Olen raskaana, enkä uskalla kertoa tulevalle isälle.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja KesäMamma10
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
K

KesäMamma10

Vieras
Tiedän että tänne tulee asiattomia kommentteja vaikka nyt pyydänkin että pitäisitte ne itsellänne.

Olen 25-vuotias ja perjantaina sain tietää olevani raskaana. Ajatus on ihana, kuitenkin vaikea ja kovin lopullinen. Olen nyt miettinyt pari päivää ja olen päättänyt pitää lapsen. Minulla on suuri tukiverkosto ympärilläni, vakituinen työ josta jäädä äippälomalle, enkä epäile ettenkö pärjäisi lapsen kanssa. Mutta olen kauhusta kankeana kun edes ajattelen, että tulevalle isälle pitää kertoa. Olemme seurustelleet mielestäni ns. "liian vähän aikaa" lapsen tekemiselle, mutta silti uskon ettei lapsia vain tehdä vaan he ovat suuri lahja josta ei kieltäydytä.

Minulle on viime syksynä asennettu ehkäisykapseleita kaksin kappalein, ja sen jälkeen kun olimme molemmat käyneet testeissä uskalsimme jättää kondomin pois, luottaen kapseliin. Noh, ei tarvitse saarnata siitä ettei sekään ole 100% varma, minä tiedän sen, ja tiesin silloinkin. Nyt kuitenkin myönnän että ajattelin ettei se sattuisi omalle kohdalleni, kuten kaikki muutkin varmasti ajattelevat. Mutta minulleppa sattui. Ja olen innoissani! Oma virheeni jättää kondomi pois, mutta silti tämä lapsi tulee olemaan tervetullut, eikä abortti ole edes ajatus.

Olen miettinyt vastuuta, kaikkea sitä mikä jää elämästäni pois lapsen myötä, mutta silti uskon saavani nyt enemmän. Mutta pelkään, että menetän lapsen isän.. näinkin lyhyessä ajassa olen oppinut rakastamaan häntä melkoisesti. En rakastu palavasti kuten monet naiset, vaan opin luottamaan ja yhtäkkiä vain huomaan rakastavani ihmistä vierelläni. Tulevaisuuteni oli mielessäni hänelle luvattu jos asiat jatkavat vanhaa rataa ja kaikki oli hyvin.

Mutta nyt.. Entä jos/kun hän suuttuu tai lähtee? Ei minua oma oloni niin kauheasti huoleta, mutta lapsi.. en ole pitänyt itseäni kovin perinteisenä ihmisenä, mutta kyllä nyt huomaan huolestuvani siitä ettei lapsellani olisi isää. Toinen vanhempi poissa kuvioista on puolet vähemmän lapselle, ja jossain kohtaa tämä ymmärtäisi sen. Entä miltä tilanne tuntuisi isästä? Aion antaa ihan koko sydämelläni hänelle kaikki vaihtoehdot harkittavaksi ja toimimme sen mukaan. Hän saa lähteä ja unohtaa meidät jos haluaa, lähteä minun luotani ja silti tavata lasta, tai jäädä tähän mitä meillä on nyt, ja rakentaa tästä eteenpäin yhteistä tulevaisuutta. Ja yritän olla valmis kaikkiin vastauksiin.

Mutta miten minä kerron isälle? Miten te naimisissa olevat tai sinkut olette kertoneet tulevalle isälle/pelätyille tuleville isovanhemmille, että olette raskaana, ja että tämän lapsen syntymä ei tule olemaan kiinni muiden mielipiteistä? Kuulostaa kauhealta, mutta näin se on.. tämä lapsi tulee syntymään jos elämä niin haluaa.

Voinko esittää asiani muodossa "mitä mieltä olet JOS synnyttäisin lapsen?", vaikka tiedän että tästä lapsesta en luovu. Toisaalta se olisi valehtelua antaa ymmärtää että toinen vaihtoehto on, mutta toisaalta saisin tietää haluaako hän koko lasta. Jos hän ehdottaisi aborttia niin minun olisi ehkä helpompi tukea häntä päätöksessä lähteä kokonaan ja lopullisesti, sillä se ei varmasti olisi helppo päätös hänellekään tehtäväksi.

VAIKEETA. Auttakaa..älkää raivotko, olen liian loppu sellaiseen. Jos ei muuta niin laittakaa vaikka voimia ja haleja tulemaan, sekin lohduttaa.. :)
 
No ihan rehellisesti kerroin.
Eipä tullut iloista vast.ottoa.

Ei siinä oikein muu auta kun kertoa suoraan MAHDOLLISIMMAN NOPEASTI.
Se eka reaktiohan voi siitä muuttua, mies voi järkyttyäkin, kestää ehkä sulatella asiaa.
Toiset voi olla neutraaleja, harvat heti innoissaan mutta toki jotkut.

Tuskin omakaan reaktiosi on ollut alusta asti tasainen, samanlainen.
Pakkohan asiaa sulatella, miettiä Itse olet sen jo tehnyt, mies ei.

Kerrot rehellisesti, eikä mitään "mitä mieltä olet synnytyksestä". Vaan,
"mulla on isoa asiaa kerrottava. Ehkäisy ei ole pitänyt, olen raskaana".
Sit kuuntelet mitä sanoo ja annat olla yksin jos haluaa tai puhutte jos siihen menee.
 
No meillä mun avomies löysi raskaustestin vessasta, joten hän tiesi ennen minua raskaudesta...

Mutta sinuna kertosin asiasta rauhallisessa tlanteessa, kerrot, että näin on päässyt käymään, koska eihän nyt ole ehkäisyn poisjättämisestä tahallaan kyse. Jos hänkin rakastaa sinua niin hän voi ehkä aluksi pelästyä vastuuta yms, mutta jos annat hänelle aikaa sopeutua asiaan niin hän voikin olla innoissaan asiasta. Tai sitten käy niin että hän ei edes pelästy vaan riemastuu asiasta heti.

Et voi tietää ennen kuin olet kertonut

:hug:
 
Kyllä täytyisi olla lapsi vielä koko mies, jos jättäisi sinut ja tulevan lapsenne uutisen kuultuaan. Eli tekisikö sellaisella miehellä edes mitään, joka vaan lähtisi kävelemään. Onnea sinulle! Lapsen saaminen on varmasti maailman ihanin asia. :) Kerro vaan suoraan miehelle ja voitte sitten keskustella mitä hän on mieltä. Tsemppiä, voihan olla et miehesikin on onneissaan alkushokin ohimentyä. :)
 
Ei siinä kuule auta muuta kuin sanoa että haluat jotella tärkeestä asiasta ja sitten kerrot raskaudesta. En voi luvata lähteekö vai jääkö mies, sitä ei tiedä kukaan.
Ja jos lähteekin varmasti palaa viimeistään silloin lapsen elämään kun ilmoitat vauvan syntyneen, edellyttäen että kyseisellä henkilööllä on aivotoimintaa.
Tiedän että menetät nk.vapautesi lapsen takia, mutta saat niin paljon muuta tilalle.
Ite en vaihtais muksujani "vapauteen" vaikka välillä hermo meneekin tapppeleviin uhmaikäsiin.
Paljon onnea ja tsemppiä :hug:
 
Okei..eli suoraan vaan asia helposti, selkeästi ja nopeasti. Ehkä ei niin kivuttomasti, mutta annan aikaa miehelle ajatella ja rauhoittua. Ja loppupeleissä tässä on 7kk aikaa vielä miettiä joten ei ole edes kiire.. Joo.. hyvä.. kiitos! :) <3
 
Alkuperäinen kirjoittaja dd:
Alkuperäinen kirjoittaja emmy83:
No meillä mun avomies löysi raskaustestin vessasta, joten hän tiesi ennen minua raskaudesta...

:o

Öö, kuka sen testin sun puolesta teki?
Vai et lukenut tulosta?
Roskisplussa?

Minä sen testin tein, ja olin sohvalla ja en itse uskaltanut mennä vielä katsomaan ja mies sen sitten toi mulle nähtäväksi. :heart:
 
Meillä ensin mies järkyttyi, mutta laittoi myöhemmin viestiä olevansa innoissaan ja onnellinen, mutta "jos se ei olekaan mun.." Lapsi oli hänen ja yhdessä ollaan edelleen :)
 
Me oltiin suunniteltu raskautta ja olin miettinyt keinoja miten kertoa sitten jos natsaa. No kun tein testin niin mies oli toisella paikkakunnalla työhommissa. Soitin sitten hänelle ja eipä niistä etukäteen mietityistä lauseista tullut mitään :D
 
Meillä oli myös ensimmäinen lapsi yllätys. Yhdessä oltiin kyllä oltu jo pitkään, mutta lapsista ei oltu puhuttu kun tyyliin EHKÄ sitten joskus jos siltä tuntuu. Raskaustestin tehtyäni olin itse ihan sekaisin ja mietin miehen tulevaa reaktioita. En tosin hetkeäkään epäillyt, että jättäisi minut tai edes ehdottaisi aborttia, mutta ajattelin hänen kuitenkin tyrmistyvän täysin. Reaktio oli kuitenkin täysin toinen, halasi minua ja onnitteli meitä :heart: . Nyt maaliskuussa syntyy meidän kolmas lapsemme...
 
Istutat miehen alas ja sanot että sulla on kerrottavaa, ja kuuntelee loppuun rauhassa ennen kuin sanoo mitään. Sitten kerrot mitä kävi, miksi, ja miten olet ajatellut toimia, ja miten toivot hänen toimivan, mutta annat hänen tehdä oman ratkaisunsa asian suhteen. Rauhallisesti vaan, se kertoo että olet ehtinyt asiaa miettiä. Voimia, ja toivotaan parasta lopputulosta! Itsellä miltei samankaltainen tilanne, ja nyt ollaan ihanan tyttövauvan ylpeät vanhemmat, ja onnellisia yhdessä.

Halaus sinne!
 
Kiitos, kaikki ovat vastanneet ihanasti ja kannustavasti. Käyn vielä terveyskeskuksella tekemässä raskaustestin tässä alkuviikosta ihan vain, että on sitten ihan varma..ihan kuin 4 kotitestiä ei muka olisi varma, mutta ainakin miehelle sana terveyskeskus voi vakuuttaa paremmin! :) Minä palailen palstoille varmasti tässä kun raskaus etenee ja kerron sitten miten kävi. Kiitos kaikille! :)
 

Similar threads

S
Viestiä
106
Luettu
2K
V
M
Viestiä
0
Luettu
251
Aihe vapaa
mummuksi helmikuussa
M

Yhteistyössä