T
TrueBlue71
Vieras
Olen useampaan otteeseen ollut valtavan kiitollinen siitä, että elämässäni on kaikki mennyt oikeastaan lähes täydellisesti. Toki se on aina suhteellista mikä on täydellistä, joten kenties tässä oma positiivinen asennekkin vaikuttaa. Ja paljon vaikuttaa myös tuuri. Elämässä on paljon mahdollisia takaiskuja, joihin itse ei voi vaikuttaa. Ja on niitä takaiskuja itsellekkin tullut, mutta kaikki aina kääntynyt parhain päin. Joskus jopa voiton puolelle.
Silti minusta tuntuu, että minä en ole mitenkään parempi kuin muut. Jos en huonompikaan. Ajattelen, että minulle ovat vain sopivat tuulet puhaltaneet ja olen ollut oikeissa paikoissa oikeisiin aikoihin. Usein kun tapaan ihmisiä, joilla ei mene niin hyvin kuin minulla, ajattelen että ei se ole heidän omaa vikaansa. Joku on saattanut tehdä todella typeriä ratkaisuja elämässään, mutta oikeastaan sekin perustuu siihen millaiset geenit omaa. Millaisen taustan omaa. Ja sattumalla vielä oma osansa.
En koe, että olisin koskaan joutunut pinnistelemään liikaa. Opiskelu on ollut kivaa, työelämä on ollut kivaa, parisuhde on ollut kunnossa. Kohta tulee 50v täyteen ja olen ajatellut, että olen saanut niin paljon hyvää elämässäni että kenties mittani on täynnä. Olen asennoitunut niin, että vaikka loppuelämäni olisi alamäkeä, niin sekään ei muuta sitä tosiasiaa että elämäni on ollut hyvä.
Miksi kirjoitan tänne tätä? Koska somessa sun muualla pidän aina kynttilää vakan alla. En retostele ulkomaanreissuilla ja piirrä kuvaa kiiltokuvaelämästä. Olen tuttavapiirissä huomannut nimittäin sen, että osa niistä, jotka maalaavat elämäänsä kauhean hienona, elävät todella epäonnellista elämää. Yleistä on se, että esim. eletään velaksi ja viimeiseen saakka pidetään kulisseja yllä. Sitä on ihan mahdoton tajuta. Eihän kukaan arvosta toista ihmistä enemmän sen takia, että pihassa on uusi Volvo. Itse pyrin elämään kohtuullista elämää taloudellisesti vaikka leveämpään elämäänkin olisi varaa. Huomannut vaan sen, että lisäkulutus ei paljoa onnea lisää. Olen onnellisempi kun tiedän että on vähän pahan päivän varallekkin.
Silti minusta tuntuu, että minä en ole mitenkään parempi kuin muut. Jos en huonompikaan. Ajattelen, että minulle ovat vain sopivat tuulet puhaltaneet ja olen ollut oikeissa paikoissa oikeisiin aikoihin. Usein kun tapaan ihmisiä, joilla ei mene niin hyvin kuin minulla, ajattelen että ei se ole heidän omaa vikaansa. Joku on saattanut tehdä todella typeriä ratkaisuja elämässään, mutta oikeastaan sekin perustuu siihen millaiset geenit omaa. Millaisen taustan omaa. Ja sattumalla vielä oma osansa.
En koe, että olisin koskaan joutunut pinnistelemään liikaa. Opiskelu on ollut kivaa, työelämä on ollut kivaa, parisuhde on ollut kunnossa. Kohta tulee 50v täyteen ja olen ajatellut, että olen saanut niin paljon hyvää elämässäni että kenties mittani on täynnä. Olen asennoitunut niin, että vaikka loppuelämäni olisi alamäkeä, niin sekään ei muuta sitä tosiasiaa että elämäni on ollut hyvä.
Miksi kirjoitan tänne tätä? Koska somessa sun muualla pidän aina kynttilää vakan alla. En retostele ulkomaanreissuilla ja piirrä kuvaa kiiltokuvaelämästä. Olen tuttavapiirissä huomannut nimittäin sen, että osa niistä, jotka maalaavat elämäänsä kauhean hienona, elävät todella epäonnellista elämää. Yleistä on se, että esim. eletään velaksi ja viimeiseen saakka pidetään kulisseja yllä. Sitä on ihan mahdoton tajuta. Eihän kukaan arvosta toista ihmistä enemmän sen takia, että pihassa on uusi Volvo. Itse pyrin elämään kohtuullista elämää taloudellisesti vaikka leveämpään elämäänkin olisi varaa. Huomannut vaan sen, että lisäkulutus ei paljoa onnea lisää. Olen onnellisempi kun tiedän että on vähän pahan päivän varallekkin.
