Olen raskaana miehelle, joka on aiemmin hylännyt lapsensa

[Suuria kysymyksiä]

Tässä tilanteessa (eli raskaana ollessani) olen alkanut ajatella, että voinko mä synnyttää lapsen miehelle, joka on hylännyt aikoinaan lapsensa? Olemme varta vasten "tehneet" tätä lasta, ja mies on odotuksessa innolla ja suurella rakkaudella mukana. Lapsi, jonka hylkäsi oli vahinko seksisuhteesta jossa nainen oli keplotellut itsensä salaa raskaaksi.

Miehestä tulee varmasti hyvä isä, odottaa kuin kuuta nousevaa tämän lapsen syntymää. Mutta onko tämä moraalisesti oikein?

 

[vieras]

mitäääh. eiköhän nyt oo vähä toinen stoori

 

[karoline76]

vähän myöhäistä alkaa funtsii asiaa jos olet jo raskaana mutta en ymmärrä miksi aijempi lapsi vaikuttas teidän lapseen.....

 

[ämkei]

Tiedän, että noita itsensä raskaaksi keplotelleita naisia todellakin on. Jos tilanne on todella ollut niin, että nainen on hankkiutunut salaa raskaaksi, niin varmasti miehestä on isäksi. (Tiedän pariskunnan, jossa nainen väitti avomiehelleen syövänsä pillereitä))

 

[Mrs Shillelagh]

mitäääh. eiköhän nyt oo vähä toinen stoori

Näin!

 

[piste]

tilanne voi olla toinen kun tämä lapsi on haluttu, mutta itse en voi ymmärtää ihmistä joka missään olosuhteessa kääntää selkänsä lapselleen!!

 

[merenneitonen]

tilanne voi olla toinen kun tämä lapsi on haluttu, mutta itse en voi ymmärtää ihmistä joka missään olosuhteessa kääntää selkänsä lapselleen!!

Näin minäkin ajattelen!

 

[Suuria kysymyksiä]

Tiedän kyllä, että miehestä on isäksi. Hän itse asiassa haluaa kovastikin isäksi, voi kuinka onnellinen hän on tästä raskaudesta! Mutta nyt vain pohdin, että onko tämä moraalisesti oikein... Liekö sitten raskaushuurujen mietteitä...

 

[mikään ei ole varmaa]

Tiedän, että noita itsensä raskaaksi keplotelleita naisia todellakin on. Jos tilanne on todella ollut niin, että nainen on hankkiutunut salaa raskaaksi, niin varmasti miehestä on isäksi. (Tiedän pariskunnan, jossa nainen väitti avomiehelleen syövänsä pillereitä))

nainen joka hankkiutuu salaa raskaaksi on ääliö.
Mies joka tämän vuoksi hylkää syyttömän lapsensa on ÄÄLIÖ.

 

[umbrella-]

Tiedän kyllä, että miehestä on isäksi. Hän itse asiassa haluaa kovastikin isäksi, voi kuinka onnellinen hän on tästä raskaudesta! Mutta nyt vain pohdin, että onko tämä moraalisesti oikein... Liekö sitten raskaushuurujen mietteitä...

Mutta hänhän on jo isä?

Itse on vaikea ymmärtää, että joku voi hylätä oman lapsensa.

 

[mimasa]

vaikka nainen olisikin salaa hankkiutunut raskaaksi niin onko se silti syy hylätä lapsi se jo kertoo miehestä paljon.ei ole lapsen vika miten saa alkunsa.mutta tää on mun mielipide..

 

[CandleLight]

Tiedän kyllä, että miehestä on isäksi. Hän itse asiassa haluaa kovastikin isäksi, voi kuinka onnellinen hän on tästä raskaudesta! Mutta nyt vain pohdin, että onko tämä moraalisesti oikein... Liekö sitten raskaushuurujen mietteitä...

mitä moraalisesti väärää on muka raskaudessa jota on yritetty ja se on toivottu ja jota odotetaan innolla ja rakkaudella?? siinä ei oo mitään moraalisesti väärää, toisin kun siinä että tahallaan hankkiutuu raskaaksi.

 

[vieras]

Tiedän kyllä, että miehestä on isäksi. Hän itse asiassa haluaa kovastikin isäksi, voi kuinka onnellinen hän on tästä raskaudesta! Mutta nyt vain pohdin, että onko tämä moraalisesti oikein... Liekö sitten raskaushuurujen mietteitä...

Siis moraalisesti oikein ketä kohtaan? Kuka tässä nyt kärsii? Mun käsittääkseni ei kukaan. Edes hylätty lapsi ei taida tilanteesta mitään ajatella, ei ole isäänsä nähnyt eikä tunne, saattaapa olla jo isäpuoli miehenmallina. Toki vanhempana voi alkaa ihmetellä oikean isänsä käytöstä.

 

[umbrella-]

Tiedän kyllä, että miehestä on isäksi. Hän itse asiassa haluaa kovastikin isäksi, voi kuinka onnellinen hän on tästä raskaudesta! Mutta nyt vain pohdin, että onko tämä moraalisesti oikein... Liekö sitten raskaushuurujen mietteitä...

mitä moraalisesti väärää on muka raskaudessa jota on yritetty ja se on toivottu ja jota odotetaan innolla ja rakkaudella?? siinä ei oo mitään moraalisesti väärää, toisin kun siinä että tahallaan hankkiutuu raskaaksi.

Mä en oikein ymmärrä tätä viestiä, siis lapsen vika se ei kuitenkaan käsittääkseni ole millään tapaa?

 

[vieras]

Mä olen sitä mieltä että ne miehet jotka on hylänneet lapsensa joskus, sais heittää jorpakkoon. mun kummitytön isä ei ole ikinä nähny tyttöä eikä edes isyyttään oo tunnustanu, lapsen äiti tuli raskaaks ihan molempien päätöksestä olla käyttämättä ehkäsyä ja kun raskaustesti oli positiivinen ni äijä häippäs. ja luin just lehdestä et se äijä on ostanu jonku firman. olis siinä rahaa vähän antaa likallensaki.

 

[Suuria kysymyksiä]

Tiedän kyllä, että miehestä on isäksi. Hän itse asiassa haluaa kovastikin isäksi, voi kuinka onnellinen hän on tästä raskaudesta! Mutta nyt vain pohdin, että onko tämä moraalisesti oikein... Liekö sitten raskaushuurujen mietteitä...

Mutta hänhän on jo isä?

Itse on vaikea ymmärtää, että joku voi hylätä oman lapsensa.

Ei ole isä: ei tunne lastaan, ei ole tekemisissä, ei ole isänä kenellekään. Isyys on nimittäin aika paljon muutakin, ajatteletko esimerkiksi että sperman luovuttajat ovat isiä niille lapsille, jotka saavat alkunsa heidän spermastaan tai että munasolujen luovuttajat ovat äitejä niille, jotka saavat alkunsa näistä munasoluista...

Niin joo, ja vaikka itse tämän aloituksen tein ja moraaliasioita pohdin, niin toivon todella, että osaisitte säilyttää asiallisen otteen keskusteluun! Minua ei ainakaan "kiinnosta" mitään haukkumakommentit tai turha syyttely. Asiat eivät ole olleet mustavalkoisia tai yksinkertaisia, enkä ole kertonut tilanteesta kuin pääpiirteet. Toivottavasti jaksatte ajatella asioita myös muilta kanteilta, vaikka itsellänne jo lapsia onkin ja pystytte heidän kauttaan ajattelemaan miltä esim. isättömyys tuntuisi.

Ps. Tällä lapsella, josta kerroin, oli ainakin aikoinaan jo isä joka välitti ja kasvatti häntä. Oli ihan raskausajasta lähtien mukana sen naisen elämässä!

 

[Suuria kysymyksiä]

Tiedän kyllä, että miehestä on isäksi. Hän itse asiassa haluaa kovastikin isäksi, voi kuinka onnellinen hän on tästä raskaudesta! Mutta nyt vain pohdin, että onko tämä moraalisesti oikein... Liekö sitten raskaushuurujen mietteitä...

Siis moraalisesti oikein ketä kohtaan? Kuka tässä nyt kärsii? Mun käsittääkseni ei kukaan. Edes hylätty lapsi ei taida tilanteesta mitään ajatella, ei ole isäänsä nähnyt eikä tunne, saattaapa olla jo isäpuoli miehenmallina. Toki vanhempana voi alkaa ihmetellä oikean isänsä käytöstä.

Niin, ei tästä tilanteesta kärsi kukaan - päinvastoin.
Ja tuolla lapsella on ollut jo ennen syntymäänsä ihan toinen isä.
Mutta jotenkin mietityttää... En edes oikeastaan tiedä mikä itse asiassa on se suurin miete.

 

[vieras]

Mistä voit tietää, että "nainen hankkiutui salaa raskaaksi". Onko nainen myöntänyt miehelle toimineensa niin? Miehesi voi ehkä kertoa näin, koska sillä lailla on hieman helpompi perustella sitä että hylkäsi lapsensa! Miehesi ei kuitenkaan vaivautunut kondomia käyttämään satunnaisen seksipartnerinsa kanssa?

Mies toimii moraalittomasti ensimmäistä lastaan kohtaan, koska ensimmäinen lapsi ei ole tehnyt mitään väärää tänne syntymällä. Fiksu mies pitäisi jonkun yhteyden lapseen, jotta lapsi saisi tietää isänsä - enkä nyt tarkoita, että pitäis ottaa luokseen asumaan tms.

Sinuna miettisin sitä, että kun rakkaus loppuu, voi miehellesi olla helppo hylätä myös teidän yhteinen lapsi. Näitä miehiä kun valitettavasti löytyy ja miehelläsi on jo aiempaa kokemusta siitä, että on helppoa vain sivuuttaa oma lapsi.

 

[Suuria kysymyksiä]

Mä olen sitä mieltä että ne miehet jotka on hylänneet lapsensa joskus, sais heittää jorpakkoon. mun kummitytön isä ei ole ikinä nähny tyttöä eikä edes isyyttään oo tunnustanu, lapsen äiti tuli raskaaks ihan molempien päätöksestä olla käyttämättä ehkäsyä ja kun raskaustesti oli positiivinen ni äijä häippäs. ja luin just lehdestä et se äijä on ostanu jonku firman. olis siinä rahaa vähän antaa likallensaki.

En minäkään sitä ymmärrä, että yhteisesti suunniteltu ja toivottu lapsi ei sitten olekaan jommalle kummalle vanhemmista tervetullut. Mutta mieheni tapauksen ja tilanteen YMMÄRRÄN (ei tietenkään tarkoita sitä, että HYVÄKSYISIN miehen toiminnan). Asiasta on kuitenkin aikaa jo vuosia, emmekä me elä sen mukaan, että miehelle on joskus jossain syntynyt lapsi. Sekin voi olla jonkun silmissä väärin, mutta mun on paha sanella miten miehen pitäis elää ja suhtautua, kun tapasimme vasta sen jälkeen kun tuo lapsi oli syntynyt jne. Mä elän sen mukaan niin kuin miehenikin ja ymmärrän hänen tunteensa, vaikken hyväksyisikään sitä.

 

[umbrella-]

Tiedän kyllä, että miehestä on isäksi. Hän itse asiassa haluaa kovastikin isäksi, voi kuinka onnellinen hän on tästä raskaudesta! Mutta nyt vain pohdin, että onko tämä moraalisesti oikein... Liekö sitten raskaushuurujen mietteitä...

Mutta hänhän on jo isä?

Itse on vaikea ymmärtää, että joku voi hylätä oman lapsensa.

Ei ole isä: ei tunne lastaan, ei ole tekemisissä, ei ole isänä kenellekään. Isyys on nimittäin aika paljon muutakin, ajatteletko esimerkiksi että sperman luovuttajat ovat isiä niille lapsille, jotka saavat alkunsa heidän spermastaan tai että munasolujen luovuttajat ovat äitejä niille, jotka saavat alkunsa näistä munasoluista...

Niin joo, ja vaikka itse tämän aloituksen tein ja moraaliasioita pohdin, niin toivon todella, että osaisitte säilyttää asiallisen otteen keskusteluun! Minua ei ainakaan "kiinnosta" mitään haukkumakommentit tai turha syyttely. Asiat eivät ole olleet mustavalkoisia tai yksinkertaisia, enkä ole kertonut tilanteesta kuin pääpiirteet. Toivottavasti jaksatte ajatella asioita myös muilta kanteilta, vaikka itsellänne jo lapsia onkin ja pystytte heidän kauttaan ajattelemaan miltä esim. isättömyys tuntuisi.

Ps. Tällä lapsella, josta kerroin, oli ainakin aikoinaan jo isä joka välitti ja kasvatti häntä. Oli ihan raskausajasta lähtien mukana sen naisen elämässä!

Jos mun kommentti oli sun mielestä haukkumista niin ihmettelen .
Olisit heti sanontu et sun mies oli vain spermaluovuttaja Eihän hän silloin lastaan ole hylännyt (niinhän itse jo otsikossa sanoit).

 

[Suuria kysymyksiä]

Mistä voit tietää, että "nainen hankkiutui salaa raskaaksi". Onko nainen myöntänyt miehelle toimineensa niin? Miehesi voi ehkä kertoa näin, koska sillä lailla on hieman helpompi perustella sitä että hylkäsi lapsensa! Miehesi ei kuitenkaan vaivautunut kondomia käyttämään satunnaisen seksipartnerinsa kanssa?

Mies toimii moraalittomasti ensimmäistä lastaan kohtaan, koska ensimmäinen lapsi ei ole tehnyt mitään väärää tänne syntymällä. Fiksu mies pitäisi jonkun yhteyden lapseen, jotta lapsi saisi tietää isänsä - enkä nyt tarkoita, että pitäis ottaa luokseen asumaan tms.

Sinuna miettisin sitä, että kun rakkaus loppuu, voi miehellesi olla helppo hylätä myös teidän yhteinen lapsi. Näitä miehiä kun valitettavasti löytyy ja miehelläsi on jo aiempaa kokemusta siitä, että on helppoa vain sivuuttaa oma lapsi.

Nainen on uskoutunut asiasta.

En todellakaan usko, että mies ikinä hylkäisi tätä lastamme, vaikka niin onkin helppo väittää miehen aiemman toiminnan ja menneisyyden perusteella. Kuitenkin tässä on vähän eri tilanne, oikeastaan aika paljonkin erilainen..

 

[Suuria kysymyksiä]

Tiedän kyllä, että miehestä on isäksi. Hän itse asiassa haluaa kovastikin isäksi, voi kuinka onnellinen hän on tästä raskaudesta! Mutta nyt vain pohdin, että onko tämä moraalisesti oikein... Liekö sitten raskaushuurujen mietteitä...

Mutta hänhän on jo isä?

Itse on vaikea ymmärtää, että joku voi hylätä oman lapsensa.

Ei ole isä: ei tunne lastaan, ei ole tekemisissä, ei ole isänä kenellekään. Isyys on nimittäin aika paljon muutakin, ajatteletko esimerkiksi että sperman luovuttajat ovat isiä niille lapsille, jotka saavat alkunsa heidän spermastaan tai että munasolujen luovuttajat ovat äitejä niille, jotka saavat alkunsa näistä munasoluista...

Niin joo, ja vaikka itse tämän aloituksen tein ja moraaliasioita pohdin, niin toivon todella, että osaisitte säilyttää asiallisen otteen keskusteluun! Minua ei ainakaan "kiinnosta" mitään haukkumakommentit tai turha syyttely. Asiat eivät ole olleet mustavalkoisia tai yksinkertaisia, enkä ole kertonut tilanteesta kuin pääpiirteet. Toivottavasti jaksatte ajatella asioita myös muilta kanteilta, vaikka itsellänne jo lapsia onkin ja pystytte heidän kauttaan ajattelemaan miltä esim. isättömyys tuntuisi.

Ps. Tällä lapsella, josta kerroin, oli ainakin aikoinaan jo isä joka välitti ja kasvatti häntä. Oli ihan raskausajasta lähtien mukana sen naisen elämässä!

Jos mun kommentti oli sun mielestä haukkumista niin ihmettelen .
Olisit heti sanontu et sun mies oli vain spermaluovuttaja Eihän hän silloin lastaan ole hylännyt (niinhän itse jo otsikossa sanoit).

En tarkoittanut sinulle sitä lopputekstiä, että turhaan alat siinä näpäytellä. :/ Ihan yleisesti kirjoitin sen saman viestin loppuun, kappalejaolla erottaen, jotta edes vähän näyttäisi omalta tekstiltään. Ei siis ollut todellakaan sinulle tarkoitettu viesti.

 

[uskomatonta]

Tiedän kyllä, että miehestä on isäksi. Hän itse asiassa haluaa kovastikin isäksi, voi kuinka onnellinen hän on tästä raskaudesta! Mutta nyt vain pohdin, että onko tämä moraalisesti oikein... Liekö sitten raskaushuurujen mietteitä...

Mutta hänhän on jo isä?

Itse on vaikea ymmärtää, että joku voi hylätä oman lapsensa.

Ei ole isä: ei tunne lastaan, ei ole tekemisissä, ei ole isänä kenellekään. Isyys on nimittäin aika paljon muutakin, ajatteletko esimerkiksi että sperman luovuttajat ovat isiä niille lapsille, jotka saavat alkunsa heidän spermastaan tai että munasolujen luovuttajat ovat äitejä niille, jotka saavat alkunsa näistä munasoluista...

Niin joo, ja vaikka itse tämän aloituksen tein ja moraaliasioita pohdin, niin toivon todella, että osaisitte säilyttää asiallisen otteen keskusteluun! Minua ei ainakaan "kiinnosta" mitään haukkumakommentit tai turha syyttely. Asiat eivät ole olleet mustavalkoisia tai yksinkertaisia, enkä ole kertonut tilanteesta kuin pääpiirteet. Toivottavasti jaksatte ajatella asioita myös muilta kanteilta, vaikka itsellänne jo lapsia onkin ja pystytte heidän kauttaan ajattelemaan miltä esim. isättömyys tuntuisi.

Ps. Tällä lapsella, josta kerroin, oli ainakin aikoinaan jo isä joka välitti ja kasvatti häntä. Oli ihan raskausajasta lähtien mukana sen naisen elämässä!

no haloo!! sperman luovutetaan harvemmin sillai että se luovuttaja oikein itse saattelee sen tavaran perille asti.
Vaikka olisi ollut ehkäisyksin niin sellaisen joka on valmis harrastamaan seksiä pitäisi pystyä käyttämään myös aivojaan niin paljon että ymmärtäisi että mikää ehkäisy ei ole 100% varma. Se mitä tässä tilanteessa nainen teki oli todella väärin.
Ihanaa että lapsella on miehen malli, mutta tulee vielä päivä että lapsi haluaa tietaa biologisen isänsä. Mites silloin lapsen tunteet?
Toivottavasti miehesi vielä joskus ymmärtää mitä on menettänyt!!! Ehkäpä huomaakin sen nyt kun paijaa teidän lasta että hänellä on myös toinen lapsi jota voisi rakastaa.

 

[haloo]

Tässä tilanteessa (eli raskaana ollessani) olen alkanut ajatella, että voinko mä synnyttää lapsen miehelle, joka on hylännyt aikoinaan lapsensa? Olemme varta vasten "tehneet" tätä lasta, ja mies on odotuksessa innolla ja suurella rakkaudella mukana. Lapsi, jonka hylkäsi oli vahinko seksisuhteesta jossa nainen oli keplotellut itsensä salaa raskaaksi.

Miehestä tulee varmasti hyvä isä, odottaa kuin kuuta nousevaa tämän lapsen syntymää. Mutta onko tämä moraalisesti oikein?

"Lapsi, jonka hylkäsi oli vahinko seksisuhteesta jossa nainen oli keplotellut itsensä salaa raskaaksi."
Onkohan tuo ihan rehellinen selitys vai valkoinen vale siitä ettei tullut käytettyä ehkäisyä kiihkoissaan? Muna vei miestä eikä päinvastoin. Ja vaikka nainen olisikin keplotellut itsensä paksuksi niin miksi mies kostaa lapselle?

 

[vieras]

Entä jos mies ei koe menettäneensä mitään. Eli luultavasti on tunteeton paska teidän silmissänne.
Ihmiset ovat erilaisia, valitettavaa ilmeisesti, mutta kuitenkin. Ette voi olettaa, että jokainen mies haluaa lapsen, jonka nainen salaa yrittää hankkia ja onnistuukin siinä. Että kukaan haluaisi elättää tai olla tekemisissä tuntemattoman ihmisen kanssa edes "sitten joskus". ette voi myös olettaa, että teidän mielipiteenne ja sanomisenne ovat ainoita oikeita - te ette ole tuomitsemaan KETÄÄN, vaikka kuinka aihe riipaisisi.