V
Vieras
Vieras
Olin hyvin pahasti masentunut ja sen takia lapsi isällään. Olen yrittänyt pitää huolta yhteydenpidosta, lapsen isä ei kertaakaan ole soittanut tms vaikka lapsi on pyytänyt että soitetaan äidille. Haluan pitää lastani puolet ajasta(tällä hetkellä toteutuu muutama päivä/kk ), sillä saman oikeuden annoin isälleen kun alunperin erottiin ja lapsi asui luonani. Meillä on yhteishuoltajuus, lastenvalvojan mukaan ei ollut syytä muuttaa kun en mitään ollut häneltä vailla.
Nyt isä sitten on alkanut vaatimaan uuden sopimuksen tekoa. Kun varovasti kyselen (mies suuttuu mulle helposti, on aina suuttunut ja alkaa syyttelemään itsekkyydestä jos kysyn saanko lapsen esim aikana x ) minkälaista sopimusta hänellä on ollut mielessä, hän sanoo ettei ole ehtinyt ajatella, että siellähän ne paperit sitten tehdään.
Olen siis päässyt vihdoin pahimmasta yli ja haluan tietysti olla äiti lapselleni. Etä on ihan ok sillä jomman kumman luonahan lapsen on oltava kirjoilla ja miksei isän, kun siellä jo on...mutta olen kyllästynyt kerjäämään ja varomaan sanojani etten vain suututa. Kun kysyn mitä lapselle kuuluu, saan vastaukseksi vain "hyvää". Mitään ei kerro.
Pahinta on, kun laitoin työhakemukset paikkakunnalle johon hän on jo viikkotolkulla puhunut muuttavansa työn perässä ja kerroin sen hänelle, niin herrapa alkoikin puhumaan että "oon aatellu muuttaa lapsen kanssa paikkaan X tai sitten ehkä Z". Toiselle puolelle Suomea.
Voin sanoa että tiedän tasan tarkkaan miltä tuntuu miehistä, joita kohtaan naiset käyttäytyvät näin erossa. Lapseni isä on vielä suoraan tunnustanut olevansa katkera siitä miten lähdin suhteesta ja kyllä tämä osittain kostolta tuntuukin...pääasiassa kuitenkin tuntuu, ettei hän halua luopua itse kehittämästään yksinoikeudesta.
Tämän palstan naisilta tulee varmasti paljon kommentteja tyyliin miksi lähdit alunperinkään, eikä täältä kai voi ymmärrystä odottaakaan kun ei kukaan meidän tilannetta voi täysin tietää. Uskallan silti väittää olevani hyvä, rakastava äiti lapselleni ja halauvani hänelle vain parasta. Molemmat vanhemmat, äidin ja isän tasapuolisesti elämään! Tottakai en pysty itsekään ilman lastani elämään, kuten varmasti jokainen äiti ymmärtää, joten myönnettäköön itsekkyys siltä osin....
Miksi tänne kirjoitin, en tiedä. Haluan tuoda tämän puolen myös esille, kai...loppupelissä tää kai on hyvin tavallinen erotarina, tosin naisen ja miehen roolit käänteisenä.
Nyt isä sitten on alkanut vaatimaan uuden sopimuksen tekoa. Kun varovasti kyselen (mies suuttuu mulle helposti, on aina suuttunut ja alkaa syyttelemään itsekkyydestä jos kysyn saanko lapsen esim aikana x ) minkälaista sopimusta hänellä on ollut mielessä, hän sanoo ettei ole ehtinyt ajatella, että siellähän ne paperit sitten tehdään.
Olen siis päässyt vihdoin pahimmasta yli ja haluan tietysti olla äiti lapselleni. Etä on ihan ok sillä jomman kumman luonahan lapsen on oltava kirjoilla ja miksei isän, kun siellä jo on...mutta olen kyllästynyt kerjäämään ja varomaan sanojani etten vain suututa. Kun kysyn mitä lapselle kuuluu, saan vastaukseksi vain "hyvää". Mitään ei kerro.
Pahinta on, kun laitoin työhakemukset paikkakunnalle johon hän on jo viikkotolkulla puhunut muuttavansa työn perässä ja kerroin sen hänelle, niin herrapa alkoikin puhumaan että "oon aatellu muuttaa lapsen kanssa paikkaan X tai sitten ehkä Z". Toiselle puolelle Suomea.
Voin sanoa että tiedän tasan tarkkaan miltä tuntuu miehistä, joita kohtaan naiset käyttäytyvät näin erossa. Lapseni isä on vielä suoraan tunnustanut olevansa katkera siitä miten lähdin suhteesta ja kyllä tämä osittain kostolta tuntuukin...pääasiassa kuitenkin tuntuu, ettei hän halua luopua itse kehittämästään yksinoikeudesta.
Tämän palstan naisilta tulee varmasti paljon kommentteja tyyliin miksi lähdit alunperinkään, eikä täältä kai voi ymmärrystä odottaakaan kun ei kukaan meidän tilannetta voi täysin tietää. Uskallan silti väittää olevani hyvä, rakastava äiti lapselleni ja halauvani hänelle vain parasta. Molemmat vanhemmat, äidin ja isän tasapuolisesti elämään! Tottakai en pysty itsekään ilman lastani elämään, kuten varmasti jokainen äiti ymmärtää, joten myönnettäköön itsekkyys siltä osin....
Miksi tänne kirjoitin, en tiedä. Haluan tuoda tämän puolen myös esille, kai...loppupelissä tää kai on hyvin tavallinen erotarina, tosin naisen ja miehen roolit käänteisenä.
