V
vierailija
Vieras
Otsikko selittää varmasti paljon, tälläkin hetkellä kyyneleet silmissä kirjoitan tätä. Sydämeen sattuu, olen ihan palasina. Ollut viimeisen vuoden. On pakko avautua, haluaisin perusteltuja mielipiteitä ja mahdollisesti keskustelua aiheesta sekä ohjeita mielellään, olisin tyytyväinen jos jätettäisi miesten vihaaja- sekä "Olet itsenäinen nainen, et tarvi miestä!"- tyyppiset kommentit pois. En mielellään muutenkaan haluaisi kuulla paljoa syytöksiä mistään, sillä on todella paha olo tällä hetkellä. Särkyneeseen sydämen lääkkeeksi ei ole muuta kuin aika, eikö niin?
Lyhyesti selitettynä, tykästyin henkilö X:sään vuosi sitten, ja hän on kaikella tavalla unelmamieheni. En ole koskaan saanut hältä suoranaista vastarakkautta, vaikka kyseinen henkilö on kehunut minua todella paljon, huomioinut monella tavalla sekä osoittanut kiiinnostuksen merkkejä. Olin rakastunut henkilö X:sään niin syvästi, että itkin joka ilta hänen vuokseen kuunnellen surullisia lauluja (niitä joita hän minulle ehdotti). No, kärsin sydänsuruissani. Sitten tapasin toisen miehen. Tämä toinen mies vaikutti vähintäänkin yhtä täydelliseltä, mutta halusin edetä hitaasti vaikka tämä ehdottikin seurustelua noin viikon tapailun jälkeen. En vastannut kyllää tai eitä, mutta myöhemmin tuntui että olin jo niin sekaisin hänestä että aloimme seurustelemaan. Aloitin seurustelun, sillä minusta tuntui että olin täysin yli henkilö X:stä. Seurustelimme noin puoli vuotta ja olimme jo tuolla välillä eronneet lukuisia kertoja riitelyn, luottamuspulan tai hänen pettämisieen takia. Aloitimme uudestaan, unohdimme kaiken historiamme ja koetimme vielä kerran, mutta se ei onnistunut. Tästä on kaksi kuukautta. Puhumme silti jokaikinen päivä, hän on aivan hullun sekaisin minusta ja rakastunut minuun yhä ja pidämme tällä hetkellä yllä seksisuhdetta. Vasta tänään tajusin että rakastan häntä vieläkin, ja haluaisin täysin rehellisesti yrittää vielä hänen kanssaan, varsinkin kun kummallakin menee omassa elämässäänkin tällä hetkellä paljon paremmin kuin suhteemme aikana. Eihän tässä mitään muuta ongelmaa, mutta olen edelleen palavasti rakastunut henkilö X:sään. Yritän olla olematta, mutta en pysty, eikä olisi reilua olla toisen kanssa rakastaessaan myös toista.
Lyhyesti selitettynä, tykästyin henkilö X:sään vuosi sitten, ja hän on kaikella tavalla unelmamieheni. En ole koskaan saanut hältä suoranaista vastarakkautta, vaikka kyseinen henkilö on kehunut minua todella paljon, huomioinut monella tavalla sekä osoittanut kiiinnostuksen merkkejä. Olin rakastunut henkilö X:sään niin syvästi, että itkin joka ilta hänen vuokseen kuunnellen surullisia lauluja (niitä joita hän minulle ehdotti). No, kärsin sydänsuruissani. Sitten tapasin toisen miehen. Tämä toinen mies vaikutti vähintäänkin yhtä täydelliseltä, mutta halusin edetä hitaasti vaikka tämä ehdottikin seurustelua noin viikon tapailun jälkeen. En vastannut kyllää tai eitä, mutta myöhemmin tuntui että olin jo niin sekaisin hänestä että aloimme seurustelemaan. Aloitin seurustelun, sillä minusta tuntui että olin täysin yli henkilö X:stä. Seurustelimme noin puoli vuotta ja olimme jo tuolla välillä eronneet lukuisia kertoja riitelyn, luottamuspulan tai hänen pettämisieen takia. Aloitimme uudestaan, unohdimme kaiken historiamme ja koetimme vielä kerran, mutta se ei onnistunut. Tästä on kaksi kuukautta. Puhumme silti jokaikinen päivä, hän on aivan hullun sekaisin minusta ja rakastunut minuun yhä ja pidämme tällä hetkellä yllä seksisuhdetta. Vasta tänään tajusin että rakastan häntä vieläkin, ja haluaisin täysin rehellisesti yrittää vielä hänen kanssaan, varsinkin kun kummallakin menee omassa elämässäänkin tällä hetkellä paljon paremmin kuin suhteemme aikana. Eihän tässä mitään muuta ongelmaa, mutta olen edelleen palavasti rakastunut henkilö X:sään. Yritän olla olematta, mutta en pysty, eikä olisi reilua olla toisen kanssa rakastaessaan myös toista.