, millainen isä hänestä tulee.
 
[QUOTE="vieras";26108701]Raskaus tai oikeammin vauva ei miehelle välttämättä ole niin konkreettinen asia. Naisella on siinä nenän edessä koko ajan todiste muutoksesta ja sen myös tuntee. Miehelle tilanne voi konkretisoitua vasta syntymän myötä. Sulla on jo elämä muuttunut raskauden myötä, miehellä vasta synnytyksen myötä. Se, millainen mies on nyt raskauden aikana, ei silti kerro mitään siitä, millainen isä hänestä tulee.[/QUOTE]

tiedän tämän. Mutta en usko että on vaikeaa olla tukena sen verran, että antaa sen vauvaa kantavan naisen olla tunteidensa vallassa ja siltiki halaa ja osaa ottaa rauhassa nämä erilaiset tuntemukset.
 
Yksi esimerkki mistä pahoitin mieleni kovasti. kuulin että jotkut ihmiset ovat kaarrellen kysyneet, onko vauva vahinko. Hormonihuuruissa tietysti loukkaannuin siitä ja tulin surulliseksi. Mitä mies tekee, alkaa lähes huutamaan mulle että kiukuttelehan siitä sitten, ja ajattele mitä haluat ja blaa blaa. Miksi ei voinut vain ymmärtää minun tunteita? :(
 
Yksi esimerkki mistä pahoitin mieleni kovasti. kuulin että jotkut ihmiset ovat kaarrellen kysyneet, onko vauva vahinko. Hormonihuuruissa tietysti loukkaannuin siitä ja tulin surulliseksi. Mitä mies tekee, alkaa lähes huutamaan mulle että kiukuttelehan siitä sitten, ja ajattele mitä haluat ja blaa blaa. Miksi ei voinut vain ymmärtää minun tunteita? :(



Hmmm ... no tuo miehen kommentti antaa ymmärtää että on kyllästynyt kiukutteluun ... oletko varma ettet hormoonihuuruissas ole hieman herkillä ja kiukuttele usein ja vaadi paljon?
 
Alkuperäinen kirjoittaja mietippä;26109026:
Hmmm ... no tuo miehen kommentti antaa ymmärtää että on kyllästynyt kiukutteluun ... oletko varma ettet hormoonihuuruissas ole hieman herkillä ja kiukuttele usein ja vaadi paljon?

no olen minä herkillä. Haluaisin puhua kaikesta. Menee sitten hermot kun saa vaan syyllistämistä siitäkin että on paha mieli jostakin tyhmästä! Pää varmaan räjähtää jos en voi keskustella näitä mietteitä pois. Miehen mielestä mitään ei vielä ole, kun vauva ei oo täällä. Ja minä luulen olevani joku vammanen, kun kaipaan erityishuomiota (haleja, silittelyjä, puhetta). Ihan suu auki ihmettelen itekki, mitä kaikkea tuo kehtaa sanoa!
 
Minun mies ei antanut viimeisessä raskaudessani mitään huomiota minulle raskuteen koskevaa. Ei yhtään keskustelua vauvasta eikä yhtään mitään raskauteen koskevaa. Synnytyslaitokselle hän vei minut. Ja kun seuraavana päivänä tuli katsomaan minua ja vauvaa, oli mies aivan myyty.
Niin oli ihastunut vauvaan. Ja vieläkin, vuosien päästä, on juurii tämä lapsi hänelle tosi rakas ja läheinen, jonka kanssa puuhailee kaiket päivät.
 
Pointtini on nimenomaan se, että minulla ei nyt ole kaikki ihan kohdallaan, kaipaan tukea, niin miksi mies kiukuttelee mulle kun minä kiukuttelen siitä kun en sitä tukea saa!? Mikä siinä on niin vaikea ymmärtää, että raskaana oleva nainen tarvitsee miehensä huomiota. Ihan niinku tää ois joku juttu joka hoituu sormea napsauttamalla. Lisään, että mulla on äärimmäisen rankka työ tässä tilassa etenkin, niin oon välillä romahtamisen partaalla.
 
huh huh mikä ukko! :o ihan aiheesta olet! *halaus!* vaikka miehellä muka vaikeaa olisi niin ei se oikeuta tollaista käytöstä! voisi edes esittää ymmärtävänsä! eihän mies ole mustasukkainen vauvasta? http://www.riemurasia.net/jylppy/media.php?id=95871&c=5 <---- tuossapa ukolles luettavaa ;)
 
Kuulostaa siltä ettei se ukko ole ikinä ajatellut yhtään mitään. Liekö molemmat aivosolut edes milloinkaan kohdanneet... Joku tuossa epäili, että mies saattaa olla mustasukkainen tulevalle vauvalle sinusta. Näin voi hyvin olla. Mutta sitten kun vauva on syntynyt, niin mies tuskin on mustasukkainen kun alkaa itsekin rakastaa lasta. Vaikka mikäpä siitä urvelosta tietää, mitä se sitten ajattelee jos ajettelee mitään.
 

Yhteistyössä