V
vaimo ja salarakas
Vieras
Järkyttävää lukea näitä vastauksia joissa aloittaja analysoidaan milloin itsekkääksi petturiksi ja jopa narsistiksi! Itse en koskaan kuvitellut ihastuneeni ukkomieheen, kun olen ns. tasapainoisessa avioliitossa ollut viimeiset 10 vuotta miehen kanssa, jota rakastan kait edelleen. Ymmärrän hyvin ettei ihastuminen ole rakkautta mutta onko pitkä parisuhde jossa mies ja vaimo henkisesti piinaavat toisiaan (milloin seksinpanttauksella, herjauksilla, piilov...uilulla) sitä todellista rakkautta? Eikö elämässä saisi olla enemmän? Tietääkseni monessa parisuhteessa on ongelmia. Mies ei saa tarpeeksi seksiä tai vastaavasti nainen on puutteessa. Mies ei tee tarpeeksi kotitöitä ja nainen väsyy ja on kiukkuinen miehelle jne. Kaikki tunteet ja tilanteet ovat monien asioiden summa. En itse asiassa tiennyt että minussa elää vielä näitä tunteita ennen kuin tapasin tämän salarakastetun. Tunnen eläväni, pitkästä aikaa ja olen elossa. En tiedä kuinka kauan tämä kestää ja en itseasiassa tuhlaa energiaa sen pohtimiseen. Elämämme vain kerran.
Suhteemme ei perustu seksiin. Enkä ala sitä näillä sivuilla analysoimaan mutta ei elämä ole noin musta-valkoista että petturi aina petturi ja petturi on itsekäs, narsisti. Voisiko petturiksi luokitella myös se osapuoli parisuhteessa joka ei halua nähdä toisen osapuolen eteen minkänlaista vaivaa, vaan pitää puolisoaan niin itseestäänselvänä ettei omasta mielestään tarvitse kun tuoda "osan leivästä pöytään"?
Meissä elää kaikissa haaveet, tunteet ja haluamme kaikki tuntea olevamme rakastettuja. Kyllä salasuhteessa voi olla aitoja tunteita mukana ja ei kukaan tietoisesti ala toista pettämään. Älkää tuomitko, jossain elämänvaiheessa voitte itse olla samassa tilanteessa. Itsekin sanoin "en koskaan" ja tässä ollaan.
Suhteemme ei perustu seksiin. Enkä ala sitä näillä sivuilla analysoimaan mutta ei elämä ole noin musta-valkoista että petturi aina petturi ja petturi on itsekäs, narsisti. Voisiko petturiksi luokitella myös se osapuoli parisuhteessa joka ei halua nähdä toisen osapuolen eteen minkänlaista vaivaa, vaan pitää puolisoaan niin itseestäänselvänä ettei omasta mielestään tarvitse kun tuoda "osan leivästä pöytään"?
Meissä elää kaikissa haaveet, tunteet ja haluamme kaikki tuntea olevamme rakastettuja. Kyllä salasuhteessa voi olla aitoja tunteita mukana ja ei kukaan tietoisesti ala toista pettämään. Älkää tuomitko, jossain elämänvaiheessa voitte itse olla samassa tilanteessa. Itsekin sanoin "en koskaan" ja tässä ollaan.